Onko kenenkään puolisolla todettu diabetes? Miten elämänne muuttui sen jälkeen?

aiemmin miehen korkeista verensokereista ja hoitoon menemisen haluttomuudesta?

miten motivoitunut hän on hoitamaan sairauttaan. Kurinalaista ruokavaliota aktiivista liikuntaa pitäisi harrastaa. ei sitä tautia pelkillä pillereillä hoideta.

tapauskohtaista. Itsellä oli aika paha paikka kun omille harteille lastattiin vastuu piikityksestä jos mies ei kykene. Piikkikammoisena se on aika vaikea paikka. Kerran tuli tilanne, että mies makasi tiedottomana ja minun olisi pitänyt pistää, siltikään en voinut sitä tehdä.. Soitin miehen veljen paikall epistämään. Jeps, olen lapanen.. Mutta totta on että kun sairaus diagnosoidaan (oikein) ja lääkitys saadaan kohdalleen niin yleensäottaen elämänlaatu paranee. Tsemppiä sinne.

14,2 sokeriarvoista!!! Mies meni lääkäriin jo perjantaina ja lääkäri päätteli jo muidenkin oireiden perusteella että hyvin todennäköisesti on diabetes, asia varmentuu viikon sisällä kun kokeiden tulokset tulevat. Olen todella innoissani siitä josko mies alkaisi voimaan paremmin ja saisi puhtia elämään, olen itse ollut asiasta suorastaan masentunut. Mies on tällä hetkellä motivoinut asiaan:)

pistäminen tapahtuu kyllä lähtökohtaisesti hänen toimestaan, mutta koska olen tottunut hätätilanteissa pistämään myös lastani (toisen taudin takia) niin ihan varmasti pistän hätätilanteissa myös miestäni.

Siksi kysyin.



Miehellä todettiin 33-vuotiaana I-tyypin diabetes. Julkisen terveydenhuollon tilanne sen verran surkea, että riittämättömän seurannan ja tutkimusten vuoksi annettiin II-tyypin diagnoosi, jo ihan sentakia, että kyseessä aikuinen. Miehen BMI on ja oli 18-20, vyötärölihavuutta ei ole. Virheellinen tablettilääkitys annettiin, vaikka pistoshoito olisi pitänyt aloittaa.



Mies meinasi kuolla puuttelliseen hoitoon ja vasta työterveyshuollon kautta (yksityinen) lähetettiin kiireellisenä sairaalaan. GAD -vasta-aineet otettiin vasta sairaalassa. Kalliita tutkimuksia, siksi tutkimuksia pantataan.

käytämme yksityistä lääkäripalveluja ja siksi suuntasimme suoraan erikoislääkärille. Meidän tapauksessa 1-tyypin diabetes saattaakin olla se mahdollinen diagnoosi vaikka mies onkin jo keski-ikäinen. Tuntuu hyvältä, että nyt taitaa mies olla viimeinen oikeanlaisessa seurannassa. Aikaisemmat pistokokeet olleet hyvin pintapuolisia julkisella puolella eivätkä ole niitä yhdistäneet muihin vaivoihin jokta ilmiseslvästi nyt (kun meillä on enemmän tietoa) liittyvätkin juurikin tähän tautiin. Jotenkin kivi taitaa kohta vierähtää sydämeltäni. Kiitos!

kerroitko että palstalla patistettiin ? :)

me oltiin köyhiä, ei ollut varaa yksityisiin.



Miehellä oli ollut vuoden-kaksi oireita: mahakipua, tärinää ja näköhäiriöitä. Mahakipu yleistä, koska haiman toiminta heikkenee. Tärinä ja näköhäiriöt johtuvat liian alhaisesta ja korkeasta verensokerista. Ei kertonut minulle mitään oireistaan!

pitkänajan sokerista?



Olen ihan loppu itse. Mies on melkolailla yksinkertaisesta perheestä kotoisin ja ei osaa tiedostaa sairauttaan ja tehdä korjausliikettä.



Nämä vuodet HbA1c ollut aina 15-20. Pitäisi olla korkeintaan kahdeksan...verensokeri jatkuvasti pikamittarilla 18-30... syö epäsäännöllisesti, ei suostu syömään kasviksia (primaariperheessä ei ollut koskaan). Syö jättimäisiä määriä, vetää salassa karkkia ja suklaata. Ostaa sipsejä... limpparia kuluu.



