Lue keskustelun säännöt.
paha olo-ystävä ei tullut käymään
22.08.2010 |
Mulla on taas tosi paha olo henkisesti, tämä on ejo vuosia ja rassaa sekin kun oon aina yksin täällä, kukaan ei käy enkä voi kutsuakaan koska asunto ei ole edustuskunnossa. Ystäväni oli lomalla ja on vielä pari päivää(toisella paikkakunnalla) ja petyin kun hän ei edes aikonut ilmeisesti tullakaan tänne. Vaikka yhden kerran heitti sellaisen ajatuksen mulle(ehkä oli ottanut alkoholia silloin). No, miten voin kutsua ja sanoa tervetuloa kun asunto on kamalassa kunnossa?
En yksinkertaisesti jaksa laittaa paikkoja kuntoon, voin niin huonosti.
Olen todella pettynyt ystävääni ettei hän koskaan voi tulla luokseni, miksei tule vaikka auttamaan?
Ja vaikka ei edes siivottaisi, niin muuten olemaan läsnä? Miten voisin jollain lailla viestittää tälle ystävälleni että sama tilanne jatkuu ja tarvitsisin apua?
Tämä kaaos on ollut jo vuosikausia ja mun paha olo myös ollut vuosikausia. Mulla ei ole ketään kelle puhua,kukaan ei ole tukena, olen yksin 24h/vrk.
Käyn keskustelupaikassa,mutta se ei auta!!
Kommentit (36)
Sinä varsinkin joka annoit sähköpostisikin, toivottavasti olet tosissasi!
Minusta on mukava huomata että on hyviäkin ihmisiä, minäkin olisin valmis auttamaan, tosin minulla pienet lapset ja aika ja menomahdollisuudet rajattuja, mutta asun väärällä puolen suomea.
Kun minulla on ollut vaikeaa niin yksi ystävistäni on tullut meille ja olemme siivonneet, laittaneet ruokaa yms. yhdessä. Tämä ystävä on sellainen tekevä, että innostaa minut kotitöihin ihan huomaamattaan.
Onnea matkaan, toivottavasti saat apua! Tiedän millaista on olla kun koti on kaaoksessa eikä yksinkertaisesti jaksa!
_ Kiva että sulla on käynyt noin. Yks toinen kaveri olis aikoinaan tullut käymään mutta en kehdannut sitten häntä tavata täällä..niin kamalaa kuin se onkin sanoa. Mutta tämä ystävä tietää taustani ja tuntee paremmin ja on jo nähnyt asuntoni...no, turha siitä on paasata. Hyvä tosiaan että joku täällä ymmärtää. Ja ehkä tuo minun sukulaiseni yhdessä mun kanssa laittais tuulemaan.
Tuli mieleen että ehkä sisimmässään ystäväni toivoo tai odottaa multa jotain signaalia, mutta olen lukossa ja taitaa olla luottamuskysymys..joka taas johtuu niistä vanhoista asioista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi kutsua ketään, mutta silti haluat että joku tulisi.
1) aloita siivoaminen, älä notku netissä-netissä roikkuminen vaan masentaa sua enemmän ja muutut ihan veteläksi.
2) pidä itse yhteyttä ystäviisi, soita heille lähetä emaileja, txtareita yms.
- Onhan se näin. Pitäs pakottaa itsensä siivoamaan, epätoivo ja masennus vaan valtaa mielen kun on täällä(siksi toisen kanssa olis helpompaa).
Ystäviä on tosi vähän, siinäpä se. Tämä yksi on ainoa joka tuntee mut kokonaan ja taustankin.
Mun pitää varmaan ajatella ystävääni hyvällä, koska hänessä on kuitenkin paljon hyvää ja potentiaalia vaikka mihin.
myös millaista yksinäisyys on. Olen itsekin kovin yksinäinen, mutta muuten elämäni on ok.
Älä pahoita mieltäsi noista viestetistä, joissa sinua sanotaan vain laiskaksi tai saamattomaksi, ei kukaan voi ymmärtää sitä millaiseksi elämä menee, jos joutuu kokemaan vuosia sitä mitä olet kokenut.
