Kertokaa nyt hyvät ihmiset, mitä me tehdään ton muksun kanssa...

Ja jos tätä tapahtuu jatkuvasti ja siitä vaikka aletaan pilkkaamaan lastasi.

Ottakaa mielummin säännöt uusintakäsittelyyn ja räätälöikää niitä ympäristöön sopivaksi.

Ja jos tätä tapahtuu jatkuvasti ja siitä vaikka aletaan pilkkaamaan lastasi.

Ottakaa mielummin säännöt uusintakäsittelyyn ja räätälöikää niitä ympäristöön sopivaksi.

Ollaan yhdessä sovittu. Ja mun mielestä ison kerrostalon iso parkkipaikka ei ole leikkipaikka. Ei me niitä sääntöjä olla hitlermäisesti oman mielemme mukaan ladeltu, kyllä ne perustuu ihan turvallisuuteen.

Ollaan yritetty puhua, että kaikista rohkein on se, joka ei lähde pihan muksujen hullutuksiin, vaan sanoo että ei. Mutta ei mikään mee jakeluun.

Meidän elämä on yhtä draamaa, aina on jokin rikkomus käsiteltävänä... Ei jaksa kohta.

kiinni säännöistä, etenkin tuo parkkipaikkasääntö on varsin perusteltu :) Myös parhaan kaverin vanhempien kanssa voisi keskustella siitä, että lapset eivät noudata sääntöjä. Kun lapset huomaavat, että aikuiset vetää yhtä köyttä, pullikoinnin luulisi piankin loppuvan.

Hei



Rangaistuksissa on mielestäni se riski, että niiden pelossa lapsi ei uskalla kertoa mitä on tehnyt, ja todennäköisesti valehtelee jatkossakin.



Lähtisin rakentamaan luottamusta välillenne ja poistaisin rangaistukset.

Keskustelisin siitä, mikä niiden sääntöjen noudattamisessa on niin vaikeaa. Esim seuraavasti: "Sä haluaisit kauheasti leikkiä muiden kanssa. Ja mennä X paikkaan leikkimään. On varmaan vaikeaa, jos muut menevät sinne, ja sinä et saisi mennä." Sitten odotat, mitä lapsesi sanoo siihen. Varmaan sanoo "niin on".



Sitten voisitte yhdessä miettiä, että miksi sinne ei saa mennä ja mikä siinä on vaarallista. Ja keksiä myös yhdessä keinoja, miten silloin voisi tehdä, kun muut tekevät kiellettyjä asioita. Ja keksikää yhdessä ratkaisu, mutta enemmän kuitenkin lapsen aloittesta. "Mitä me voitaisiin sopia, että miten toimitaan jatkossa?"



Toki jos menee täysin mahdottomaksi, niin sanoisin, että sitten ei voi mennä ollenkaan ulos ilman vanhempia, koska teidän on pystyttävä luottamaan häneen. Sanot, että jos häneen ei voida luottaa, niin äiti tulee joka kerta mukaan:)



Vakoilisin myös ehkä vähän sitä säännön noudattamista. Eli ilman että lapsesi tietää, tarkkailisin jostain mitä tapahtuu.



Miltä kuulostaa?

auttoi pojan kanssa se,että ei päässytkään enää yksin pihalle vaan äiti aina mukana kun kerran ei osaa olla yksin kiltisti sovitusti pihamaalla.kyllä alkoi pian sääntöjen noudattaminen maistua :)

lapsi hakee itsenäistymistä tuossa iässä hirveästi.

kiinni säännöistä, etenkin tuo parkkipaikkasääntö on varsin perusteltu :) Myös parhaan kaverin vanhempien kanssa voisi keskustella siitä, että lapset eivät noudata sääntöjä. Kun lapset huomaavat, että aikuiset vetää yhtä köyttä, pullikoinnin luulisi piankin loppuvan.

Ja yhteisiä neuvotteluja ollaan pidetty. Mutta aina tapahtuu jotain. Kai toi lapsi on annettava huostaan, meillä ei ole mitään mahdollisuuksia kasvattaa siitä kunnon kansalaista.

