Mikä auttaa ruuanhimoon (luontaistuotteet, hypnoosi???)
Kärsin syömishimosta ja sanoisin jopa olevani syömisriippuvainen. Ajattelen ruokaa jatkuvasti ja se on tosi rasittavaa. Lisäksi myös karppaan, jonka pitäisi auttaa, mutta ei näköjään minua :(. Paino ei sentään nouse, mutta senkin eteen teen töitä ja hillitsen joka hetki syömistäni.
Kaikki vinkit otetaan vastaan!
Kommentit (15)
lisää hiilareita, vähemmän rasvaa!!! Proteiini pitää nälkää, mut 40 g hiilareita on surkean vähän. Nosta hiilarit 100-150 grammaan.
Ja lisäksi terapia - suosittelen:)
Kun saa selville ahdistuksen/masennuksen syyn, voi lopettaa itsensä lääkitsemisen syömisellä.
Kiva tietää että on kohtalotovereita :). Tai harmi oikeastaan, miten sen nyt ottaa. Monelle on vain vaikea ymmärtää että jollakin syöminen on vain koko ajan mielessä. Voin ihan helposti verrata tätä tupakan polton lopettamisen ekoihin viikkoihin jolloin tuntui ettei tupakkaa vain voi unohtaa ennen kuin ajan kanssa. Sama juttu syömisen kanssa, paitsi sitä ei unohda koska ihmisen pitää kuitenkin syödä joka päivä joten miten vieroittautua siitä :(
ap
Kiitos vinkistä, mutta terapia ei auta minua. En ole ahdistunut enkä masentunut vaan riippuvainen syömisestä :(. Oma syömiseni ei liity mielialoihin eikä tunteisiin vaan on jatkuvaa. Pärjään painoni kanssa vaikka ylipainoinen olenkin (BMI 29,4) mutta käytännössä koen laihduttavani joka päivä. Olen joskus testannut viikon ajan että jos syön mitä haluan ja milloin haluan niin syön noin 3000-4000kcal/pv ja varmasti suurin osa joka ymmärtää tuon kalorimäärän niin myös tietää että suurelle osalle se on jopa mahdotonta syödä. Mulla huutaa kroppa lisää vaikka olen juuri syönyt ja on suorastaan huono olo. Heti kun huono olo helpottaa niin syön lisää. Pidän kalorit kuitenkin noin 2000 kalorissa (kiitos kalorilaskuri.fi)mutta sillä määrällä kuitenkin koen kituvani. Paino sentään pysyy samassa. Kunpa olisi joku keino etten ajattelisi ruokaa joka toinen hetki.
metyylifenidaattia ja venlafaksiinia?
se kuulemma huijaa elimistöö niin et tulee olo kuin ois syöny... aterioiden välissä vaan joku reilu lusikallinen...
Mäkin olen 15-vuotiaasta saakka syönyt ihan liikaa. Tai siis välillä pitänyt itseni "kurissa" syöden n. 2000 kcal/päivässä (mikä minunkin mielestäni on kituuttamista, ei siis että minulla oikea nälkä olisi , mutta ruoka pyörii koko ajan ajatuksissa jos syön noin vähän.. vaikka kuinka syön "oikein" tai jopa karpatessa)
Eikä mullakaan syöminen liity mihinkään ahdistukseen tai masennukseen, syön ihan hirveästi (tai haluan syödä) olinpa sitten millä päällä tahansa.
Rakastan ruokaa, syöminen on ehkäpä parasta mitä tiedän! Toisaalta sitten koen jonkinlaista ahdistustakin asiasta, koska kilojahan tässä tulee.. hitaasti mutta varmasti.
Nyt olen vielä "lievästi ylipainoinen" (jota ihmettelen, tällä syömisellä, syön myös n. 3000-4000 kcal päivä, toisinaan menee varmasti 5000 kcal) eikä tunnu missään.
Mulla on myös erittäin pakkomielteinen suhde ruokaan. Koko ajan pitäisi olla syömässä ja jos en ole syömässä, niin ajattelen syömistä pakonomaisesti. Ap:n teksti kuulostaa erittäin tutulta. Varsinkin tuo kohta, että heti kun hirveä ähkyolo vähänkin helpottaa, niin täytyy mättää itsensä samaan kuntoon uudestaan. Painoni on sentään nippanappa pysynyt normaalipainon ylärajalla. Koen myöskin koko ajan olevani "laihiksella", koska en voi syödä "luontaisesti". Tosin nyt olen raskaana ja olen viime aikoina syönyt niin kuin huvittaa. Ja laskin kerran päivän kalorit ja niitä tosiaan kertyi noin 3000.
Voi kun joku tosiaan keksisi, mikä meitä vaivaa ja mikä tähän olisi paras apu/hoito. Kärsin asiasta suunnattomasti, mutta kuten esim. "Sokeripommi" -kirjassa sanotaan: Aivoni eivät ehdi sanoa vastalausetta ennen kuin se pulla on jo suussa. Ja kun se on suussa, niin se on menoa sitten. Sinkkuna oli vielä helppoa rajoittaa syömistä, kun jääkaapissa ei tarvinnut paljon valoa kummempaa. Nyt perheellisenä on hiukka vaikeaa pitää kaapit puolityhjinä, joten se "huume" on koko ajan saatavilla.
Paljon riippuu siitä mitä elimistö pitää normaalipainonaan ja se pitää yleensä sitä ylintä painoa missä on käväissyt. SIihen se sitten pyrkii aina uudestaan. Joten tehkää ihmeessä kaikkenne ettei painoa tulisi lisää sillä siitä on todella vaikea päästä eroon sillä silloin vasta se elimistö huutaakin syömään :(. Laihduttua pitää kuulemma pysyä vuosia samassa painossa niin toisilla elimistö hyväksyy pikkuhiljaa pienemmän painon uudesksi normaalipainoksi.
Kun ei käy duunissa niin ei ole rahaa millä mällätä pitkin poskia.
Ainoa keino jolla olen saanut itseni kiinteäksi.
Työllä ansaitsee liikaa ja kuolee epäterveellisesti.
kerro mitä syöt vaikka päivällisellä?
Ota isompi annos, niin että tulet varmasti täyteen.
tänään olen syönyt noin 130g rasvaa, 100g proteiinia ja 40g hiilareita. Tuntuu että nytkin loppuu kalorit ihan kesken :(.
ap
...siksi ylös. Mullakin syömishäiriö, ollut jo pitkään. Pärjään joten kuten sen kanssa, mutta elämää se rajoittaa. Luonnottoman suuri tarve vaan syödä, vaikka ei olis varsinaisesti nälkäkään.
Tsemppiä ap. Ja joo, vinkkejä ketjuun!