En KOSKAAN, KOSKAAN halua kännätä lasteni edessä ;(

juuri siitä syystä, että meillä ei koskaan kukaan juonut kännejä. Mutta en nyt tietenkään mitään kovia kännejä lapsen nähden, enkä muutenkaan vedä.



Muutama lonkero tai pari lasia viiniä joskus juhannuksena, mutta vanhempieni käytös ei siitä miksikään muuttunut.



Hyvä, että ap:lla on noin päin, moni alkoholistin lapsi valitettavasti on sitten itsekin alkoholisti aikuisena.

Muistan myös omasta lapsuudestani kipeänä sen, kun minä lapsena jouduin huolehtimaan pienemmistä lapsista kun ne aikuiset "tukipilarit" olivat niin humalassa, etteivät enää tajunneet mitään tai välittäneet mistään.



Saunasidukan tms voin ottaa (kunhan lapset vähän kasvaa, ovat vasta pieniä). Musta lapsien on hyvä nähdä kotona, että alkoholia voi ottaa myös sivistyneesti. Ellei sitä mallia näe, tavaksi tulee äkkiä jo teininä se humalahakuinen juominen, joka on täällä niin yleistä. Sitä itsekin harrastaneena joskus täytyy sanoa, että siinä ei ole mitään hohtoa.

Muistan myös omasta lapsuudestani kipeänä sen, kun minä lapsena jouduin huolehtimaan pienemmistä lapsista kun ne aikuiset "tukipilarit" olivat niin humalassa, etteivät enää tajunneet mitään tai välittäneet mistään.



Saunasidukan tms voin ottaa (kunhan lapset vähän kasvaa, ovat vasta pieniä). Musta lapsien on hyvä nähdä kotona, että alkoholia voi ottaa myös sivistyneesti. Ellei sitä mallia näe, tavaksi tulee äkkiä jo teininä se humalahakuinen juominen, joka on täällä niin yleistä. Sitä itsekin harrastaneena joskus täytyy sanoa, että siinä ei ole mitään hohtoa.

Musta lapsien on hyvä nähdä kotona, että alkoholia voi ottaa myös sivistyneesti. Ellei sitä mallia näe, tavaksi tulee äkkiä jo teininä se humalahakuinen juominen, joka on täällä niin yleistä.

Ei silloin mitään tölkkejä kumottu. Provo!

Ja isä niissä aina muissa maailmoissa, ei sentään sammunut mutta sössötti ja haisi ihmeelliselle. Sitten alkoi äidin naljailu isälle miten huono aviomies on ja meidän lasten piti sitten miettiä kenen puolelle mennä. Kerrankin äiti pisti meidät ihan kirjaimellisesti valitsemaan jääkö isän kanssa juhliin vai tuleeko kotiin hänen kanssa. Veli lähti, minä jäin, ja äiti oli sitten seuraavan päivän vihainen minulle :(

Vieläkin alkoholi kuuluu olennaisena osana varsinkin äidin elämään; joka iltaan kuuluu vähintään pari lasillista viiniä ja jokunen kalja. Äiti oli nuorena kaunis mutta samaa ei enää voi sanoa. Eli lopputulos on tämän perusteella etten itse halua sössöttää ja haista tai tapella avokkini kanssa lastemme edessä. Lapset kyllä vaistoaa jo "pienen sievän" ja tuntevat etteivät voi luottaa vanhempiinsa. Jos haluaa sitten revitellä ja juhlia vähän railakkaammin niin lapset sitten hoitoon juhlien ajaksi.

joku parikymppinen, ja kyllä kymmenisen vuotta sitten ja aiemminkin jo kaljalaatikoita raahattiin Viipurista tai Tallinnasta. Jos omasta lapsuudesta on enemmän aikaa, se ei kuulu tähän...



Mutta ihmettelen vain, joiko se äiti VAIN kun ap oli 10v? Raitistuiko myöhemmin? Miksi se häiritsi vain 10-vuotiasta?

Ei silloin mitään tölkkejä kumottu. Provo!

Kun olin nuori, n 10v, minua satutti TODELLA, että äitini joi :( Tuntui, kun hän ei olisi onnellinen muuten. Sama toistui joka viikonloppu. Olin niin surullinen :( En ikinä voi antaa tätä kaikkea äidilleni anteeksi, vaikken näyttänyt silloin äidille enkä muille, että se oluttölkki kädessä satutti :( En voinut tuoda esim. kavereita yökylään, koska häpesin sitä, että äitini kännää, eikä kanna kunnolla huolta minusta... ainakin siltä minusta tuntui.

''ZZzzz'' Oluttölkin ''avaus-suhahdus'' ääni on painunut negatiivisessa suhteessa iäksi mieleeni, vaikka aijoista on jo monta vuotta.

Kannattaisi ehkä hoitaa oma sairaus kuntoon. Eihän se viina yksinään ole syypää ap:n huonoon lapsuuteen, vaan äidin riippuvuussairaus, josta ap nyt vuorollaan kärsii.