Minusta tärkeää on seurata lasta, aina kun lasta voi seurata.

Vaikka osaakin käyttäytyä niin aina voi tosiaan unohtaa tai muuten käyttäytyä huonosti.



Pääsee taas pihalle ilman valvontaa kun lapseen voi luottaa.

Sitä ennen lapsen liikkumista rajataan. Voitte vaikka sallia puistossa leikkimisen mutta jos siitä lähtee niin takasin sisälle.

Kaverit leikkii alueella kyllä.



Jos rikkoo sääntöjä, niihin puututaan.

Jos lasta ei kiinnosta arestit ja muut niin pitää miettiä miten saa rangaistuksen riittäväksi.



Ei ole intoa ottaa videoo pois jos voi katsoa telkkaria tai pelata tietokoneella. Mennä kaverille pelaamaan? Tai kaveri tulla kylään.

Tai kaverille soittaa.



Miten kauan lapsi on arestissa? Päivän? Riittääkö päivä?

Mitä herkkuja lapsi saa jos karkkiåäivä otetaan pois? Välipalat ja jälkkärit?



Vaikka "toiset leikkii parkkiksella" ei sinne saa mennä leikkimään! Jos lapsi haluaa olla ulkona niin leikkii sovituissa paikoissa tai narahtaa sisäkomentoa.

Lisää löysää saa kun muistaa ilmoittaa missä on ja leikkii sovituissa paikoissa.



Kannattaa myös puhua lapselle miten iso hän jo onkaan ja miten osaa olla. Kiitä ja kehu!



Omalle lapselle tuossa äskettäin juuri kehuin miten luotan lapseen ja tiedän ettei hän valehdellut kun kertoi naapurissa sattuneesta tilanteesta.

Kun tiedät että lapsi puhuu totta niin kehu. Vahvistaa käytöstä.

että menet pihalle mukaan. Eskarilainen on varsin keskeneräinen tekele vielä ja aivan selvästi sun lapsi on vielä liian pieni ottamaan vastuuta noin suurista asioista. Eli tarvii sinne pihalle aikuisen vastuunottajaksi.

Kuuluu asiaan ja menee kyllä ohi. Menkää ulos vahtimaan tai löysätkää pipoa ja väljentäkää sääntöjä.

lisää salailua ja mahdollistaa valehtelua, joka tuon ikäiselle on helpoin tapa.



Mun mielestä on paras ottaa aikalisä, eli ei pääse enää yksin ulos.

Tai oikeastaan ei edes rangaistus vaan seuraamus: jos lapsi ei muista tai malta totella sääntöjä ulkoillessaan yksin, hän ei ulkoile yksin. Hyvin yksinkertaista. Tuollaiset tv-kiellot ei tässä tapauksessa auta, koska luulen että kyse ei ole niinkään uhmaamisesta vaan siitä, että lapsi ei kykene sääntöjä noudattamaan (kavereiden paine, leikin hurma saa unohtamaan muun).



Se että lapsi ei myönnä rikkoneensa sääntöjä, ei vielä ole valehtelua vaan toiveiden ukaan puhumista. Tuonikäiset tekee sitä ja vaikka on hyvä muistuttaa että se ei ole oikein, ei siitä sen kummemmin kannata rangaista. Sen sijaan pitää kehua jos myöntää rikkeensä.

Muuten rankaisen kyllä, esim. huonosta käytöksestä tms. Eli en ole ihan lepsu. :) Haluan, että lapsi uskaltaa kertoa mulle sellaisetkin asiat, joissa on toiminut väärin.



Meillä eskari-iässä oli vähän samanlaista, mutta se loppui siihen, kun pari kertaa kävin kävelemässä samalla alueella ja yllätin lapsen jostain kielletystä. Silloin täytyi lähteä sisälle samantien. Kerran karkasi (puhuttiin puhelimessa) kielletylle alueelle ja lähdin perään ja toin kotiin. Sitten seuraava viikko ulkoiltiin äidin kanssa. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmaa.