Haittaisiko sinua jos tietäisit että lapsesi opettaja on lesbo/homo?

Saako sitä homoutta tuoda ollenkaan esiin? Saako puhua perheestään, saako mainita että on suhteessa saman sukupuolen edustajan kanssa? Mulle on hyvinkin luontevaa keskusteluissa mainita, että vaimoni sanoi sitä ja tätä tai että mun vaimon mielestä asia on näin ja noin. Onko sellainenkin sitten homouden korostamista? Pitäisikö puoliso jättää mainitsematta tai muotoilla asia toisin, tyyliin " yks mun kaveri sanoi että jne "? Jos pitää, niin MIKSI?

Jos sä oot opettaja niin miten syntyy sellainen keskustelu, jossa "vaimoni sanoi sitä sun tätä" on yleensäkään relevantti vuorosana. Et sä vanhempien kanssa keskustele sun vaimostas, vaan niistä lapsista oppilaista tai luokkaretken järjestelyistä. Sun vaimo tai puoliso on asiaan kuulumaton.

Lähempien ystävien kanssa taas on epäilemättä ihan ok puhua puolisosta ja puolison mielipiteistä ja myös niin että puolison sukupuoli ja kenties nimikin tulee esiin.Mut keskustelu ja konteksti on ihan eri.

esimerkki semmoisesta keskustelusta, leikitään nyt vaikka että olisin se kuvaamataidonopettaja:

" Tämä teos on yksi aikansa merkittävimmistä ja se on esillä museossa X. Käytiin viime kesänä katsomassakin, oikein vaikuttava. Meillä oli kyllä vaimon kanssa pientä väittelyä siitä, että onko tämä abstraktia taidetta vai ei. Mitä mieltä te olette? "

Mielestäni hyvinkin relevanttia. Eihän tässä nyt tarvita kuin vähän mielikuvitusta. Kyllä meillä koulussa opettajat, niin miehet kuin naisetkin kertoivat, mikäli heidän puolisoillaan oli käsiteltävään asiaan jokin olennainen mielipide tai omakohtainen kokemus. Omaan kysymykseeni tietenkin sen vastauksen vielä haluaisin...

( Ja ennen kuin joku pääsee viisastelemaan, niin ei, en tiedä kuvataiteen termeistä hölkäsen pöläystäkään. )

Saako sitä homoutta tuoda ollenkaan esiin? Saako puhua perheestään, saako mainita että on suhteessa saman sukupuolen edustajan kanssa? Mulle on hyvinkin luontevaa keskusteluissa mainita, että vaimoni sanoi sitä ja tätä tai että mun vaimon mielestä asia on näin ja noin. Onko sellainenkin sitten homouden korostamista? Pitäisikö puoliso jättää mainitsematta tai muotoilla asia toisin, tyyliin " yks mun kaveri sanoi että jne "? Jos pitää, niin MIKSI?

Jos sä oot opettaja niin miten syntyy sellainen keskustelu, jossa "vaimoni sanoi sitä sun tätä" on yleensäkään relevantti vuorosana. Et sä vanhempien kanssa keskustele sun vaimostas, vaan niistä lapsista oppilaista tai luokkaretken järjestelyistä. Sun vaimo tai puoliso on asiaan kuulumaton.

Lähempien ystävien kanssa taas on epäilemättä ihan ok puhua puolisosta ja puolison mielipiteistä ja myös niin että puolison sukupuoli ja kenties nimikin tulee esiin.Mut keskustelu ja konteksti on ihan eri.

esimerkki semmoisesta keskustelusta, leikitään nyt vaikka että olisin se kuvaamataidonopettaja:

" Tämä teos on yksi aikansa merkittävimmistä ja se on esillä museossa X. Käytiin viime kesänä katsomassakin, oikein vaikuttava. Meillä oli kyllä vaimon kanssa pientä väittelyä siitä, että onko tämä abstraktia taidetta vai ei. Mitä mieltä te olette? "

Mielestäni hyvinkin relevanttia. Eihän tässä nyt tarvita kuin vähän mielikuvitusta. Kyllä meillä koulussa opettajat, niin miehet kuin naisetkin kertoivat, mikäli heidän puolisoillaan oli käsiteltävään asiaan jokin olennainen mielipide tai omakohtainen kokemus. Omaan kysymykseeni tietenkin sen vastauksen vielä haluaisin...

( Ja ennen kuin joku pääsee viisastelemaan, niin ei, en tiedä kuvataiteen termeistä hölkäsen pöläystäkään. )

Toi onko tämä abstraktia taidetta vai ei- keskustelu on relevantti ainoastaan jos sitä käy joku muukin kuin sä ja sun vaimo. JA jos niin on, sun on syytä esitellä nimenomaan se relevantti keskustelu taidepiireissä/taidehistoriapiireissä osapuolineen - ei niinkään sitä sun ja sun vaimon lomamatkakinaa.

Siis opetustilanne luokkahuoneessa, ajatuksena herättää keskustelua abstraktin taiteen määritelmästä, mun ja vaimon lomamatkakina olisi siinä mukana ihan vain tarinankerronnallisista syistä.

