Lue keskustelun säännöt.
Missä opit ruuanlaittotaitosi?
31.08.2010 |
Kotona äidiltä, kotitaloustunneilla koulussa vai opettelit itse aikuisena?
Minä en ole koskaan oikein osannut laittaa ruokaa, eikä se ole ykköskiinnostuksen kohdekaan. Oikein kadehdin niitä, joiden äidit on opettaneet kaikki käytännön niksit ruuanlaitosta tai jotka voi ainakin kysyä.
Tein ekaa kertaa karjalanpaistia ja ohjeessa luki maustepippuri, en ollut ennen semmoisesta kuullutkaan, eikä mulla sitä ollut. Laitoin sitten mustapippuria. Googlasin ja opin mitä se maustepippuri on. Äitini tuli sitten käymään ja tarjosin ruokaa ja valittelin, että siinä on nyt sit mustapippuria, kun ei maustepippuria ollut. Äitini tokaisi, että eiks ne ole sama asia. Ja äitini on sentään meistä se joka on talouskoulun käynyt...
Kommentit (19)
sain alkuun äidiltäni puhelimitse opastusta :D
sittemmin itse lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisinaan yrityksen ja erehdyksen kautta.
Ei meillä kotona sellaisia opetettu - eikä kyllä olisi kiinnostanutkaan.
Loput olen opetellut leivontakirjoista tai vaikka sanomalehtien resepteistä kokeilemalla sitä mukaa, kun itse kiinnostuin uusista mauista.
Tein esim. ensimmäistä kertaa kasviskookoskeiton tai wokin reseptistä, mutta kun opin itämaisen keittiön mausteet, olen voinut sen jälkeen soveltaa.
Enmsin ohjeen mukaan, sitten säveltäen. Olen kokeillut paljonja löytänyt siten parhaat ikiomat niksit.
Tädeiltäni opin paljon, isäni siskoilta. Molemmat oli pitokokkeja, isoäiti oli ollut kokki. Koulussa otin kaikki köksäntunnit ja sitten luen keittokirjoista. Sisareni on saanut alan koulutuksen ja on loistava kokki, tosin ollut 20 v muulla paremmin palkatulla alalla. Ystäväpiirissä on paljon kulinaristeja, joten vaihdetaan ohjeita ja neuvoja, puhutaan usein ruuasta. Olen käynyt harrastusmielessä kokkausilloissa, ystävämme järjestää niitä, on kokki.
Äiti ja tätini neuvoneet jotain pientä kysyessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- kantapään kautta harjoittelemalla ja hiukan myös isän neuvoilla sen jälkeen, kun äitini kuoli ollessani teini, keittokirjakin oli apuna
- aikuisena itse opettelemalla
- miehen kanssa yhdessä (meillä hyvin erilaiset ruokakulttuurit kotona, olemme oppineet toisiltamme erilaisia asioita tässäkin suhteessa)
Omat lapseni saavat harjoitella ruoanlaittoa kotona opastuksella ja kykyjen mukaan itsenäisesti niin paljon kuin vain haluavat. Esikoisella ainakin on kiinnostusta; on noin 12-vuotiaasta asti halunnut itse tehdä ruokaa ja leipoa. Opastetaan missä tarvitsee ja annetaan mahdollisuuksien mukaan vapaat kädet. Nyt on 13-vuotias, tekee kerran viikossa perheelle aterian ja leipoo usein. Koulussa kotitalous lempiaine.
ja omasta kodista sitten soitin äidille ja pyysin tarkempia ohjeita. Meni ihan vuosia, että aina soitin ja kysyin neuvoa. JA tietysti koulun kotitaloustunneilla jotain oppi.
Mieheltä olen myös jotain oppinut ja kai sitä asioita poimii sieltä täältä lehdistä, kirjoista ja telkkarista. Oppia ikä kaikki.
Tavisruuanlaittaja olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusteita kotitaloustunnilta, ja vaikutteita vaihto-oppilasvuoden kämppiksiltä. Kunnolla opin tekemään ruokaa vasta lasten myötä, kun oli pakko! Eli suurimmaksi osaksi olen oppinut itsekseni.
myöhemmin ihan vain kokeilemalla ja yhdistelemällä eri reseptejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tokihan kävin seiskalla köksän ja äitikin opetti jotain, mutta suurimmalta osalta olen opetellut itse aikuisena.
