Lue keskustelun säännöt.
Välit vanhempiin vievät terveyden - välien lopullinen katkaisu ratkaisu?
31.08.2010 |
Kuinka paljon pitää sukulaisiltaan kestää vain siksi, että lapsilla olisi suhde isovanhempiinsa ja päinvastoin?
Kannattaako välit katkaista kokonaan, jos ne vaikuttavat omaan terveyteen niin, että huonoista väleistä on seurauksena oma sairastuminen hankalaan ja toimintakykyä alentavaan sairauteen? Stressi ja jännitystila nimittäin pahentavat oireilua eli hankalia fyysisiä oireita, jotka laskevat merkittävästi elämänlaatua ja työkykyä.
Mitä sinä tekisit? Välien korjaantuminen tuskin onnistuu.
Kommentit (26)
Olet sitten vähän niin kuin kasvattilapsen asemassa, kun adoptiotasi ei ole vahvistettu esim perimysoikeuden sisältäväksi. Olet taatusti saanut kärsiä tuosta asetelmasta jo lapsena. Voihan olla, että tuo kielteisesti suhtautuva vanhempi oli hyvin vastahakoisesti suostunut adoptioon aikanaan.
Onneksi toinen vanhempasi sentään suhtautuu ystävällisesti teihin. Yritä nyt kuitenkin ylläpitää asialliset välit vanhempiisi ja keskustela näistä on gelmista heidän kanssaan etenkin sitä silmälläpitäen, että lapsesi kärsivät, kun huomaavat tulleensa eri tavalla kohdelluiksi.
Toisaalta ammenna itsellesi onnea siitä, että sait sentään joten kuten asialliset vanhemmat itsellesi, kun omasi eivät sinua halunneet tai menetit heidät. Huonomminkin olisi voinut käydä, jos aika olisi ollut toinen tai olisit syntynyt kehitysmaahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tuo tyttöjen vähättely pisti silmään. Onko kyse siis tyttölapsien sivuuttamisesta?
Olen itse samanlaisesta suvusta, että naiset ovat erittäin ankaria ja vaativia tyttöjä kohtaan, mutta pojat saavat osakseen topakkuuteen peitettyä hellimistä ja ymmärtämistä. Pojat ovat aina ihan eri asia kuin tytöt.
En ole osannut itse tätä ongelmaa ratkaista muutoin kuin korostamalla naisten välistä yhteistyötä ja tukea aina kun vain voin. Jotkut suvun naisista turvautuvat mieluusti miessukulaisiinsa heitä ylistämällä, mutta joissakin on jo virinnyt halua "tyttöjen juttuihin", joissa tyttölapset pääsevät osaksi naisten porukkaa.
Ehkä Sinulla ei ole mahdollisuutta tällaiseen, mutta yritä etsiä naisporukkaa vaikka omista ystävistäsi ja heidän lapsistaan.
En antaisi kenenkään kohdella lastani noin.Varsinkaan niiden,jotka ovat tärkeitä vaikuttajia lapsen elämässä.Se aiheuttaa heille vielä enemmän psyykkisiä vaurioita,kuin jonkun tuntemattoman ilkeät sanomiset!Kaikkea ei pidä psykologisoida ja ymmärtää vaan vetää rajat!
"voin tunnistaa syitäkin siihen, mutta silti käytännön elämässä kun tulee tilanteita, missä isovanhempi on tyly lapselle, niin kyllä se kirpaisee joka kerta uudelleen - nähdä, miten omaa rakasta pientä kohdellaan rumasti."
myös siitä, että minua on adoptoitu. Oma mumminikin sanoi minulle, ettei hän ole minun mummini kun häntä siksi nimitin. Ilmeisesti adoptiota ei olla pidetty osassa sukua ainakaan samanveroisena lapsensaantitapana kuin biologista. Sama asenne näkyy toisessa vanhemmassani. Siksi myöskään lapseni eivät saa huomiota tai mielenkiintoa osakseen.
Onneksi meillä on monia ystäviä ja joitakin hyviä ja rakkaita sukulaisia.
ap
No ainakin toinen vanhemmistasi on ihan sairas, kun on käyttäytynyt sinua kohtaan noin!!! Ihan hullua adoptoida (tai ottaa kasvatiksi, tai whatever...) lapsi jota ei sitten kykene kasvattamaan ja hoitamaan omanaan tai edes olemaan ystävällinen. Sinun vanhempasi ovat altistaneet sinut myös sukulaisten idioottimaiselle käytökselle ja olet saanut kärsiä ulkopuolisuudesta. Ihan tolkutonta. Ole sinä nyt järkevä ja suojele omaa lastasi tuollaiselta sairaalta suvulta. Et ole heille mitään velkaa. Jos et ole edes tunnetasolla heille rakas a tärkeä, niin mitäpä siinä löysässä hirressä enää roikkumaan. Katkaise välit. On sinun vastuullasi miten loppuelämäsi vietät ja tehtäväsi on suojata omaa lastasi moukkamaisilta ihmisiltä.
Asioista pitää keskustella rauhassa. Eivätkö ne sitten ole "oikeita" lapsenlapsia.