Oksettaa taas jo ajatus siitä, että joudun katselemaan/kuuntelemaan työkaveriani taas 5 päivää.. :/
Tyyppi siis "periaatteessa" ihan ok, mutta kun ei ne kemiat kohtaa niin ei kohtaa ja kun organisaatio todella pieni niin en pysty välttelemäänkään...
Asiakkaistamme tykkään ja myös muusta organisaatiosta (ulkomailla) kuin myös itse työstäni, mutta tämä lähin työkaveri saa mut oikeasti voimaan henkisesti pahoin pelkällä läsnäolollaan.
Muutaman hakemuksen olen jo muualle laittanut, vielä ei ole tärpännyt mutta toivottavasti pian. Toista lasta olemme mieheni kanssa reilun vuoden yrittäneet mutta ei tunnu tärppäävän, veikkaan että osasyynä on tämä ahdistukseni töihinmenoa kohtaan ja sen aiheuttama stressi (esikoinen tuli ns. kertalaakista)...
Voi olla, että valitan turhasta - isompiakin murheita toki on työpaikolla - mutta mä en vaan siedä sitä ihmistyyppiä muutenkaan, saati sitten, että joudun viettämään 40 tuntia viikossa samassa huoneessa ja kuuntelemaan sitä paskaa mitä sen suusta tulee.
Aah, helpotti avautua - kiitti AV! :)
mitä paskaa sen suusta tulee?
jopa ollaan hienohelmoja. kyllä itse jaksaisin palkan edestä katsella erilaisia ihmisiä, jos eivät ilkeilisi minulle.