Lue keskustelun säännöt.
paha olo-ystävä ei tullut käymään
22.08.2010 |
Mulla on taas tosi paha olo henkisesti, tämä on ejo vuosia ja rassaa sekin kun oon aina yksin täällä, kukaan ei käy enkä voi kutsuakaan koska asunto ei ole edustuskunnossa. Ystäväni oli lomalla ja on vielä pari päivää(toisella paikkakunnalla) ja petyin kun hän ei edes aikonut ilmeisesti tullakaan tänne. Vaikka yhden kerran heitti sellaisen ajatuksen mulle(ehkä oli ottanut alkoholia silloin). No, miten voin kutsua ja sanoa tervetuloa kun asunto on kamalassa kunnossa?
En yksinkertaisesti jaksa laittaa paikkoja kuntoon, voin niin huonosti.
Olen todella pettynyt ystävääni ettei hän koskaan voi tulla luokseni, miksei tule vaikka auttamaan?
Ja vaikka ei edes siivottaisi, niin muuten olemaan läsnä? Miten voisin jollain lailla viestittää tälle ystävälleni että sama tilanne jatkuu ja tarvitsisin apua?
Tämä kaaos on ollut jo vuosikausia ja mun paha olo myös ollut vuosikausia. Mulla ei ole ketään kelle puhua,kukaan ei ole tukena, olen yksin 24h/vrk.
Käyn keskustelupaikassa,mutta se ei auta!!
Kommentit (36)
Lapsi on jo isompi, eikä ole isällään koskaan. Kerroin tuossa toisessa vastauksessa jo taustaa.
Jaksan perussiivousta mutta raivausta tehtävä ja n voimat menee just siihen kun on se paha olo jota en saa purettua noin vain...
Käyn pesulla ihan kohtalaisen usein ja perusjutut hoidan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sew on totta että oon miettinyt hakea toisenlaista terapiaa, sitä on kyllä. Mulla on vaikeuksia saada asioita eteenpäin ja tuo nykyinen terapeutti ei "hyväksy" sitä toista terapiaa, mikä tuntuu oudolle.
Tavoitteenani on mennä lääkäriin ja hakeutua siihen syvempään terapiamuotoon.
Oon kyllä nyt ottanut yhteyttä sisarukseeni jos tämä asuntojuttu paranis vielä oikella sisustuksella ja muulla.
Uskon sisimmässäni että joskus vois olla paremminkin asiat vielä..
Niinhän se tietysti on. Olen vaan ajatellut että kun hän tietää ja on nähnyt tämän asunnonkin. Oon sitten tämmönen etten saa sanottua kuin kiskomalla..
Meille saa tulla ja mäkin voin tulla siivoilemaan sun kanssa =) Itse myös olen yksinäinen ja elämä yksitoikkoista, ei ketään kenen kanssa jutella vaikka ihan arkisistakin asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun pk-seudulla. Oletko naisihminen? Mäkin kaipaan siis ihan tavallista jutteluseuraa, sitä on niin harvoin ja siksi tämä kaikki rassaa enemmän.
minulle sähköpostia.. osoite jisa85@suomi24.fi
olen se joka kysyi missä asut ja minkä ikäinen on lapsesi..
minä olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Pitäisikö ystäväsi tulla siivoamaan kanssasi?
- Ptäisikö hänn parantaa sinut henkisesti ja onnistua siinä missä koet terapeutinkin kyvyttömäksi?
- Pitäisikö jonkin lääkkeen parantaa sinut niin, että yhtäkkiä vuosien jälkeen raivaatkin sen kotisi?
Kaikesta tulee tunne, ettet pysty elämänhallintaan etkä siten hoitamaan myöskään lastasi asiallisesti. Sinun pitäisi myöntää se itsellesi, pyytää apua ensinnäkin kodin hoitamiseen.
