Lue keskustelun säännöt.
Välit vanhempiin vievät terveyden - välien lopullinen katkaisu ratkaisu?
31.08.2010 |
Kuinka paljon pitää sukulaisiltaan kestää vain siksi, että lapsilla olisi suhde isovanhempiinsa ja päinvastoin?
Kannattaako välit katkaista kokonaan, jos ne vaikuttavat omaan terveyteen niin, että huonoista väleistä on seurauksena oma sairastuminen hankalaan ja toimintakykyä alentavaan sairauteen? Stressi ja jännitystila nimittäin pahentavat oireilua eli hankalia fyysisiä oireita, jotka laskevat merkittävästi elämänlaatua ja työkykyä.
Mitä sinä tekisit? Välien korjaantuminen tuskin onnistuu.
Kommentit (26)
Toinen isovanhempi on sitä mieltä, ettei lapsenlapset ole hänen lapsenlapsiaan, eikä aina edes suostu puhumaan lapsille mitään heidän käydessään mummolassa, toinen isovanhempi taas kuulemma rakastaa lapsia ihan tasaveroisesti toisten lastenlapsien rinnalla, mutta se näkyy aika harvoin käytännön toimissa, vaikka ehkä ajatustasolla näin voisikin olla.
Myös muut ihmiset ovat nähneet tämän eriarvoisuuden, joten se ei ole pelkästään omaa kuvitelmaani tai kateuttani.
En tiedä, mikä terapia auttaisi kestämään eriarvoisuutta lastenlasten välillä ja sitä, että meidät suljetaan hyvin usein pois ulkopuolelle?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka ihmeen paljon ihmisen on pakko sietää? Oma (fyysinen) terveyteni on muutenkin hutera, nyt alan samaan psyykkisiäkin oireita sukulaisen käytöksen vuoksi. Pelkään, valvon, itkeskelen...
Meilläkään välien korjaamista ei tule tapahtumaan. Edessä luultavasti isoja elämänmuutoksia, jotta saadaan tilanteeseen edes fyysistä välimatkaa.
Niin, ihan psykologin kanssa juttelu voisi vaikuttaa niin, että asia ei niin loukkaisi enää, vaan näkisi sen puutteen siinä isovanhemmassa ja hänen käytös ei enää söisi sitä omaa itsetuntoa ja omaa arvoa, vaan se käytös nähtäisiin vain isovanhemman hölmöytenä ja keskeneräisyytenä ihmisenä ja kykenemättömyytenä.
Ja pystyisi mennä avoimin mielin muihin ihmissuhteisiin, eikä tämä vaikuttaisi enää muuhun.
Niin, ihan psykologin kanssa juttelu voisi vaikuttaa niin, että asia ei niin loukkaisi enää, vaan näkisi sen puutteen siinä isovanhemmassa ja hänen käytös ei enää söisi sitä omaa itsetuntoa ja omaa arvoa, vaan se käytös nähtäisiin vain isovanhemman hölmöytenä ja keskeneräisyytenä ihmisenä ja kykenemättömyytenä. Ja pystyisi mennä avoimin mielin muihin ihmissuhteisiin, eikä tämä vaikuttaisi enää muuhun.
Itse olen pohtinut paljon näitä asioita.
voin tunnistaa syitäkin siihen, mutta silti käytännön elämässä kun tulee tilanteita, missä isovanhempi on tyly lapselle, niin kyllä se kirpaisee joka kerta uudelleen - nähdä, miten omaa rakasta pientä kohdellaan rumasti.
Mikä rautarouva sitä pitäisi olla, että sellaista kestää katsoa vierestä? En oikein näe muuta mahdollisuutta kuin luopua yhteydenpidosta ja tosiana keskittyä muihin ihmissuhteisiin. Niin surullista kuin se onkin, ettei lapsella ole sitten enää välejä isovanhempiin.
