MeNaisissa juttu kahden lapsen menettämisestä: miten siitä voi oikeasti koskaan selvitä?
Kommentit (15)
ja useimmat taisivat selvitä. Vaikeaa varmasti on.
Ei kai siinä auta kuin mennä päivä kerralla eteenpäin.
elämä jatkuu jokatapauksessa ja jotenkin on selvittävä.
kaikki tuollaiset tapahtumat muokkaavat persoonaa ja sen jälkeen ei enää ole sama ihminen, mutta ei sitä surua jatku ikuisesti jos pystyy sen käsittelemään. Joillakin tosin jää krooniseksi, mutta ei kaikilla.
Tuttavaltani kuoli auto-onnettomuudessa mies ja kaksi tytärtä. Nuoren naisen on vaan sortattava asiat mielessään ajan kanssa ja koitettava jatkaa elämää. Hän löysikin sitten uuden aviomiehen ja sai kaksi poikaa. Hassua, mutta nuo pojat ovat niin saman näköisiä kuin nuo kuolleet tytöt, piirteet tulleet äidiltä kaikille..
ajan kanssa, kaikessa rauhaassa surren, sillä siitä pääsee eteenpäin.
Tiedän pariskunnan, jolta kuoli yksi lapsi syöpään ja toinen jäi auton alle.
Itku tuli kun päivällä luin ton jutun. Huh huh...
eikä siitä koskaan oikein toivu, se muuttaa ihmisen itsensä että hänen elämänsä täysin, lopullisesti. Ei siihen suruun jää loppuiäksi vellomaan, mutta kaikki, siis ihan kaikki on lopullisesti toisin. Elämä voi alkaa kyllä sujumaan ja tulla hyväksi jälleen, sisällä jossain on aina oma kipu kuitenkin.
Ystävältäni on kuollut ensin puolivuotias vauva kätkykuoleman ja sit toinen vauva kuoli kohtuun vk.39+. Ainoa asia, joka on pitänyt hengissä ja elämässä kiinni on Esikoinen ja puoliso, molempia vanhempia. Ilman heitä olisi ehkä tullut päätös omallekin elämälle. Sanomattakin on selvää, että esikoinen on jäänyt heidän ainoaksi eläväksi lapsekseen, enää eivät uskaltaneet yrittää neljättä lasta.
ei ois syytä jatkaa eikä mielenterveys kestäis.
ei ois syytä jatkaa eikä mielenterveys kestäis.
Luin jonkin aika sitten kirjan, jossa lapsensa menettäneet kertoivat selviytymisestään. Surullisen tarina oli neljälapsinen perhe, jonka lapsista kolme kuoli autokolarissa.
tietäen että enää ei voi lisää lapsia saada, adoptioonkin on liian vanha, en tiedä miten selviää, tästä on niin vähän aikaa.
Mutta tuntuu että on elämässä kiinni, lapsi ehti sairastaa pari vuotta ja varmasti jo tämän eläessä teki surutyötä.
rankkaa ollut, kiittää aina sitä viimestä joka jäi henkiin olemassa olosta
Tiedän pariskunnan, jolta kuoli yksi lapsi syöpään ja toinen jäi auton alle.