Ja toki joku toinen saman tapaisia kaltoinkohteluita kokenut voi pystyä elämään toisenlaista elämää, ja jättämään asiat taakseen, on löytänyt apua tms. tai eivät ole asioita niin rankkoina koeneet. Ei kukaan voi sanoa mitä toisen pitäisi tuntea, koska kukaan ei voi tietää millaista elämää toinen on elämnyt.Toivon kovasti, että löydät apua, itse ymmärrän sen millainen tuki toinen ihminen voi olla, ei tarvitse kuin olla kaverina, niin itsekin saa eritavalla puhtia ja voimaa tehdä arkipäiväisiä asioita. Ja jo se, että joku kuuntelee, se on paljon.
Minä haluan avoimesti ja aidosti tutustua erilaisiin ihmisiin, enkä ymmärrä miksi vieraita ihmisiä, täysin tuntematta pitää mennä arvostelemaan.
Mutta tiedän myös, että ututstuminen on hyvin vaikeaa, en itsekään ole monista yrityksistä huolimatta oikein löytänyt kavereita, enkä varsinkaan ystäviä, se surettaa kovasti :((Itse asun täysin eripuolella suomea kun ap)
- Joo, tämä yksinäisyys on ihan hirveätä, se ahdistaa ja masentaa. Oon miettinyt että kun oon liikaa yksin, se on pyörimistä omissa tunnelmissa ja jutuissa. Tunnen todellakin että tämä mun nykytilanne ei ole mulle sopivaa ja itse asiassa en edes tykkää asua täällä.
Olen kyllä muuten aikuisen tutustunut ihmisiin, harvoin kylläkin, kerran jopa ihan reissussa ollessani ja kerran lapsen kanssa ulkoillessa.
Tämä pk-seutu on todella "kylmää", ihmisiä on paljon mutta kehenkään ei tutustu.
No, silloin kun tulin tänne ja menin töihin, tutustuin kyllä.
Ehkä näistä ajatuksista vielä syntyy jotain hyvää.
Kiitos vastauksista!
mäkään jaksais tollasen luona käydä.
Tarttisit varmasti ihan kunnon apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä varsinkin joka annoit sähköpostisikin, toivottavasti olet tosissasi!
Minusta on mukava huomata että on hyviäkin ihmisiä, minäkin olisin valmis auttamaan, tosin minulla pienet lapset ja aika ja menomahdollisuudet rajattuja, mutta asun väärällä puolen suomea.
Kun minulla on ollut vaikeaa niin yksi ystävistäni on tullut meille ja olemme siivonneet, laittaneet ruokaa yms. yhdessä. Tämä ystävä on sellainen tekevä, että innostaa minut kotitöihin ihan huomaamattaan.
Onnea matkaan, toivottavasti saat apua! Tiedän millaista on olla kun koti on kaaoksessa eikä yksinkertaisesti jaksa!
myös millaista yksinäisyys on. Olen itsekin kovin yksinäinen, mutta muuten elämäni on ok.
Älä pahoita mieltäsi noista viestetistä, joissa sinua sanotaan vain laiskaksi tai saamattomaksi, ei kukaan voi ymmärtää sitä millaiseksi elämä menee, jos joutuu kokemaan vuosia sitä mitä olet kokenut.
Ja toki joku toinen saman tapaisia kaltoinkohteluita kokenut voi pystyä elämään toisenlaista elämää, ja jättämään asiat taakseen, on löytänyt apua tms. tai eivät ole asioita niin rankkoina koeneet. Ei kukaan voi sanoa mitä toisen pitäisi tuntea, koska kukaan ei voi tietää millaista elämää toinen on elämnyt.
Toivon kovasti, että löydät apua, itse ymmärrän sen millainen tuki toinen ihminen voi olla, ei tarvitse kuin olla kaverina, niin itsekin saa eritavalla puhtia ja voimaa tehdä arkipäiväisiä asioita. Ja jo se, että joku kuuntelee, se on paljon.
Minä haluan avoimesti ja aidosti tutustua erilaisiin ihmisiin, enkä ymmärrä miksi vieraita ihmisiä, täysin tuntematta pitää mennä arvostelemaan.
