17 vuoden ikäero...mitä mieltä??

t. 26v ikäero miehen kanssa

Miehen kanssa tooooo much.

Kauanko olette olleet yhdessä? Vaikuttaako ikäeronne millään tavalla suhteeseenne? T:ap

valinta. Toisille sopii pieni ikäero ja toisille suuri.



Itselläni on juuri tuo 17 v ikäeroa pikkusisaren kanssa. Olemme todella läheisiävaikka emme saman katon alla asuneetkaan kuin vuoden.

Sisko ollut pienestä asti luonani usein yökylässä ja nyt kun on teini niin uskoutuu minulle monista asioista joita ei äidille halua kertoa.



Omissa lapsissamme vanhimmalla ja nuorimmalla on ikäeroa melkein 16 vuotta ja tämä myös toiminut ihan hyvin. Vanhempi poika tykkää todella paljon pienestä vauva-veljestään. Mitään mustasukkaisuuskriisiä ym ei ole ollut.

valinta. Toisille sopii pieni ikäero ja toisille suuri.



Itselläni on juuri tuo 17 v ikäeroa pikkusisaren kanssa. Olemme todella läheisiävaikka emme saman katon alla asuneetkaan kuin vuoden.

Sisko ollut pienestä asti luonani usein yökylässä ja nyt kun on teini niin uskoutuu minulle monista asioista joita ei äidille halua kertoa.



Omissa lapsissamme vanhimmalla ja nuorimmalla on ikäeroa melkein 16 vuotta ja tämä myös toiminut ihan hyvin. Vanhempi poika tykkää todella paljon pienestä vauva-veljestään. Mitään mustasukkaisuuskriisiä ym ei ole ollut.

Yhdessä 14 vuotta. Lapsia kaksi.



Alussa kiinnitin huomiota paljonkin siihen mitä meistä ulkopuoliset ajattelevat (ts. supiseeko joku jossain jotain tmv) mutta nyt en edes luultavasti huomaisi vaikka koko torillinen ihmisiä meitä tiirailisi. ;-)



Eipä tässä mitään ihmeempää vaikutusta ikäerolla ole suhteeseen. Olen jo suhteen alussa (sen muututtua vakavaksi) käynyt läpi mielessäni ja hyväksynyt sen että jos elämä menee niin kuin sen yleensä nähdään menevän niin tulen jäämään joskus nuoreksi leskeksi. Toisaalta koskaan ei tiedä kuka lähtee ensiksi joten en ajattele asiaa nyt laisinkaan aktiivisesti. Tokihan tietoisuus siitä on takaraivossa kokoajan ja siksi emme ole koskaan pistäneet parisuhdettamme "hyllylle" odottamaan lasten aikuistumista koska tiedostamme sen että meillä ei ole odotettavissa yhteisiä eläkevuosia. Elämme täysillä tätä päivää.



Toisaalta monella nelikymppisellä tuttavapariskunnallamme on tullut "täysin yllättäen" ero joten samanikäisen kumppanin kanssa lapsentekokaan ei näytä takaavan yhteisiä eläkevuosia.

mutta jos ajattelee loppuelämän suhdetta niin se on liian paljon. Mies voisi olla isäsi! Kun olet nelikymppinen hän on jo eläkkeellä. Jos olet itse 2-kymppinen ja mies nelikymppinen - nyt - hän saattaa vaikuttaa nuoremmalta kuin on, mutta aikaa ei voi huijata ikuisesti.

mutta yleensä nämä kysyjät eivät ole kovin varmoja suhteestaan...? vai mikä on motiivi kysellä.

Itse olen 39 ja mies 52, eikä yhtään välitetä mitä muut ajattelee. Mulla lapset on jo tehty ja mies pitää lapsiani ominaan. Hänellä ei ole ollenkaan lapsia.

Rakkaus meitä pitää yhdessä, samanlaiset arvot ja periaatteet varmaan siihen asti juurikin, kunnes kuolema meidät erottaa.

Pidän ihmisistä, jotka osaavat olla ja elää oman ikänsä mukaan. Jostain syystä (tiedän ettei kukaan oikeasti sääliäni kaipaa!) tunnen sääliä, kun näen ihmisiä jotka pyrkivät teineinä/nuorina aikuisina elämään lähes kuin keski-ikäiset, ja vastaavasti kun keski-ikäiset yrittävät säilyä ikinuorina. Ihan kuin joillekin ihmisille se oma ikä ei ikinä olisi se oikea.



