17 vuoden ikäero...mitä mieltä??

Harvemminpa tuokaan asia käy mielessä.

kunnollisen miehen,miehen joka menee puistoon kanssani, miehen joka viettää aikaa perheenä meidän kanssa. Käy mökeillä. Miehen joka ei juokse baareissa. Jolla on vakituinen työpaikka.



Miehen joka rakastaisi minua paljon. Miehen joka haluaisi naimisiin. Miehen joka haluaisi lapsia.



Miksi en saa sellaista? Koska olen 22 vuotias,eikä kukaan ikäiseni mies halua mitään vakavaa. Nykypäivänä miehet eivät halua mitään vakavaa..



Joten siis, miksi en ottaisi vanhempaa? Miksi ihmiset katsoisivat kieroon? Jos olisin onnellisempi kuin koskaan?



se 22 vee

kunnollisen miehen,miehen joka menee puistoon kanssani, miehen joka viettää aikaa perheenä meidän kanssa. Käy mökeillä. Miehen joka ei juokse baareissa. Jolla on vakituinen työpaikka.

Miehen joka rakastaisi minua paljon. Miehen joka haluaisi naimisiin. Miehen joka haluaisi lapsia.

Miksi en saa sellaista? Koska olen 22 vuotias,eikä kukaan ikäiseni mies halua mitään vakavaa. Nykypäivänä miehet eivät halua mitään vakavaa..

Joten siis, miksi en ottaisi vanhempaa? Miksi ihmiset katsoisivat kieroon? Jos olisin onnellisempi kuin koskaan?

se 22 vee

No meidän ikäluokasta saa hakea niitä vakavasti otettavia (jos siis ajattelee vakiintunutta ja rauhoittunutta isää lapsilleen)! Toisaalta sinulla (ja minulla) on aikaa odottaa että omastakin ikäluokasta sattuisi helmi vastaan, tai että oma ikäluokka aikuistuu. Mutta miksipä odotella jotain mahdollisesti tulevaa jos sinulla on nyt hyvä ehdokas? Anna mennä vain, kokeile miten teillä sujuu. Minä ainakin tutustuisin ihan samalla lähtöasenteella 40 kuin 30 vuotiaaseen miheen. Alta 25-vuotiaan voisi olla jo todella vaikea vakuuttaa olevansa käypä jäsen perheeseeni (en halua isähahmoksi lapsilleni miestä joka ei pysyisi siinä kauaa joten vaatimus suhteen vakiintumiselle olisi että uskon hänen selviävän Aikuisen miehen mallina olemisessa, ei vain hauskasta treffailusta...)

Varo vain että jos miehellä on jo hätä perheen hankkimisesta niin ei kuitenkaan pääse painostamaan sinua toimimaan nopeammin kuin itse olisit valmis. Minulla yksi kaveri luopui unelmaopinnoistaankin parin vuoden aikasäästön takia koska miehellä oli jo kiiru saada lapsia. Niillä erilliset rahat ja kaveria harmittaa nyt kituuttaa pienellä palkallaan kun mies menee miten haluaa isojen tulojensa kanssa.

Se 24v

Toisin kuin näillä muilla tässä ketjussa, meistä mies on nuorempi. Molemmat ollaan lapsettomia, mutta minä vielä elättelen toivetta, että perheen saisin. Se vaan, että onko noin nuori mies valmis kun asia on jo heti ajankohtainen..



Parhaalla kaverillani on 23v nuorempi mies, joten hän nyt ei ainakaan pahalla katso ;-) Enkä itseasiassa välitä siitä, mitä muut sanovat, se on heidän ongelmansa. Lähinnä mietin sitä, että vaikka mies nyt rakastaa, niin tuleeko vielä juoksuaikoja jos meillä sitten olis se lapsi tai kaksi.. Toisaalta eihän tulevaisuutta voi alkaa pelätä etukäteen, jää pian elämä elämättä!



AP:lle ja muille tähän ketjuun kirjoittaneille onnittelu rohkeudesta tehdä elämässä vähän eri tavalla kuin valtavirta ja paljon onnea suhteeseenne!

ja ajan kanssa ennen kuin alat vakavaan seurustelusuhteeseen.