Toisaalta, mitä lapsi menettääkään - toinen isovanhempi on lapselle merkityksetön, koska mitään ihmissuhdetta ei ole päässyt kehittymään. Toiseenkin lapsi on etääntymässä, sillä tällä ei ole aikaa eikä ehkä kovin paljon haluakaan pitää yhteyttä, koska hän ei hyväksy sitä, että arvostelen tämän toisen ispvanhemman toimia ja sanomisia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin tunnistaa syitäkin siihen, mutta silti käytännön elämässä kun tulee tilanteita, missä isovanhempi on tyly lapselle, niin kyllä se kirpaisee joka kerta uudelleen - nähdä, miten omaa rakasta pientä kohdellaan rumasti.
Mikä rautarouva sitä pitäisi olla, että sellaista kestää katsoa vierestä? En oikein näe muuta mahdollisuutta kuin luopua yhteydenpidosta ja tosiana keskittyä muihin ihmissuhteisiin. Niin surullista kuin se onkin, ettei lapsella ole sitten enää välejä isovanhempiin.
Toisaalta, mitä lapsi menettääkään - toinen isovanhempi on lapselle merkityksetön, koska mitään ihmissuhdetta ei ole päässyt kehittymään. Toiseenkin lapsi on etääntymässä, sillä tällä ei ole aikaa eikä ehkä kovin paljon haluakaan pitää yhteyttä, koska hän ei hyväksy sitä, että arvostelen tämän toisen ispvanhemman toimia ja sanomisia.
ap
Antaa isovanhempien elää omaa elämäänsä ihan rauhassa.
voin tunnistaa syitäkin siihen, mutta silti käytännön elämässä kun tulee tilanteita, missä isovanhempi on tyly lapselle, niin kyllä se kirpaisee joka kerta uudelleen - nähdä, miten omaa rakasta pientä kohdellaan rumasti. Mikä rautarouva sitä pitäisi olla, että sellaista kestää katsoa vierestä? En oikein näe muuta mahdollisuutta kuin luopua yhteydenpidosta ja tosiana keskittyä muihin ihmissuhteisiin. Niin surullista kuin se onkin, ettei lapsella ole sitten enää välejä isovanhempiin. Toisaalta, mitä lapsi menettääkään - toinen isovanhempi on lapselle merkityksetön, koska mitään ihmissuhdetta ei ole päässyt kehittymään. Toiseenkin lapsi on etääntymässä, sillä tällä ei ole aikaa eikä ehkä kovin paljon haluakaan pitää yhteyttä, koska hän ei hyväksy sitä, että arvostelen tämän toisen ispvanhemman toimia ja sanomisia. ap
perään itkemään, kun nillittäjä-lapsi jättää pakkovierailut väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällaisille "isovanhemmille"?? Mitä lapsesi siitä muka saavat - loppujen lopuksi yhtä pahan olon kuin itselläsi. Suojele lapsiasi moisilta.
Toinen isovanhempi on sitä mieltä, ettei lapsenlapset ole hänen lapsenlapsiaan, eikä aina edes suostu puhumaan lapsille mitään heidän käydessään mummolassa, toinen isovanhempi taas kuulemma rakastaa lapsia ihan tasaveroisesti toisten lastenlapsien rinnalla, mutta se näkyy aika harvoin käytännön toimissa, vaikka ehkä ajatustasolla näin voisikin olla.
Tutustu tähän kirjaan:
http://puoti.positiivarit.fi/Product.aspx?ProductId=1209
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten ehkä olisi kuitenkin hyvä pitää yllä lapsen suhteita muihin aikuisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen välien katkaisemista. Ei tuo tilanne ole kenellekään hyväksi. Älkää kuitenkaan riidelkö ja kehittäkö hirveää draamaa - ihan vain kaikessa hiljaisuudessa lopetatte yhteydenpidon. Lapsi kun helposti kuvittelee että se riita ja draama on jotenkin hänestä johtuvaa.
Omat isovanhempani ovat kaikki kuolleet ennen minun syntymääni. Äitini koki joskus pahojakin tuskia siitä, ettei minulla ollut isovanhempia, mutta itse en ole osannut heitä kaivata, enkä ole koskaan asiaa surrut tai pahoitellut. Pyysin muutaman vuoden ikäisenä sukulaistätiäni "varamummuksi", ja hyvin toimi tuo järjestely, koska tätä varamummua myös kiinnosti olla mukana elämässäni.