Minä haluan elää ihmisen kanssa, joka on elämässään samassa vaiheessa kanssani ja joka on samalla tasolla ja aaltopituudella kanssani. Vaikea kuvitella, että joku 50v. ukko eläisi luontevasti minun kanssani lapsiperheen ruuhkavuosia, ja toisaalta jos eläisikin, heräisi vain kysymys miksi ihmeessä ei ole tehnyt niitä asioita jo aikanaan, miksi ihmeessä on odottanut noin pitkään?



Ja vielä sekin, että vaikka rakkaus ei katso aikaa eikä paikka eikä kysele nimiä tai ikää, en voi olla epäilemättä lähes keski-ikäisten miesten motiiveja, jotka "parhaassa" tapauksessa jättävät oman ikäisen vaimonsa ja perheensä ja aloittavat suhteen huomattavasti nuoremman naisen kanssa. Siinä epäilemättä on sitä tosirakkautta...

Sitä en ymmärrä, että tarkoituksella vanha etsii nuorta ja nuori vanhaa. Siinä ei ole järkeä. Mutta jos sattumalta rakkaus syttyy ja sitä rataa, niin minkäs sille voi. Olisi typerää hylätä rakkaus vain siksi, kun toinen on liian vanha/nuori.

Ovat usein epäterveellä tavalla omistushaluisia nuoremmasta naisesta jonka pelkäävät menettävän. Itse tapasin tällaisen. Aluksi oli fiksu, kiltti, määrätietoinen. Erittäin pian kuitenkin osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi ja äärimmäisen omistushaluiseksi.

Miehellä takana pitkä suhde, josta ei lapsia. Olisi halunnut, nainen ei. Nyt on sitten 2 lasta. Lasten kanssa on tosi tarkka. Viettää paljon heidän kanssaan aikaa.



Tiettyjä ristiriitoja on, mutta en näe niitä ikäkysymyksiksi vaan enemmän luonne kysymyksiksi.



Emme suunnittele yhteistä eläkettä. Mullahan on vaikka kuinka paljon työuraa vielä jäljellä!! Mies jää kohta eläkkeelle, eipähän tarvitse miettiä lasten kesäloma kuvioita, kun joku on aina kotona!



Toki olisi varmasti kiva olla ollut jonkun kanssa 22 v alkaen tai jotain. Mutta toisaalta tuttavapiirissäni kaikki kovin nuorena avioituneet ovat jo eronneet :-) joten ehkä tämä elinikäinen yksi parisuhde alkaa olla aika utopiaa.



Tuntuu, että suurin osa lasten kavereistakin viettää kahden kodin elämää tai heillä on useampia sisarpuolia, ollaan toista tai kolmatta kierrosta menossa etc.

ja ihan samoilla linjoilla kakkosvastaajan kanssa! Ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta ja hyvin menee.

Kaikki meidän tutut joiden kanssa on tullut puhetta ikäerosta ovat sanoneet etteivät osaa edes ajatella, että meillä on niin iso ikäero vaan ajattelevat meidän olevan samanikäisiä.

tulee ero ikäeron takia joskus aikanaan. Niinhän ne samaakin ikää olevat eroaa ja harvat niistäkään tulee viettämään mukavia eläkepäiviä yhdessä puhuen lapsenlapsistaan.



Onhan 17 vuotta paljon ja tietyt rajoitteet se tuo. Mutta elämä on tarkoitettu elettäväksi ja Aila Meriluodon sanoin: "Mä olen elänyt, hitto vieköön" Onko se sitten paras, että pelaa koko ajan varman päälle, eikä uskalla ottaa riskejä tavoitellessaan parempaa?

Näinpä =)

Ihan samoin perustein arvioisin häntä kuin ikäisiänikin. Tulevaisuuteen noita vuosia ei kannata katsoa liikaa, koskaan ei tiedä erotaanko tai kumpi elää pitempään hyväkuntoisena ja kuolee myöhemmin. Samanikäisetkin puolisot voivat joutua elämään 20vuotta leskenä. Tietenkin on surullista jos menetät miehesi "Kovin aikaisin", mutta menetät hänet välittömästi jos lopetat suhteen nyt.

ihan kieroon jos alkaisin seurustella lähes neljäkyt vuotiaan kanssa kun oon 22

Kyse onkin siitä välitätkö sinä siitä katsomisesta?



n24

Siis niin, että nainen nuorempi. Tylsää vaan. Tavallista. Aika kuvottavaakin naisen näkökulmasta, kun joutuu löysää miestä hivelemään. En ottais vanhaa äijää millään.