Siis opetustilanne luokkahuoneessa, ajatuksena herättää keskustelua abstraktin taiteen määritelmästä, mun ja vaimon lomamatkakina olisi siinä mukana ihan vain tarinankerronnallisista syistä.

se ei useinkaan ole kovin hyvä opetustapa. Ne teinit ei halua kuulla mitään sun perheestä tai yksityiselämästä, koska se on niiden mielestä noloa (siis se, että sulla on sellainen, ihan sama millainen se on, homo, hetero, jotain muuta). Sä et oikeasti myöskään halua kertoa niille tämmöisiä yksityiskohtia perheestäsi, koska ne kaikki tulee muuten uutena vuotenä räjäyttämään teidän postilaatikkoa hyppytykäreillä - tai jotain vastaavaa. Se kuulostaa kivalta tarinankerronnalliselta jutulta, mutta EI ole oikeasti hyvä opetusmentelmä. Sä voit kertoa itsestäsi - et perheestäsi.

Siis opetustilanne luokkahuoneessa, ajatuksena herättää keskustelua abstraktin taiteen määritelmästä, mun ja vaimon lomamatkakina olisi siinä mukana ihan vain tarinankerronnallisista syistä.

se ei useinkaan ole kovin hyvä opetustapa. Ne teinit ei halua kuulla mitään sun perheestä tai yksityiselämästä, koska se on niiden mielestä noloa (siis se, että sulla on sellainen, ihan sama millainen se on, homo, hetero, jotain muuta). Sä et oikeasti myöskään halua kertoa niille tämmöisiä yksityiskohtia perheestäsi, koska ne kaikki tulee muuten uutena vuotenä räjäyttämään teidän postilaatikkoa hyppytykäreillä - tai jotain vastaavaa. Se kuulostaa kivalta tarinankerronnalliselta jutulta, mutta EI ole oikeasti hyvä opetusmentelmä. Sä voit kertoa itsestäsi - et perheestäsi.

Opettajien postilaatikot räjäytellään nyt muutenkin, vaikka tekisi mitä. Tenavilla on taipumusta kapinoida auktoriteetteja vastaan ja opettajat ihan pelkän ammattinsa takia ovat usein kohteina. Tässä on nyt menty aika kauas siitä mun alkuperäisestä kysymyksestäni, johon ei näköjään osata vastata.

Siis opetustilanne luokkahuoneessa, ajatuksena herättää keskustelua abstraktin taiteen määritelmästä, mun ja vaimon lomamatkakina olisi siinä mukana ihan vain tarinankerronnallisista syistä.

se ei useinkaan ole kovin hyvä opetustapa. Ne teinit ei halua kuulla mitään sun perheestä tai yksityiselämästä, koska se on niiden mielestä noloa (siis se, että sulla on sellainen, ihan sama millainen se on, homo, hetero, jotain muuta). Sä et oikeasti myöskään halua kertoa niille tämmöisiä yksityiskohtia perheestäsi, koska ne kaikki tulee muuten uutena vuotenä räjäyttämään teidän postilaatikkoa hyppytykäreillä - tai jotain vastaavaa. Se kuulostaa kivalta tarinankerronnalliselta jutulta, mutta EI ole oikeasti hyvä opetusmentelmä. Sä voit kertoa itsestäsi - et perheestäsi.

Opettajien postilaatikot räjäytellään nyt muutenkin, vaikka tekisi mitä. Tenavilla on taipumusta kapinoida auktoriteetteja vastaan ja opettajat ihan pelkän ammattinsa takia ovat usein kohteina. Tässä on nyt menty aika kauas siitä mun alkuperäisestä kysymyksestäni, johon ei näköjään osata vastata.

kysymys kuului, että voitko kertoa yksityiselämästäsi ja minä sanoi netteipä juuri kannata (olit homo tai hetero). Postilaatikko pysyy ehjänä, jos kersat ei tiedä missä se on.

Saako sitä homoutta tuoda ollenkaan esiin? Saako puhua perheestään, saako mainita että on suhteessa saman sukupuolen edustajan kanssa? Mulle on hyvinkin luontevaa keskusteluissa mainita, että vaimoni sanoi sitä ja tätä tai että mun vaimon mielestä asia on näin ja noin. Onko sellainenkin sitten homouden korostamista? Pitäisikö puoliso jättää mainitsematta tai muotoilla asia toisin, tyyliin " yks mun kaveri sanoi että jne "? Jos pitää, niin MIKSI?

Eli kyllä, kysyin että voiko kertoa yksityiselämästä. Mutta kysyin myös, että mikä on av-raadin määritelmä homouden korostamisesta, siitä kun tuossa aikaisemmin joku puhui.

Yleensä puhutaan neutraalisti "mieheni kanssa teimme matkan". Kun vakaumuksellinen homo kertoo saman asian, niin hän mainitsee, että "mieheni kanssa, me olemme homoja, teimme matkan". Pieni vivahde-ero.

