Miksi lapset voivat niin huonosti että aina pitää jotain kiusata?

näytelmää, jossa yksi kiusanhenki kävi tönimässä ujoa ja pienikokoista poikaa. Aina se on tämän saman pojan kimpussa, kun näen heidät samassa tilassa. Ja mikä parasta, TAAS tuon tönijän äiti oli paikalla. Poika kävi välillä halimassa äitiään ja sittn tönimässä kaveriaan. En tajua. Mitään ojennuksen ääntä ei kuulunut äidin suunnasta.

Kiusaajien perheet on juuri näitä joissa lapsia ei kasvateta vaan ne saa itse kasvaa. Ihan saman olen tullu näkemään, vanhemmat ei puutu ja joissain tapauksissa vaan ihaillaan kuinka pärjäävä lapsi heillä on.

sen kaikki lapset säntäsi sen luo heti halimaan sitä kun se tuli paikalle. Eli selkeästi tämä ei ole mikään ei rakkautta ja huolenpitoa -tapaus, ainakin rakkautta tuntuu olevan riittämiin. Eikä tullut sitä kuvaa että lapset pompottais äitiä, päin vastoin äiti vaikuttaa vahvalta naiselta ja kyvykkäältä ns. laittamaan lapset kuriin. Silti se ei tee sitä. Miksi? Voisko joku selittää.

sen tönittävän lapsen asemaan? Voisitko itse puuttua tilanteeseen jollain tavalla, esim. kertomalla opettajalle? Tai sanomalla tuolle lapselle, että ei tönisi?

ei minunkaan kouluaikana pahimmat bitchit tulleet mistään alkoholistiperheistä vaan kaikin puolin täydellisistä.

Tuntui, että kuristun ja itkin monta päivää.



Poikani oli huudellut jollekin pojalle jotakin ja pojan isä soitti meille. Poika joutui hattu kourassa anteeksi pyytämään. Mitään ei ole kuulunut enää ja luokkakavereiden vanhemmat pyytävät kylään. Koska minä puutuin ja välitin!



Olen itse vakavasti koulukiusattu. Kiusaajien vanhemmat eivät ottaneet mitään kantaa. Olen nähnyt näitä kiusaajien perheitä ja ihan hälläväliä meininki aina. Mitään ei opeteta, toisten arvostamista ja kunnioittamista, heikompien puolustamista.

ehkä ne sitten joutuu ulkopuolisuuden pelossa ja kavereiden puutteessa korjailemaan pikkuisen käytöstä ja asenteitaan.

jos lapselle on kehittynyt terve itsetunto ja asiat on tasapainossa muutenkin niin sellainsen lapsen ei tarvitse kiusata ketään. Mitä sitten on ne kulissit joita esitetään että kaikki on niin maailman hyvin? Onko kotiolot silti vaikka päällisin puolin näyttää siltä?

sen tönittävän lapsen asemaan? Voisitko itse puuttua tilanteeseen jollain tavalla, esim. kertomalla opettajalle? Tai sanomalla tuolle lapselle, että ei tönisi?

pikku Jessen pikku Jimin kimpussa. Näistä kerroista kahdella äiti on ollut paikalla. Ekalla kerralla sitten lopuksi mutisi jotain laimeaa kun kiusaamista oli jatkunut ihan liian kauan. Nämä tapaukset on ollut muualla kuin koulussa, joten laitan nyt toivoni siihen että pienessä koulussa opettajat pian huomaa mitä tapahtuu. Jos ei, pakkohan siihen on puuttua. Mutta luulen kyllä että koulu saa tehtyä asialle jotain. Tää oli vasta eka päivä.

meidän rivariyhtiön pihapiirissä terrorisoi muita lapsia eräs karsea 10-vuotias likka, joka on esim. todella väkivaltainen (on 7 v. poikaani pamauttanut nyrkillä päähän yms yms JATKUVASTI jotain tuon tapaista). Likka alkaa terrorisoinnin yleensä heti, jos kaikki leikit yms. ei mene hänen määräilyjensä mukaan (saattaa alkaa riehumaan ihan muutenkin). Ja tämän likan äiti on peruskoulun ala-asteen opettaja; luulisi, että olisi työnsä puolesta kasvatusalan ammattilainen, mutta ei näköjään ole omaa kauhukakaraansa osannut kasvattaa.



Kun poikani ei enää halunnut kaveerata tämän likan kanssa ja alkoi vältellä tätä(ihan ymmärrettävistä syistä..), niin likan äitihän yritti (kostoksi?)saada poikani toisen pihakaverin (10-vuotias poika) syrjimään poikaani: Tuon 10 v. pojan äiti (ammatiltaan lasten kerho-ohjaaja!!) on tämän likan äidin lenkkeily- ja juorukaveri, joten tuo äiti KÄSKEE poikansa aina kotiin, kun poika leikkii minun poikani kanssa ja sitten KÄSKEE poikansa leikkimään tuon likan kanssa (vaikka likka kiusaa jatkuvasti myös tuota 10 v. poikaa).



Eli siis nämä äitylit, joiden PITÄISI olla ainakin jonkinsortin kasvatusalan ammattilaisia, keskinäisellä juonittelullaan yrittävät saada muut lapset syrjimään poikaani. Itse en voi poikaani syyttää siitä, ettei halua olla tuon likan kanssa (en itsekään haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka hakkaisi minua yms..).