Voin vastata sulle sähköpostilla lähipäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Kuten ensimmäinen vastaaja vastasi, joskus läheinen ihminen voi olla parempi apu kuin terapeutti. Tämä on jatkunut jo vuosia, oikeastaan lapsuudesta saakka ja olo tuntuu ihan kropassa, kuin olisin "kipsissä".
En ole lähtenyt lääkerumbaan.
On mulla elämänhallintaa koska olen selvinnyt tähän päivään saakka, katsopas jostain muulta palstalta kuinka jotkut vetävät isot määrät lääkkeitä ja nukkuvat päivät...harrastan liikuntaa ja kahvi ainoa paheeni. Lapseni hoidsn.
Totta että raivausapu olis tarpeen ja toivon mukaan yksi sisarus tulis kanssani tekemään sitä.
Ja vielä vastausta: tuntuu etten ole hakenut tarpeeksi "oikeaa" apua, se kaikki mikä vois auttaa, maksaa maltaita..
että sinulla on ikävä häntä ja toivot hänen käyvän luonasi. Siivosta ei kannatane välittää. Kaverisi ymmärtää jos on aito ystävä. Koeta jaksaa. Aloita vaikka uusi harrastus syksyllä josta uusia tuttuja tai ainakin uutta ajateltavaa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinulla on ikävä häntä ja toivot hänen käyvän luonasi. Siivosta ei kannatane välittää. Kaverisi ymmärtää jos on aito ystävä. Koeta jaksaa. Aloita vaikka uusi harrastus syksyllä josta uusia tuttuja tai ainakin uutta ajateltavaa ...
On niin vaikeata puhua..kai sekin on tunnevammaisuutta. Yritän kehittää syksyksi jotain, ajattelin joku päivä lähteä luontoretkelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen sinulle vastannut tässä vielä.
Niin kuin jo sanoin, niin kaikkia ei kannata kuunnella, niin kuin nyt näitä eräitä tässä ketjussa. Joillakin ei vaan ole kykyä ymmärtää erilaisia tilanteita. Yritä vaan löytää itsellesi sopivat toimintamallit. Eikä voi olettaa sinun pääsevän yli noin vaan lapsuudesta asti jatkuneista ongelmista.
Itselläkin välillä olo, että on ihan jumissa. Mutta olen löytänyt ihanan ihmisen, jolle voi kertoa ihan mitä vaan ja hän kuuntelee ja ymmärtääkin vielä. Oma menneisyyteni on myös ollut vaikea.
Olen samaa mieltä, että lääkerumbaan ei kannata ihan heti lähteä. Toki joillekin siitäkin on apua.
Ja se tosiaan riittää, että on riittävän hyvä, täydellinen ei tarvitse yrittää olla. Ei kaikkien elämä ole samanlaista kuin näillä eräillä vastaajilla. Toisia auttaa kun vaan ryhtyy tekemään asioita, mutta toisille se ei sovi. Ja jokainen kokee ongelmat eri lailla.
Jos tahdot, niin voit minullekin kirjoittaa: annevesala@hotmail.com
Olen myöskin pääkaupunkiseudulta.
Kiva kun jaksat vastata vielä. Olen saanut tosiaan "syytteitä", mutta toisaalta sekin pitää ymmärtää, eiväthän vieraat ihmiset voi tietää mun tilannetta täysin. Lapsuuteni oli ainutlaatuinen, vanhemmat olivat harvinaisen pahoja joten ei ihme että tässä oireillaan.
Olen yrittänyt olla itselleni armollinen, mutta eihän se pelkkä armo tuota konkreettista tulosta.
Olen tosiaan kauan kaivannut ihmistä, noin muutenkin,lähelleni.
Perusluottamus on varmaan mennyt ja siksi vähän vaikeaa on ollut, sitä vain käpertyy sitten.
Ehkä tässä vielä edistyn ja se "oikea" terapiamuotokin tulee. Voin kirjoitella.
No, kaveri todellakin tietää ja terapiastaniko sinä tiedät paremmin?