Kertoisinko kaverille? Kävin treffeillä hänen ihastuksensa kanssa

täysin noloksi, jos sulle ihastumisestaan kertoo.



Vihat voit saada niskaasi ainakin vähäksi aikaa.

Tämä silloinen kaveri ei ole kyllä ollut tekemisissä enää seurustelun alettua. Mikä sinänsä on aika tyhmää, jos ei tajua, ettei ole voinut menettää sellaista, mitä ei ole edes itsellä ollut...

Tämä silloinen kaveri ei ole kyllä ollut tekemisissä enää seurustelun alettua. Mikä sinänsä on aika tyhmää, jos ei tajua, ettei ole voinut menettää sellaista, mitä ei ole edes itsellä ollut...

minäkin ajattelin asian. Kaveri ei ole kertonut miehelleen ihastuksestaan, hyvä kun uskaltaa tervehtiä vastaantullessa.

Minä en tehnyt aloitetta miehen suhteen. Mies tuli käymään työpaikallani ja pyysi ulos, "uskalsin" suostua kun tiesin että kaverillani ei ole ollut minkäänlaista säätöä miehen kanssa.

Tiedän että paskaa sataa niskaan jos/kun kaveri saa tietää.

- ap -

ja sen mukaan sit toimit.



Mulle kaverit on niin arvokkaita, etten lähtis todellakaan treffeille jonkun sellaisen kanssa johon TIEDÄN kaverini olevan ihastunut. Jos itsekin olisin, niin silloin kertoisin sen kaverilleni ja sanoisin myös jotain tyyliin paras mies voittakoon..

en kyllä tekis tuota kaverille

Kaverin ihastus työpaikalta pyysikin mua ulos ja sitten sain kuulla, kuinka vein toisen miehen, vaikka heillä ei edes koskaan ollut mitään. Oli siis täysin yksipuolista kaverin puolelta.

No tuosta miehestä tuli elämäni rakkaus ja nyt meillä on kolme lasta.

ajattelen että jos jättäisin kertomatta koska mitäpä se kaverille kuuluu. On ollut kuukausia ihastunut, mutta ei ole tehnyt miehelle tunteitaan selväksi. Aikuisesta ihmisestä kuitenkin kyse, milloin uskaltaa kertoa miehelle jos ei vieläkään ole kertonut ihastumisestaan.



Välillä taas mietin että olisihan se reilua kaverille kertoa, tietäisi ettei ehkä mahiksia ole...



- ap -

olettaessani, että osa tuon jutun hurmaa sinulle oli nimenomaan se, että tiesit miehen olevan kaverisi ihastus ja nyt voit tuntea itsesi kaveria paremmaksi?



Et ole sinänsä tehnyt mitään kammottavaa syntiä, mutta olet kyllä tietoisesti jättänyt kaverisi tunteet huomioimatta. Joo, hän ei ole kertonut ihastuksestaan eikä mies ole mitenkään hänen "omaisuuttaan", mutta silti TIESIT, että kaverisi on mieheen ihastunut ja tästä huolimatta toimit kuten toimit. Itse en pidä tuollaista ystävän tekona.



Ja nyt mietit vain, mahdatko saada paskaa omaan niskaasi, etkä ollenkaan sitä millaisen kolauksen kaverisi tunteet saavat kun hän saa tietää. Hän tulee kokemaan olonsa hyvin nöyryytetyksi.

minäminä ja minä.

En tunne itseäni mitenkään paremmaksi, "kisan voittajaksi".



Minäkin katselin miestä sillä silmällä kun hänet ensimmäistä kertaa tapasin. En vain uskonut että miestä kiinnostaa yhtään joten pidin ajatukseni omana tietonani, enkä kertonut ystävälleni. Miehen pyydettyä leffaan, ajattelin kertovani vasta jos juttu etenee. Sehän eteni jo pitemmälle ja nyt pohdinkin että kerronko vai en. Jos kerron niin kerronko kaiken vai ainoastaan sen että kävimme leffassa.



ap

Mun kaveri oli ihastunut vuorotellen palavasti puoleen koulun pojista. Siis semmoista kaukoihastumista, ei koskaan kertonut ihastustensa kohteille tai mennyt treffeille heidän kanssaan. Mutta asiaan, puolet koulun pojista oli siis varattu hänelle koska hän oli tai oli ollut heihin ihastunut.

Näpit irti kaikille muille.