Tunnetko henkilökohtaisesti jonkun homon? Toi kuulostaa niin hassulta että voisin lyödä vetoa että et. Mulla on useempi homopari tuttavapiirissä ja työporukassa, ja täytyy sanoo, että täysin samalla tavalla ne puhuu esimerkiks viikonloppumenoistaan tai lomistaan kuin muutkin. Tosin kyllä ne mainitsee jos ne on ollut esim jossain Pride-tapahtumassa. Ja esim työkaverin homous on tullut vähitellen ilmi, kun hän on jutuissaan maininnut poikaystävänsä.

aina ja kaikkialla, olipa se relevanttia tai ei. ON pakko kertoa käyneensä Helsingin homopaikoissa jne. Ettei vain kukaan luule, että he olisivat heteroita.

ihmeteltävää! Teistäkö ei kukaan tunne yhtään homoa? Jos tuntisi, niin varmaan ilmoittaisi siinä muiden aikansa ihmeteltyään, että "homot on hei ihan samanlaisia ihmisiä kuin mekin eli voi suhtautua ihan kuin ihmiseen/opettajaan". Ja mikä helvetti on julki-homo?

Meillä on tämä tilanne edessä ensi syksyllä. Lapsemme uusi opettaja on julki-homo, eikä sitä mitenkään peittele. Ollaan tässä kaikki naapuruston keskiluokkaiset ja keski-ikäiset äidit ihan shokissa, että miten pitäisi suhtautua...

Minusta on omituista, että opettajan seksuaalinen suuntautuneisuus olisi yleisessä tiedossa. Sitä ei opetustehtävässä tarvita eikä se lisää lasten suvaitsevaisuuskasvatuksen tehoa.

ole tajunnut tätä ilmiselväksi provoksi.

sitä tarvitsisi tuoda jatkuvasti esiin. Tämä pätee toki muihinkin opettajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.



Eli koulussa ollaan opettamassa ja käyttäydytään kaikin tavoin neutraalisti, kotona saa sitten olla vaikka nudisti minun puolestani.

Ei peittele, ei tee numeroa. Oma pomoni on myös, samoin mni työkaveri. Se on ihan normaalia.

haittaisi yhtään. Tuskin se opetuksen tasoon vaikuttaa :D

Haittaisi jos opettaja toisi omaa seksuaalisuuttaan kovasti esille koulussa, siis oli sitten homo tai hetero. Mutta se ei haittaa jos vaikka on naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa.



Meillä oli omana kouluaikanani näitä irstaita heteromiesopettajia jotka saivat tytöt tuntemaan olonsa vaivautuneiksi, se kyllä haittaisi jos oman lapseni opettaja olisi sellainen.

Todennäköisesti jossain vaiheessa jonkun lapsen ope tulee olemaan homo. Evvk.

Riippuu siitä miten "julki"homo tai lesbo on. Omassa työyhteisössäni oli aiemmin tällainen julkilesbo, joka esim pukeutui niin, että asiakaskontakteissa se oli muille jo vähän kiusallista. Myös hänen hiusmallinsa, ryhtinsä, puhetyylinsä - kaikki ilmaisivat sitä että hän ei ole tyypillinen nainen.



On hienoa tietysti sanoa että ei haittaa vaikka oman lapsen ope on sitä tai tätä, mutta oikeesti, jos aikuisetkin voi olla jo tosi hämmentyneitä tuollaisesta hahmosta, niin miten sitten pienet lapset, jotka hakevat opettajasta yhtä aikuisuuden roolimallia?



Tietenkin on eri asia, jos tyyppi pitää kuvion kasassa niin ettei markkinoi tai tuo muuten liian voimakkaasti esille omaa suuntatumistaan (jossa ei sinänsä mitään vikaa tai hävettävää olekaan).

Riippuu siitä miten "julki"homo tai lesbo on. Omassa työyhteisössäni oli aiemmin tällainen julkilesbo, joka esim pukeutui niin, että asiakaskontakteissa se oli muille jo vähän kiusallista. Myös hänen hiusmallinsa, ryhtinsä, puhetyylinsä - kaikki ilmaisivat sitä että hän ei ole tyypillinen nainen.

On hienoa tietysti sanoa että ei haittaa vaikka oman lapsen ope on sitä tai tätä, mutta oikeesti, jos aikuisetkin voi olla jo tosi hämmentyneitä tuollaisesta hahmosta, niin miten sitten pienet lapset, jotka hakevat opettajasta yhtä aikuisuuden roolimallia?

Tietenkin on eri asia, jos tyyppi pitää kuvion kasassa niin ettei markkinoi tai tuo muuten liian voimakkaasti esille omaa suuntatumistaan (jossa ei sinänsä mitään vikaa tai hävettävää olekaan).

Entäs jos se opettaja/työkaveri olisi pyörätuolissa? Ei lapset tuollaisesti kiusaannu, hyvänen aika. Pää pois pensaasta ja järki käteen.

Mun kaveripiirisäs on sekä hojoa että lesboja ja kuule ihan normaaleja ihmisiä ovat :) Yli puolet heistä on pitkissä parisuhteissa.



Meinaatko että homous tarttuu?

Suhtaudut ihan samalla lailla kuin jos olisi hetero - vai iskeäkö olitte ajatelleet muuten? Mitä pelkäätte hänessä?