Olen siis toki sitä mieltä, että isovanhempien ikäisten ihmisten seura on lapsille hyväksi, mutta en pidä mitenkään välttämättömänä että kyseessä olisivat nimenomaan biologiset isovanhemmat. Onko teillä ketään sukulaisia, joihin voisitte ryhtyä rakentamaan välejä siten, että lapsellenne syntyisi kontakti vanhempiin ihmisiin? Tai voisitteko alkaa pitää seuraa yksinäisille vanhuksille jonkin kaveripalvelun kautta? Siinä saataisiin useampi kärpänen yhdellä iskulla, ja voin kuvitella että väleistäkin tulee tietyllä tavalla lämpimämmät, kun yhteydenpito tapahtuu kummankin osapuolen vapaasta tahdosta eikä sukulaisuusiteiden velvoittamana.
Tsemppiä teille kurjassa tilanteessa. Älkää turhaan jääkö tuleen makaamaan, vaan tehkää itse elämästänne teille mieleinen.
Itse miettinyt ihan samaa ja vain siitä syystä, että yleensä olen iloinen ja positiivinen.
Muta aina isovanhempien tapaamisen jälkeen tai heihin yhteydenpidon jälkeen paha mieli ja odotukset vain eivät kohtaa.
Paha mieli tulee asioista, että omat lapset eivät ole samanarvoisia heidän serkkujen kanssa tai että lapset tuntuvat yhdentekeviltä, vaikka olisivat pitkän matkan takaa tlleet tapaamaan.
Kokonaan en silti ole osannut tai halunnut välejä katkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun lapsesi eivät ole hänen lapsenlapsiaan. Tämän olet ohittanut tässä keskustelussa täysin ja se lienee syy kaikkeen.
Eli ovatko lapsesi adoptoituja tai onko miehesi ulkomaalainen (ja lapset perineet hänen erilaiset piirteensä)
Todennäköisesti joku edellisistä. Silloin pyydän sinua hyväksymään vanhempiesi eriarvoistaminen muihin lapsenlapsiinsa nähden. He vain eivät kykene pitämään adoptoituja lapsenlapsia samanveroisina kuin biologisia lapsenlapsiaan. Eivät he sille mitään itse voi ja takuulla se heitäkin harmittaa kovasti.
Älä hylkää vanhempiasi.
Olet saanut hyviä vinkkejä ja näkökantoja ongelmaan (unohda ne, jotka haukkuvat sinua).
Luin jostakin erään mummon haastattelua ja hän sanoi, että isovanhemmat itse päättävät millaisia isovanhempia tahtovat olla lapsenlapsilleen. Toiset tahtovat olla läsnä lapsen arjessa, auttaa hänen hoitamisessa, kun toiset taas tahtovat nauttia omasta elämästä vapaana lapsen hoidon velvollisuuksia. Kaikki tavat ovat sallittuja (paitsi sellaiset, joissa lasta vahingoitetaan!). Oletko keskustellut vakavasti asiasta heidän kanssa? Kertonut miltä sinusta tuntuu kyläillä heillä ja miten lapsesi kokee isovanhempansa? Tiedän, että kaikkien kanssa ei asioista voi puhua, mutta jos yrität puhua heidän kanssa, voit tehdä päätöksesi jatkosta helpommin. Kerro suoraan, että olet miettinyt pitäisikö yhteydenpito lopettaa kokonaan.
Mielestäni sinun pitää vanhempana suojella lastasi, jotta häntä ei loukata jatkuvasti. Jos lapsesi ei koe tulevansa loukatuksi isovanhempien luona, niin älä sinäkään. Jos lasta surettaa, hän on loukkaantunut tms. niin silloin sinun pitää ehdottomasti puuttua tilanteeseen. Ehkäpä vieräilut on lopetettava. Kun teet päätöksen, tee se lapsen hyväksi.