Mutta tiedän myös, että ututstuminen on hyvin vaikeaa, en itsekään ole monista yrityksistä huolimatta oikein löytänyt kavereita, enkä varsinkaan ystäviä, se surettaa kovasti :(
(Itse asun täysin eripuolella suomea kun ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi kutsua ketään, mutta silti haluat että joku tulisi.
1) aloita siivoaminen, älä notku netissä-netissä roikkuminen vaan masentaa sua enemmän ja muutut ihan veteläksi.
2) pidä itse yhteyttä ystäviisi, soita heille lähetä emaileja, txtareita yms.
Kuulostaa tutulta tilanteesi, ainakin osittain. Itselläni ollut samoja ajatuksia.
Oletko ajatellut yrittää etsiä uusia ystäviä? Tiedän kyllä, että se on vaikeaa, itsekään en siinä oikeen onnistu.
Omasta kokemuksesta voin myöskin sanoa, että "asiantuntija-apu" ei aina ole sitä parasta. Paljon paremmin auttaa, jos on oikea ystävä, jolle puhua.
Älä siis syyllistä itseäsi, jos ei terapia tms. auta. Äläkä syyllistä itseäsi siitä, ettet ole "kuin kaikki muut". Paha olo alkaa helpottamaan, kun huomaat, että edes joku - sinä itse - hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Ja ehkä löydät ystävän, jolle maailman tärkeimpiä asioita ei ole esim. se, miltä asuntosi näyttää.
Yksin olessani ja miettiessäni, mitä taaskaan en pystynyt tekemään kuin muut, rupean helposti liiottelemaan asioita. Sitten jonkun kanssa puhuminen saa asiat taas oikeaan valoon.
Eikä kaikkia ihmisiä kannata kuunnella, esim. monia tälläkin palstalla liikkuvia henkilöitä. Jokainen on erilainen ja toisilla ei vain riitä rahkeet esim. jokapäiväisten hommien hoitoon. Sinulla taas saattaa vastaavasti olla joku hyvä ominaisuus, jota näillä toisilla ei ole. Sinun pitäisi tajuta, että sinä olet sinä ja hyvä sellaisena kuin olet. :)
Oletko sanonut asiasta suoraan ystävällesi, kuten nyt tänne kirjoitat? Tee se, jos et vielä ole tehnyt niin, jos luulet, että ystäväsi ymmärtää tilanteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatko oikeaa lääketieteellistä apua ongelmiisi. Yritä ymmärtää myös ystävääsi: kukaan ei jaksa kantaa toisen ongelmia loputtomiin. Hanki kunnollista "ulkopuolista" apua, tilaa siivooja, tee kaikkesi, jotta saat elämäsi kuntoon.
Sinun täytyy sanoa suoraan jos haluat hänet luonasi käymään. Kukaan ei voi tietää tilannettasi jollet sitä suoraan kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun vastasit. Olen ajatellut etsiä uusia ystäviä mutta eipä se niin vaan onnistu. Paha oloni johtuu pahoista asioista mitä oon kokenut ja sitten voimat eivät riitä kuin pakolliseen.
Tuntuu vaan väärältä että en saa apua ystävältäni enkä kehtaa vinkua apua. Olen motissa kun en jaksa raivata asuntoa ja ketään en voi kutsua.
Terapia ei auta koska mun jutut on niin syvällä ja tiedän sen että tavallinen ihminen voisi olla se paras apu, läsnäolo ja vieressä oleminen.
Terapia on liian virallista kättelyineen ja jo tuolissa istuminenkin koko ajan tekee sen virallisuuden tunteen.
Mulla on lapsikin ja siksi asunto pitäis saada kuntoon, mutta eipä kukaan auta.
Jos jalka olis poikki, varmaan ihmiset syöksyis apuun...
En uskalla sanoa ystävälleni, hän on ollut joskus niin ilkeä.Ehkä mulla on luottamuskin mennyt.
Terapia ei auta koska mun jutut on niin syvällä ja tiedän sen että tavallinen ihminen voisi olla se paras apu, läsnäolo ja vieressä oleminen.
Terapia on liian virallista kättelyineen ja jo tuolissa istuminenkin koko ajan tekee sen virallisuuden tunteen.