Hänellä oli tapana iskeä kaikkia kaksijalkaisia mikä liikkui. Minulla oli säätöä yhden miehen kanssa ja eikös tämä luuska ollu iskemässä tätä ukkoa jonkuajan päästä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Asia sovittiin ja kaveruus jatkui kunnes hän oli jälleen kuolaamassa yhden suntinani kanssa. Siihen loppui se kaveruus. Koitti laittaa kännin piikkiin yms. ei menny enää minulle läpi.



No meillä tilanne oli se että myös nämä miehet tiesivät kiinnostuksestani heihin. Ensimmäisen kanssa meillä vain oli pelkkää sutinaa. Toinen osottautui muutenkin ihan siaksi joten sinällään ei ollut menetys, mutta kaveri teki mielestäni väärin oman edun tavoittelussa. Joka viikko löysi muka sen elämänsä miehen.

Hänellä oli tapana iskeä kaikkia kaksijalkaisia mikä liikkui. Minulla oli säätöä yhden miehen kanssa ja eikös tämä luuska ollu iskemässä tätä ukkoa jonkuajan päästä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Asia sovittiin ja kaveruus jatkui kunnes hän oli jälleen kuolaamassa yhden suntinani kanssa. Siihen loppui se kaveruus. Koitti laittaa kännin piikkiin yms. ei menny enää minulle läpi.

No meillä tilanne oli se että myös nämä miehet tiesivät kiinnostuksestani heihin. Ensimmäisen kanssa meillä vain oli pelkkää sutinaa. Toinen osottautui muutenkin ihan siaksi joten sinällään ei ollut menetys, mutta kaveri teki mielestäni väärin oman edun tavoittelussa. Joka viikko löysi muka sen elämänsä miehen.

ilmeisesti on luetun ymmärtämisen vaikeutta? Sinulla ehkä oli säätöä ja sutinaa miehen kanssa, mutta minun kaverillani ei ole ollut mitään säätöjä siihen mieheen. Ei ole uskaltanut kertoa miehelle ihastuksestaan, ei ole koskaan ollut missään miehen kanssa kahden kesken. Hyvä kun uskaltaa tervehtiä, puhumattakaan että muuta juttelisi...

ap

Siksipä oletan, että ette ole kovin hyviä kavereita, sillä eipä kait kovin moni lähtisi treffeille miehen kanssa, johon tietää kaverinsa ihastuneen? Minä en siis ainakaan.

paras ystävä ei ole kyseessä, mutta sillä tavalla hyvä kaveri että näemme pari kertaa kuukaudessa. Aikaisemmin olimme todella hyviä kavereita mutta nykyään elämä on kuljettanut, niin ettei ehditä nähdä niin usein. Näin on ollut vuosia.



ap

mies kävi sun duunissaa ja pyysi sua leffaan? Jo siis ennen leffakäyntiä? Miksi salailu?

etten halua loukata kaveria, toisaalta itse olen myös ihastunut mieheen. Ajattelin että katsotaan jos jutusta tulee jotakin, jos ei tulekaan mitään, miksi loukata kaveria kertomalla.



Tekosyitä loppujen lopuksi...



ap

Ja joo, paskaa tuli kaverin niskaan ja ystävyys katkesi.



Mutta ei sen takia, että kaverillani ja ihastuksellani oli vipinää, vaan sen takia että kaverini ei kertonut minulle asiasta.



Voit varmaan kuvitella kuinka äärimmäisen noloa oli, kun olin puhunut tästä ihastuksesta ja tapaamisistamme tyyliin "se oli viimeks tosi ystävällinen ja katsoi pitkään kun nähtiin, voiskohan se olla kiinnostunut" ja kuulla sitten jälkeenpäin että kaverini oli seurustellut ihastukseni kanssa jo kuukauden ennenkuin tieto kantautui minun korviini.



Ole rehellinen, niin säästät sekä itseäsi että kaveriasi mielipahalta. On ihan normaalia että joskus ihastumisen tunteet menevät ristiin eikä aina saa sitä kenet haluaisi, mutta kun kaveri pettää luottamuksen, ei siitä helpolla toivu.

Olin siis vuodattanut sydäntäni parhaalle kaverilleni ja puhunut ihmisestä, joka oli itseasiassa hänen poikaystävänsä.



Sitä häpeän tunnetta en ole vieläkään unohtanut. Huomasin kun kirjoitin tätä että se tuntuu vieläkin nöyryyttävältä...

pakkohan sun on kertoa kaverille, ettei se enempää nolaa itseään sulle, se on ihan hirveää, mieti edes!!!