Se toinen isovanhempihan yrittää parhaansa, että ne olisivat yhtä tärkeitä kuin muut lapsenlapset. Mitä vielä voit vaatia, kun toinen kaikkensa yrittää, muttei vaan pysty?
Miksi et selitä taustoja kunnolla. Kaikille ei adoptiolapsi ole biologisen veroinen. Ei omaa lihaa ja verta. Siinä ei koe kasvattavansa omaa jälkeläistään. Ei voi ihastella samoja tapoja ja piirteitä kuin omassa suvussa on esiintynyt jo Amalia-tädillä. Kaikki eivät vain pysty siihen.
Ystävälläni oli hieman samanlainen tilanne joitakin vuosia sitten. Lasten serkut olivat ensisijalla isovanhempien mielessä - jopa niin, että he saivat yöpyä isovanhemmillaan juuri silloin kun ystäväni olisi mennyt sinne yöksi ja joutuivat näin perumaan reissun tai yöpymään muualla. Lapsia ei kohdella edelleenkään tasaveroisesti, mutta tilanne ei ole kovin paha. Onneksi lapsilla on toisetkin isovanhemmat, jotka ovat tärkeitä koko perheelle. Toivottavasti sinunkin lapsilla on toiset isovanhemmat.
Miksi tosiaan toinen isovanhemmista epäilee ettei lapsenlapset ole hänen biologisia lapsenlapsiaan? Oletko sinä todella hänen biolog. lapsi tai epäileekö hän sitäkin?
Ihmiset ovat kovin vajavaisia - myös omat vanhempamme. Mieti kuinka paljon sinä tarvitset vanhempiasi. miten paljon tahdot olla itse yhteydessä heihin. Miten selität lapselle välienkatkaisun, niin ettei hän luule tehneensä jotain väärin? On eriasia kun isovanhemmat ovat kuolleet, kuin että yhteydenpito heihin on katkennut. Lapsi ei välttämättä ymmärrä miksi yhteydenpito lopetetaan. Huolehdi kuitenkin lapsen hyvinvoinnista, eli älä anna kenenkään loukata häntä.
Ja toisen isovanhemman mukaan en ole itsekään hänen lapsensa, hänellä on vain yksi lapsi, sisarukseni. Ja ainoat lapsenlapset hänelle ovat siis sisarukseni lapset. Kyseisestä lausunnosta huolimatta meitä kaikkia kuulemma kohdellaan tismalleen samanarvoisesti. Vaikka minulla ei ole edes lain edessä samanarvoista asemaa sisarukseni kanssa, sillä vanhan tyyppistä adoptiota ei ole vahvistettu uuden tyyppiseksi vahvaksi adoptioksi.
Kyllä, tämä adoptio varmasti on kaiken takana. Minut adoptoitiin ennen sisarukseni syntymää, joka tapahtui yllätyksenä, kun "kaikki toivo" oli jo lähes menetetty.
Suvussamme on tyttöjä halveksittu ja vähätelty jo sukupolvien ajan.
En silti tiedä, mitä tehdä, ja olen lopen väsynyt tähän tilanteeseen ja siihen, että lastani vähätellään ja jätetään huomioimatta.
ap
Vaikea juttu ja ymmärrän, että huono tai eriarvoinen kohtelu omalta vanhemmalta vaikeuttaa elämää ja voi viedä koko työkyvyn.
Se on kuitenkin niin perustavaa laatua oleva asia, että tulee hyväksytyksi omalta vanhemmalta ja saa rakkautta osakseen niiltä, jotka tuntevat sinut.
En tiedä auttaisiko terapia paremmin vai välienkatkaisu? en tosiaan tiedä ja itsellä vähän sama tilanne, että oma vanhempi ei ole ksokaan viihtynyt kanssani ilmeisesti. Lapsena oli tasapuolinen, ksoka lapsille pitää olla tasapuolinen, mutta nyt aikuisena kyläilee vain toisilla lapsillaan ja hoitaa näiden lapsia.