Liitännäissairauksina tuli verenpaine ja korkea LDL. Ei hetkauta lainkaan vaan rasvan mättäminen jatkuu. Polttaa kuin korsteeni.



20-30 vuoden kuluttua taatusti on munuaiset paskana, jalat amputoitu ja sokea!

Lapsena todettu ja huonossa hoitotasapainossa.



4-kymppinen saattaa olla sokea tai jatkuvasti hypoglygeeminen: alkaa hourailla, menee veltoksi jne. Johtuu säännöllisen ja terveellisen ruokailun laiminlyömisestä.



Yhtään naista en tunne, joilla näin pahasti ovat asiat.

Töissä oli paljon, joten väsymys laitettiin sen piikkiin, kesällä oli koko ajan jano, helteen piikkiin meni sekin.



Nyt on onneksi piikitys kohillaan. Ja mies todellakin hoitaa sairauttaan. Syödään terveellisesti, myös mies :) urheilee,käy säännöllisesti tarkastuksissa, mittaa verensokeria joka aterialla ja muutenkin jos siltä tuntuu...



Eli aikalailla normaalia elämää pystyy elämään kunhan muistaa piikitykset ja suht terveelliset elämän tavat. Mies kyllä polttaa ja herkutellaankin, mutta kohtuullisesti =)



Miehellä tosin meni aikaa ennen kuin "hyväksyi" itselleen sairauden, ja miksipä ei ottaisi aikaa kun täysin terveeseen 30v. urheilevaan mieheen tulee tuollainen sairaus mistä ei koskaan parane!

Miehesi on valveutunut ja fiksu!



7 jatkaa vielä, että huonosta hoitotasapainosta johtuen on aina infektiossa, mies siis. Varsinainen tauti-imuri. Seini-infektio selässä ja jalkojaan ei raspaa ja rasvaa. Kamalat korput.

9 vuotta sitten, olin jo pitkään ihmetellyt hänen jatkuvaa juomistaan - jopa 5-6 litraa limua ! päivässä. Itse saan alas vain lasillisen vettä joten olin aivan kummissani. Mieheni db huomattiin sattumalta rutiinitutkimuksen yhteydessä ja veriarvo oli 15-18 tuolla hetkellä.



Hänellä on lääkitys, ei piikkejä ja hyvin menee. Väsymys ja muut sellaiset mielialaoireet katosivat nopeasti, nyt ärtyy vain kun sokeriarvo putoaa liian alas mutta sen huomaan heti. Ruokavalio ei muuttunut miksikään, olemme aina syöneet hyvää kotiruokaa. Vain leivän syöntiä pitää rajoittaa ettei tulee liikaa hiilareita. Se on vaikeaa koska mieheni mielellään iltaisin natustelee leipää tv:tä katsoessaan. En ole vieläkään keksinyt korviketta.... Liikuntaa on pitänyt lisätä, painoa jos saisi pudotettua n 20kg niin voi olla että lääkityksen voisi jopa lopettaa kokonaan! Kysehän on elintasosairaudesta.

Hoitotasapaino hyvä ja pitkäaikainen sokeri välillä 7-8.

tapauskohtaista. Itsellä oli aika paha paikka kun omille harteille lastattiin vastuu piikityksestä jos mies ei kykene. Piikkikammoisena se on aika vaikea paikka. Kerran tuli tilanne, että mies makasi tiedottomana ja minun olisi pitänyt pistää, siltikään en voinut sitä tehdä.. Soitin miehen veljen paikall epistämään. Jeps, olen lapanen.. Mutta totta on että kun sairaus diagnosoidaan (oikein) ja lääkitys saadaan kohdalleen niin yleensäottaen elämänlaatu paranee. Tsemppiä sinne.

Varmaankin siitä glukoosipiikistä? Nimittäin jos diabeetikolla on taju kankaalla (alhaisen verensokerin vuoksi), ei ainakaan insuliinia pidä missään nimessä mennä pistämään, sillä insuliini laskee verensokeria.

No niin, nyt se tuli virallisesti -se diabetes diagnoosi!! Kiitokset kannustuksesta, kerroin kyllä miehelle että täältäkin patistettiin lääkäriin:)



Tästä alkaa uusi elämä meillä, näin toivon. Mies tuntuu nyt aika lailla motivoituneelta. Odotamme lääkereseptiä ja että pääsemme muokkaamaan ruokavaliotamme. Minäkin ajattelin laihtua tässä samassa:))