riiviökakarat naapurissa :-/
Mitä teen? Asumme isossa kerrostaloyhtiössä jossa paljon lapsia. Pari näistä pojista(8-9v) ovat todella huonotapaisia, huutelevat, kiroilevat, kiusaavat muita, aikuisia juoksevat karkuun jne. Saavat olla ulkona tuntikausia, eikä kukaan kaipaa kotiin. No olen puuttunut tuohon muiden kiusaamiseen ja kertonut lasten vanhemmille ja reaktio tämä: ei voi mitään. Siis jos vanhemmat eivät voi lapsillee mitään niin miten kukaan muukaan voi???
Nyt on pakko käskeä omien lasten pysyä sisällä, koska en halua että tulevat kiusatuksi tai oppivat samoille tavoille.
Mitä te muut tekisitte???????
Kommentit (7)
mutta MITEN ihmeessä jokainen vanhempi ei sitä halua. En vaan voi tajuta!!
ap
ILMOITA SOSIAALI TOIMISTOON ETTÄ VANHEMMAT EI VOI MITÄÄN LAPSILLEEN NIINHÄN HÄN ITSE SANOI!
vievät vielä ne parhaat työpaikatkin ja aggressiivisella dynaamisuudellaan tekevät rahaa vaikka lumen myynnistä Siperiaan. Kiltit ja sivistyneet sitten käyvät terapiassa ja miettivät miksei kukaan hoida heille tarmoa ja häikäilemättömyyttä.
Aina niitä on ollut, pitää vaan kestää. Hyvehän on oma palkintonsa.
on kaikki jotain kutosen keskiarvon tasoa. Osa poliisien kanssa tekemisissä ja lastensuojelu matkassa jo ala-asteella.
Luokkia tuplataan ja lukeminen ei maistu.
Se pärjääjä on se, joka menestyy koulussa, mutta on röyhkeä. Nää riiviökakarat ei ole sitä.
vievät vielä ne parhaat työpaikatkin ja aggressiivisella dynaamisuudellaan tekevät rahaa vaikka lumen myynnistä Siperiaan. Kiltit ja sivistyneet sitten käyvät terapiassa ja miettivät miksei kukaan hoida heille tarmoa ja häikäilemättömyyttä.
Aina niitä on ollut, pitää vaan kestää. Hyvehän on oma palkintonsa.
Mikäs siinä muukaan auttaa kuin olla itsekin siellä pihalla. Jos ne riiviökakarat juoksevat aikuisia pakoon, niin eihän niitä tarvi edes komentaa, riittää kun on pihalla istumassa ja lueskelemassa kirjaa.
Joo, on kypsää, pitäisi laittaa ruokaa, tms. Muutakaan en keksisi tuossa tilanteessa.
Aina sai olla huomauttamassa yhden poikariiviön tekemisistä pihalla. Kerran sitten pihatalkoissa, joihin poikakin osallistui innolla, kehuin häntä ääneen siitä miten kova hän oli töitä tekemään, ja se oli jotenkin käännekohta. Pojan naama oli yhtä aurinkoa ja siitä lähtien (ainakin minun läsnäollessa pihalla) käyttäytyi ihan toisella lailla.
Mä olen itse ajatellut sen niin, että kun sillä lapsella oli jotain järkevää tekemistä, joka oli hyödyksi ja siitä häntä kehuttiin, hän tunsi onnistuneensa. Ehkä näitä riiviöitä ei koskaan ole kukaan kehunut, ehkä he ovat saaneet aina tuntea olevansa tiellä ja pahoja tekemässä. Eikös sitä sananlaskukin sano jotain että joutilaat kädet pahoja tekee tms.
Näitä on nykyään joka paikka täynnä. Ei niille mitään voi.
Kasvata omat lapsesi kunnolla ja painota opiskelun tärkeyteen. Heille on sitten mannaa kun ovat hyväpalkkaisessa ammatissa ja katsovat näitä riiviöitä kun ne istuu työttöminä lähiöbaarin tiskillä valittamassa elämää.