tekisitkö tilanteessani neljännen lapsen?
Eli, minulla on 3 lasta. Kaikki tyttöjä. Nyt tässä painin ajatuksen kanssa, että teksinkö vielä yhden lapsen ja tarvitsen teidän mielipiteitänne.
Olen aina haaveillut vähintään 3 lapsesta ja itseasiassa 3 lasta tuntuu jopa täydelliseltä lukumäärltä. Jos vain olisi saanut molempia sukupuolia.
Olen AINA haaveillut poikalapsesta. Ennen ensimmäistäkään lasta olen haaveillut olevani poikalapsen äiti. Joten minulla on hieman tyhjä olo ja tekisi mieli yrittää vielä viimeisen kerran.
Neljä lasta voi rahallisesti olla meille liikaa. Ja jos saisin neljännen tytön, niin tiedän, että pettyisin todella kovasti ja varmaan itkukin tulisi. Olisiko siis tyhmää lähteä tekemällä tekemään poikaa? Meis ei mielellään haluaisi enää lisää lapsia.
Mutta JOS saisinkin pojan niin se olisi minulle niin suuri onni, että en pysty sitä sanoin kuvailemaan. Se tuntuisi samalta kuin 7 miljoonan lottovoitto. Tai siis paremmalta! Eikö noin mahtavaa tunnetta kannattaisi tavoitella?!
Kommentit (8)
Ota paperi ja jaa se viivalla kahteen osaan. Toiselle puolelle plussat ja toiselle miinukset aiheesta. Päättele tämän mukaan, kumpi on parempi vaihtoehto. Mä en kyllä lähtis kenenkään muun mielipiteen mukaan lapsia tekemään...
mies ei enää halua ja itse pettyisit jos tulisi tyttö ja rahallisestikin tulisi vaikee, täytyy ikävä kyllä sanoa että en suosittele. Se on kuitenkin fiftyfifty tuleeko se poika vai ei. Mielestäni vähän liian pieni todennäköisyys. Tiedän kyllä, että varmasti rakastaisit tyttöäkin vaikka pettyisit, en sitä epäile, mutta olisihan se aika karua pettyä omasta lapsesta. Toki tunteet on niin omituinen ja vahva asia ettei järki aina puhu sen puolesta. Odota ainakin vähän aikaa ja jos vielä tuntuu siltä ja jos mieskin haluaa, sitten yrittäkää :)
missään tilanteessa neljää lasta. En ehkä kolmeakaan. Kaksikin epäilyttää pikkasen liikaa..
minusta aika sairaalta. Siis joko olen onnellinen lopputulokseen tai täysin pettynyt. Eikö se vastaus ollut siinä ? Pidä kiinni 3 lapsesta.
4 nappulan äitskä
mutta toisaalta sitten taas se pienikin mahdollisuus siitä pojasta jota olen aina toivonut.... pelkään, että jossittelen lopun elämääni.
AP
Sun pitää toi vain miettiä. Oikeastaan mun mielestä pitäisi haluta lasta eikä sukupuolta. Miltähän tytöistäsi tuntuisi kun saisitkin sen kaivatun pojan.. joka niin ihmeellisesti tekee elämäsi täydellikseksi? Tai siitä pojasta, jos se ei olekaan sitten semmoinen poika jota kaavailit?
MITÄ sinä odotat siltä poikalapselta? Mitä niin erilaista on poikalapsessa, että sellainen pitää väkisin saada?
ELi onko ylipäätään mielikuvasi pojasta realistinen, oletko valmis ottamaan vastaan pojan, joka on kenties tyttömäisempi kuin tyttösi?
Mä itse olen tätä meinaan joutunut pohtimaan, kun mulla on kolme poikaa, ja olisin halunnut myös sen tytön. Toisaalta kun itse olen ollut tosi poikamainen tyttö, niin mitä mä tekisin jos tyttö olisikin "prinsessa"?
Ja kun mulla on kolme reipasta poikaa, miksi mä haluaisin vielä poikamaisen tytön siihen lisäksi.
Jos mies ei halua neljättä ja rahatilannekaan ei kestä niin miksi ihmeessä haluaisit vielä lapsen ja etenkin jos tiedät olevasti kovin pettynyt jos tulokas olisikin tyttö?