Mulla on lapsikin ja siksi asunto pitäis saada kuntoon, mutta eipä kukaan auta.
Jos jalka olis poikki, varmaan ihmiset syöksyis apuun...
En uskalla sanoa ystävälleni, hän on ollut joskus niin ilkeä.Ehkä mulla on luottamuskin mennyt.
Oletko varma, että olet oikeanalaisessa terapiassa, jos koet sen noin? Psykoterapiaahan on kovin monenlaista ja jokainen terapeutti erilainen. Auttaisiko toinen terapeutti?
Asunnon raivaamisessa voi myös auttaa ammatti-ihminen, siivooja. Jos ei ole varaa maksaa siivoojalle, niin ota yhteyttä paikalliseen ammattikouluun, jos sieltä voisi oppilaat tulla edullisesti siivoamaan, kysy sossusta apua jne.
Aina apua löytyy, sitä pitää vain osata etsiä ja pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei itse saa kotiaan siivotuksi jos on kotona jatkuvasti.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Siivoa itse sotkusi se on terapeuttista. Asioiden tekeminen aktivoi ihmistä.
Mitä sinua hyödyttää olla vain notkumassa netissä.
Tee asiat itsesi ja lapsesi vuoksi.
Et ole ainoa ihminen tässä maassa jolla on huonoja kokemuksia. Mitä jos kaikki jäisimme makoilemaan ja märehtimään kaikkea paskaa joka on niskaan satanut. Tämä yhteiskunta pysähtyisi heti huomenna sillä suurimmalla osalla on takanaan myös pettymyksiä, surua ja ikävyyksiä.
Nyt potkaisen sinua perseelle ja toimeksi. Pään silittelyllä ja voivottelulla et tuosta suosta nouse vaan konkrettisella toiminnalla. Tämä on tahdon asia.
Eihän kyse ole siitä että se ihminen koko ajan kantaisi mun ongelmia. Luulen että sitäkin auttais jos se näkis mun kuntoutumisen. En kehtaa siivoojaa hankkia..
Mun täytys tosiaan tehdä vielä enemmän jotta kuntoutuisin, mutta näillä konsteilla se ei onnistu.
Jotain täytys keksiä uutta.
Eihän kyse ole siitä että se ihminen koko ajan kantaisi mun ongelmia. Luulen että sitäkin auttais jos se näkis mun kuntoutumisen. En kehtaa siivoojaa hankkia..
Mun täytys tosiaan tehdä vielä enemmän jotta kuntoutuisin, mutta näillä konsteilla se ei onnistu.
Jotain täytys keksiä uutta.
Mikä selitys tuo nyt on: "en kehtaa siivojaa hankkia"?? Tekosyitä voi keksiä loputtomiin: en jaksa, en viitsi, en kehtaa, kaveri ei auta, terapia on liian virallista jne jne. Entäpä jos nyt vain lopettaisit selittelyt ja tekosyiden keksimisen ja toimisit?
minkä ikäinen lapsi sulla on? oletko yh? ilmeisesti? onko lapsi isällään koskaan? vaiko vain sinulla? miksi olet tossa jamassa? etkö itse viihtyis siistissä kodissa? millon olet käynyt itse pesulla viimeksi?
No, et itsekään selviäisi jos olisit vauvasta saakka kokenut ankaraa väkivaltaa.. se vaan lukitsee ihmistä ja se terapeutti ymmärtää kyllä, mutta "tavallisen" ihmisen jolla on ollut kaikki hyvin, on vaikea käsittää.
Kyse ei ole tavallisesta pettymyksestä ja surusta vaan ihan muista asioista.
paha olo kun ystävä ei käynyt ja et voinut kutsua kun asunto kamalassa kunnossa.
Miten ystävä voi tulla jos et edes kutsu häntä luoksesi. Voi tuota itsesäälin ja tekosyiden määrää. Kerroit että sinulla on lapsi. Asuuko kanssasi ja minkä ikäinen hän on?
Olemme toki tavanneet muuallakin hänen sukulaisen luona ja välillä hänen luona, se on aikaa sitten kääntynyt niin päin että sinne on helpompi mennä
jo siis kutsutaan.