Isovanhemmat vaatii, et lapsi kastettava... Pitäiskö suostua?

1) Pidätte ristiäiset (isovanhemmat tyytyväisiä).

2) Erotatte sen jälkeen lapsen kirkosta (lapsi saa opiskella elämänkatsomustietoa tai uskontoa valintanne mukaan)

3) Lapsi käy rippikoulun ja liittyy kirkkoon (lapsi voi mennä aikuisena kirkossa naimisiin, jos haluaa, lisäksi sukulaiset pääsee rippijuhliin ja lapsi saa rahaa).

4) Lapsi eroaa kirkosta (ei tarvitse maksaa kirkollisveroa kesätuloista).

5) Lapsi voi liittyä kirkkoon, jos haluaa esim. kummiksi tai kirkkohäät. Tilaisuuden jälkeen voi taas erota.

Juuri tuo ulkopuolinen puhuja kertoo siitä, että itse ette kyenneet juhlistamaan nimenantoa tarpeeksi vaan piti saada ulkopuolista tukea.



Se on pelkkä nimi, miksi juhlia nimiäisiä? Tätä en ymmärrä. Kasteessa lapsi otetaan Jumalan seurakunnan jäseneksi, se on juhlan paikka, mutta nimiäisissä kerrotaan lapsen nimi. So?

niin kohta huomaatte, että isovanhemmat päättää kaikesta lapseen liittyvästä.

Miksi pitäisitte kiinni perinteestä, jonka tarkoitusta/merkitystä/sisintä ette itse allekirjoita. Elämänne tärkeimmän ihmisen ensimmäinen tärkeä juhlatilaisuus saa olla teidän omien arvojenne mukainen!

Isovanhemmat voitte toivottaa tervetulleiksi nimiäisiin, ja vaikka kertoa että lapselle saa halutessaan toivoa Jumalan siunausta vaikkei häntä vielä vauvana kastetakaan. Että kastaminen voi olla ajankohtaista sitten myöhemmin. Voisitte lisäksi vaikka pyytää isovanhempia kertomaan lapselle uskonnosta, jos kerran se on heille todella tärkeää. Tällä tavalla lapsi saa mahdollisimman hyvän käsityksen asiasta, ja lisää eväitä tehdä oman päätöksensä kasteen suhteen sitten kun aika on kypsä.

antaa hyvän mielen isovanhemmille, ni miksi ei. Onhan se kaunis perinne! Ja voittehan pyytää papilta, että puhuu lyhyesti. Mielstäni tuo on kuitenkin tosi nätti perinne! Vähän sama kuin se että suurin osa haluaa kirkkohäät sen perinteen ja kauniin tavan takia, vaikkei muuten olisikaan uskovainen, tuo kastaminen on vähän sama asia...

Toki te voitte perheenä juhlia mutta ei pidä loukkaantua, jos isovanhemmat eivät osta teille joululahjoja tai kutsu jouluna luokseen. Se on heidän oma päätöksensä ja sitä tulee kunnioittaa.

Jos isovanhemmat eivät halua juhlia kastamattomien lastenlastensa kanssa joulua ja antavat joululahjoja vain kastetuille lapsille, se on heidän häpeänsä. Jokainen täysijärkinen ymmärtää, että lapset eivät ole syyllisiä siihen, että vanhemmat uskovat eri tavoin kuin isovanhemmat.

Sitä paitsi konflikteja ei vältetä siten, että yritetään saada kaikki uskomaan samalla tavalla. Ratkaisuna on se, että hyväksytään erilaiset ihmiset ja erilaiset ajattelutavat. Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia!

Mieheni edellisessä liitossa he eivät kastaneet lastaan (kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon). Nyt vauvamme kastettiin, koska minä koin sen tärkeäksi. Miehelleni asia oli ok. Todella mukava tapahtuma, pappi-veljeni vielä toimitti kasteen.



Mielestäni ketään ei pidä painostaa uskonasioilla. Jos lapseni itse haluaa aikanaan erota kirkosta, niin se on hänen oma asiansa.

Alle 12v lapsi ei voi kuulua yksinään elv-seurakuntaan.

Jos lapsi on kerran kastettu ja näin otettu seurakunnan jäseneksi silloin vanhempien kirkosta eroamisella ei ole mitään merkitystä.

Ja tiedän oikeasti tapauksia joissa lapsi on kyllä edelleen kirkonjäsen vaikka vanhemmat ovatkin kirkosta eronneet joskus matkan varrella.

Mitä haluatte lapsillenne kertoa elämän perusasioista? MIkä on elämän tarkoitus?



Meillä on suvussa paljon uskovaisia, jotka eivät usko lapsikasteeseen. Yhdessä perheessä toinen lapsi kastettiin, toinen ei. Kastamaton halusi kasteen rippikoulu iässä.



