Miesten logiikkaa? Onko hänen elämänsä liian helppoa?

Hän alkoi eilen "synnyttämään", että miksi minun pitää kaikki yrittää tehdä aina niin helpoksi.

Haukkui minua laiskaksi lusmuksi.

"Miks v*tussa siun pitää aina yrittää päästä nii s**tanan helpolla?"

"Kyl sie oot yks p*rkeleen laiska lusmu!".

Tuo tuli vihaisella äänensävyllä ja hieman korotetulla volumella.



Kyse oli keittiön uudesta roskiksesta.

Vanha on sellainen muovikiskoinen 2-osainen jätevaunu joka on mennyt rikki.

Mies itse hajotti siitä kahvaosan ja muutenkin kelkka liikkuu tahmeasti.

Se pitää aina avata työntämällä sormet ämpärin ja luukun väliin (yäk!) ja vetämällä siitä.

Mikään ei estä ämpäriä kaatumasta vetämisen seurauksena...

Ehdotin kaapin oveen kiinnitettävää puolipyöreää ämpäriä vanhan järjestelmän tilalle.

Sellainen ämpärikin jo löytyy ja ruuvit myös. Kyseessä ei ole edes finanssipoliittinen asia.

Voisin jopa itse asentaa sen.

Se olisi kai sitten liian helppoa???



Miksi ihmeessä kaiken pitää olla niin vaikeaa?

Onko hänen elämänsä muuten liian helppoa kun pitää haasteita hakea tuollaisista jutuista?

Minä olen visioinut ja toteuttanut jo melko paljon vastaavia asioita täällä.



Olenko laiska vai välttelenkö ylimääräistä (turhaa!) työtä?

Missä menee raja?