Ruoanlaiton opettelussa on kaksi asiaa jotka ovat tarpeen. Ensimmäinen on hyvä keittökirja, jossa on paljon perusohjeita ja toinen on virheensietokyky eli taju siitä, miten niitä ohjeita voi soveltaa. Se kasvaa taitojen kasvaessa.
Äitini ei ollut ruoanlaittaja, söimme usein esim. makaronivelliä, perunamuusia ja kalapuikkoja tai tonnikalakeittoa, paljon eksoottisempia ruokalajeja ei tule mieleen. Joskus leipoi muffinsseja, mokkapaloja tai kinkkupiirakkaa. Parempana ruokana oli aina riisiä ja kyljyksiä.
Että eipä siinä kummoista pohjaa ollut oppia. Köksän tunnilla opin jotain perustaa, mutta nuorena aikuisena en pahemmin ruokaa laittanut. Sekin vielä, että olen 16-vuotiaana alkanut kasvissyöjäksi, niin yhden yhtä liharuokaa en osaa! No joo, osaan kypsentää jauhelihan ja tehdä siitä tai nakeista jotain, siinä se...
Nyt olen yhden yh-äiti (eron syynä ei kylläkään ollut surkea ruoanlaittotaitoni! :D ) ja jotain osaan laittaa, mutta hyvin perusruokia vain, ne jotka menee ilman reseptiä (lasagnet, keitot, risotot jne.). Suurta mielenkiintoa ruoanlaittoon ei ole, joskus innostun (?) tekemään jotain uutta ruokakirjasta, mutta melko väkinäistä se on. Jotenkin sitä vaan aina ilmestyy pöperöä pöytään, eikä edes eineksiä... :D (...kuin pari krt
Mun mielestä sitäpaitsi ruoanlaitto on kallista, aikaavievää ja kamalan tylsää ja sotkuista puuhaa! Eikä lopputulostakaan voi kukaan taata... Ehdottomasti halvemmalla pääsisi eineksillä; maksalaatikko riittäisi lapselle 2 päiväksi ja mä pärjäisin paketilla nuudeleita. Kun sitten taas ostat raaka-aineet ja väännät pari tuntia ja sitten on kauhea tiski ja siinä se ilta on taas mennyt.
Ai että, joku saa musta vielä hyvän vaimon. Kadehdin teitä taitavia ja jaksavia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai itsekseen opettelemalla. Kotsantunneilla en mitään uutta oppinut, laitoin ruokaa ja leivoin jo ala-asteella, vaikka äitini ei mikään erikoinen ruoanlaittaja ollut eikä meitä lapsia opettanut tai neuvonut. Isä opetti tekemään pitsaa ja lettuja, loput sitten kokeilin itse. Aikuisena omassa kodissa jatkoin harjoittelua, etsin hyviä reseptejä ja testailin niitä. Nyt sitten laitan ruokaa kuin ruokaa, ja muokkailen mielenkiintoisia reseptejä rohkealla kädellä itselle sopiviksi.
Ruoanlaitto ja leipominen on kivaa, kun saa tehdä sitä mitä tykkää eikä pahaa ruokaa niin kuin kotsan tunneilla koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona äidiltä, kotitaloustunneilla koulussa vai opettelit itse aikuisena?
Kaikki kolme sekä reseptejä kirjoista ja lehdistä lukemalla. Pääasiassa kuitenkin ihan omin pikku kätösin kokeilemalla ja erehtymällä.
kotona äidiltä ne perusjutut, aikuisena olen opetellut itse kokeilemalla lisää.
Ruoanlaitto ja leipominen on kivaa, kun saa tehdä sitä mitä tykkää eikä pahaa ruokaa niin kuin kotsan tunneilla koulussa.
Miedän lapsen ruoka-ainerajoitukset lisää vaan ruuanlaiton tuskaa, kun muutenkaan en ole mikään innokas kokkaaja =(
ap
Lapsuudessani 70-luvulla ruuanlaitto tarkoitti perunoiden keittämistä ja ruskeaa kastiketta :/
Sitten kun muutin pois äidin helmoista, niin opin avomieheltä ja hänen äidiltään kanaruokien teon. Äitini ei siis ole koskaan tehnyt broilerista ruokaa.
Tämän jälkeen olen vielä itse kokeillut eri ohjeita. Kotsan tunneilta jäi mieleen vain muutama ruoka, mitä teen kyllä vieläkin.
Koton äiti opetti jakotitalouskoulussa