Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun aina saa mennä kaverin ehdoilla ja heidän perheen rytmissä ÄRGH
13.08.2010 |
Olen siis mielelläni yhteydessä tähän ystävääni, mutta käy hermoon, kun aina kaikki tapaamiset pitää ajoittaa heiden rytmiensä mukaan. He eivät ole valmiita joustamaan rytmeistä piiruakaan, joten kaikki jousto tapahtuu aina sitten meidän taholtamme. Minä pystyn esim. syöttämään lapsen muuallakin kuin kotona tietyllä kellonlyömällä (olisi mahdotonta että molempien lapset olisivat omassa kodissaan ruoka-aikoina, jotka toistaiseksi ovat eri aikaan eri perheillä), mutta ystävä ei. Olisihan se minullekin helpompaa kotona syöttää lapset kuin pakata kaikki kamat mukaan ja sitten kuitenkin päätyä odottamaan rattaiden ja kärryjen laukkujen kanssa jossain kadunkulmassa, kun heillä kuitenkin kestää. Ikinä ei myöskään voida nähdä meidän lähellä vaan aina niin päin että minä pakkaan pesueen ja ajan autolla heille. Miten tähän touhuun saisi jotain tolkkua vai onko mahdollista ylipäänsä kaveerata toisen lapsiperheen kanssa?? Ei haluttaisi jumiutua pelkästään kotiinkaan!
Kommentit (11)
tuollaiseen ystävään. Tuo kuitenkin on hyvä ehdotus minkä yläpuolella joku laittoi. Laittakaa ruokaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorotellen heillä, vuorotellen teillä.
Kaveria ei saa meille millään ilveellä, asumme niin kaukana kuulemma... Ihan yhtä pitkä se ajomatka kyllä toiseenkin suuntaan tosin on, me vaan emme asu keskustassa. Eli silloin ainakin minun pitäisi aina mennä heille ja pitää omani nälässä kun ipanat syövät tosiaan eri aikoihin - ovat niin pieniä että nukkuvat parit päikkärit ja päikkärit ajoittuvat eri aikoihin, ja kaveri on tarkka siitä että ruuat annetaan aina ajallaan päikkäreiltä heräämisen jälkeen kotona.
Meillä on erityislapsi ja hänen kanssaan on mentävä 100% lapsen ehdoilla. En enää edes pyydä että muut noudatetttais meidän ehtoja ja aikatauluja, omalla porukalla aina sit vaan kuljetaan =(
mutta jostain syystä arki heillä pitää olla millintarkkaa ja vain muut joustavat. Älkää sanoko etten voi tietää mitä on taustalla, kyllä tiedän tilanteen.
Meillä on erityislapsi ja hänen kanssaan on mentävä 100% lapsen ehdoilla. En enää edes pyydä että muut noudatetttais meidän ehtoja ja aikatauluja, omalla porukalla aina sit vaan kuljetaan =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen heivannut ne jo ulos. Ovat niin rasittavia ja tylsiä millintarkkoine aikatauluineen. Vietän päiväni mielummin vähän rennompien kavereiden seurassa.
Tietysti jos olisi erityislapsi kyseessä niin olisi vähän toinen juttu kuin nuo muuten vaan nipot.
en tule koskaan ymmärtmään tota millintarkkaa arkea! Miksi joku haluaa tehdä elämästään niin vaikeaa? Erityislapset ym tietysti asia erikseen, mutta siis omavalintainen viisarin nussinta ei mene jakeluun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystäväsi voi mennä edes lomalle, jos aina ruoka-aikaan pitää olla kotona!?!?
Onneksi en tunne yhtään tuollaista ihmistä, en jaksaisi edes yritää jatkaa ystävyyttä noin yksipuolisena.
Mutta: oletko kysynyt ystävältäsi suoraan miksi hän toimii noin tarkasti lasten kanssa? Onko jotain ongelmia lasten kanssa, joista ei ole kertonut sinulle? Jos ystäväsi on tärkeä sinulle, niin keskustelkaa asiasta, jos vaikka tapaaminen ilman lapsia onnistuisi joskus, olisi helpompaa keskustella.
ja haluaa tehdä itsensä jotenkin tärkeäksi. Noitahan riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan sinkkuaikoina (siis molemmat perheettömiä) yksi ystävä, joka tuli aina noin puoli tuntia myöhässä tapaamiseen kuin tapaamiseen.
Kyllästyin tähän totaalisesti ja aloin itsekin käyttäytyä täysin piittaamattomasti tämän ihmisen aikatauluja kohtaan. Sovimme lounastreffit esim. klo 12:ksi, mutta meninkin itse paikalle vasta klo 12.30, jos mulla nyt sattui olemaan joku pitkä työsähköposti kesken. Töiden jälkeen saatettiin sopia drinksuista klo 18 jossain ja minä menin sitten paikalle klo 18.30 (kun ehkä spinning-tunti loppui klo 18, ehdin käydä suihkussa, laittaa itseni kuntoon jne.).
Kun tätä oli jatkunut noin puoli vuotta, ystäväni alkoi kummasti noudattaa sovittuja aikoja. En ole saanut enää yhtään soittoa, "hei, mä nyt myöhästyn puolisen tuntia, koska...".
Ehkä oma käytökseni aukaisi ystäväni silmät.
Ja ei, en todellakaan ole koskaan valittanut ääneen, että ystävä on myöhässä. Itsekseni vaan keskityin märehtimään asiaa, joka ärsytti mua ihan suunnattomasti.
Vuorotellen heillä, vuorotellen teillä.