Isääni ei ole kastettu. Nyt kun hänellä on jo aikalailla ikää, on hänelle tullut suuri hätä siitä, että hän on kastamaton.

Jo valitsemasi sanat "vaatii" ja "pitäiskö" puhuvat omaa kieltään teidän vanhempien puolesta. Yksinkertaistetusti asia voidaan pukea sanoiksi vaikka näin: lapsi on teidän, ei isovanhempien. Te olette lapsenne huoltajat, eivät isovanhemmat. Te päätätte lapsen puolesta nyt, liitetäänkö hänet kirkon jäseneksi vai ei; eivät isovanhemmat.



Nuo asiat eivät ole kenenkään ulkopuolisen vaadittavissa olevia asioita, vaan puhtaasti teidän vanhempien käsissä olevia.

Lapsi voi aina viimeistään täysi-ikäisenä liittyä itse kirkkoon, jos niin haluaa ja aiemminkin vanhempien suostumuksella.



Hassua sinänsä, että teitä vaaditaan "ulkopuolisten" taholta liittämään lapsenne sellaiseen yhteisöön, jonka sanomaan ette itsekään usko. Minusta siinä on vastausta kerrakseen.



T. Perusluterilainen

Kaikkea ei voi eikä tarvi saada, joten päättää että kuuluuko kirkkoon vai ei. Tollanen edestakaisin veivaaminen on jo jonkinsortin jumalanpilkkaa, vaikken mikään uskovainen olekaan.

kirkosta edes vaikka molemmat vanhemmat eroaisivat!

vaikka hänet olisi aikanaan kastettu.

Eli jos kastatte lapsen nyt isovanhempien mieliksi ja sinä eroat sen jälkeen, niin myös lapsi eroaa kirkosta.

Miten luulet isovanhempien suhtautuvan siihen?

Mutta asia on teidän päätettävissä, sanokoot isovanhemmat mitä haluavat.

Isovanhemmat ei ymmärrä, että me ei uskota Jumala eikä siksi haluta kastaa lasta. Pitäiskö taipua ja kastaa lapsi vain perinteen ja sukulaisten vuoksi? Kuulun toistaiseksi kirkkoon, mutta aion pian erota.

Alle 12v lapsi ei voi kuulua yksinään elv-seurakuntaan.

Jos lapsi on kerran kastettu ja näin otettu seurakunnan jäseneksi silloin vanhempien kirkosta eroamisella ei ole mitään merkitystä.

Ja tiedän oikeasti tapauksia joissa lapsi on kyllä edelleen kirkonjäsen vaikka vanhemmat ovatkin kirkosta eronneet joskus matkan varrella.

1) Pidätte ristiäiset (isovanhemmat tyytyväisiä).

2) Erotatte sen jälkeen lapsen kirkosta (lapsi saa opiskella elämänkatsomustietoa tai uskontoa valintanne mukaan)

3) Lapsi käy rippikoulun ja liittyy kirkkoon (lapsi voi mennä aikuisena kirkossa naimisiin, jos haluaa, lisäksi sukulaiset pääsee rippijuhliin ja lapsi saa rahaa).

4) Lapsi eroaa kirkosta (ei tarvitse maksaa kirkollisveroa kesätuloista).

5) Lapsi voi liittyä kirkkoon, jos haluaa esim. kummiksi tai kirkkohäät. Tilaisuuden jälkeen voi taas erota.

Kaikkea ei voi eikä tarvi saada, joten päättää että kuuluuko kirkkoon vai ei. Tollanen edestakaisin veivaaminen on jo jonkinsortin jumalanpilkkaa, vaikken mikään uskovainen olekaan.

Jos vain kestätte papin höpinät Jeesuksesta, kastakaa lapsi ja erottakaa sitten kirkosta. Eipä tule sukuriitoja.

Se on tärkeää isovanhemmille, mutta ei aiheuta teille kohtuutonta vaivannäköä.

Voittehan vaikka erottaa lapsen seurakunnasta myöhemmin jos se tuntuu niin kamalalta että lapsi on kastettu.

Me tehdään niin, et pidetään vauvajuhla. Ei kasteta. Lapsi saa myöhemmin liittyy kirkkoon jos haluaa. ei me vaan voida kastaa, kun ei uskota yhtään. Ei voida vaikka isovanhemmat joutuu kokemaan pettymyksen.



ap

Varmuuden vuoksi. Onpahan sitten ainakin kastettu.

kaikkiin muihinkin seurakuntiin. Onpahan sitten jäsenyyksiä. Johonkin paratiisiin pääsee varmasti.

Varmuuden vuoksi. Onpahan sitten ainakin kastettu.