Te, jotka joudutte töissänne usein allekirjoittamaan
nimenne, kysymys:
Saako nimestänne ulkopuolinen selvää, vai onko se muuttunut paljosta käytöstä tunnistamattomaksi?
Oletteko "stailanneet" allekirjoituksenne jotenkin tyylikkäämmäksi, harjoitelleet tietynlaisen, vai tuleeko luonnostaan?
Kyseleepi eräs käsi krampissa tunnistamatonta kiehkuraa kirjoittava. Alussa ehkä vähän yritin tyylitellä, nyt ei jaksa enää -
Kommentit (5)
sinulla oli aiemmin kaunis käsiala, nykyään se on mennyt ihan pilalle.
Joskus teini-iässä yritin stailata nimmaria, mutta sittemmin luovuin siitä. Luin jostain, että helpoimpia väärentää ovat juuri vahvasti stailatut "sotkut". Mun nimmarissa on selvästi tunnistettavat, joskin hyvin nopeasti sutaistut kirjaimet. Ja jos kirjaimet joskus menevät kin vähän sotkuun, jäävät vääristä kohtaa auki ja nii nedelleen niin siinähän se lukee selkokirjaimin alapuolella.
muuttunut paljosta käytöstä tunnistamattomaksi?
Syyllinen.
Eikä edes tarvi työn vuoksi allekirjoituksia tehtailla. Ihan vaan ne vakiot, kaupan kassalla, ja erilaiset viralliset paperit.
Jonkun aikaa tihrustamalla on ehkä etu- ja sukunimen ensimmäiset kirjaimet sotkusta tunnistettavissa mutta muita kirjaimia ei kannata edes yrittää tunnistaa. Silti mun allekirjoitus on tunnistettavissa juuri minun tuhertamaksi, on siis uniikki eli täyttää tehtävänsä.
työssäni allekirjoittamaan paljon papereita, siksipä allekirjoitukseni on nykyään etunimen eka kirjain ja sukunimen eka kirjain. Jos olisin Tarja Halonen, nimmari olisi siis TH (nopeasti sutaistuna).
Tosin kyllä mun nimmarista selvää saa hyvin, mutta on vaan mun mielestä ruman näköinen.