Voisitko ajatella ottavasi itsellesi miehen jolla jo on lapsia?

Menisi liian monimutkaiseksi. Silloin kun olin lapseton, niin kyllä olisin voinut.

eronnutta en olisi huolinut

Ja olin lapseton. Minusta se oli hieno tapa päästä kokemaan lapsiperheen elämää synnyttämättä ja vaihtamatta vaippoja. Se olikin tosi kivaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta lapsiperheaika on lyhyt ja nuoret muuttavat pois kotoa, nyyh.

Ei ole omia, en haluaisi suhteeseen muiden lapsia.

vain sillä edellytyksellä, että hän olisi lasten yksinhuoltaja eli vaimo olisi lähtenyt lätkimän ja lapset jääneet miehelle, joka olisi urhoollisesti heistä huolehtinut. Tuollainen mies olisi tosi unelma minulle yh:lle ja minulla olisi paljon rakkautta myös hänen lapsilleen, jotka äitinsä olisi hylännyt.



Mistähän löytäiskin tuollaisen miehen lapsineen?



T: 41v yh-äiti

Lapset asuvat enimmäkseen isällä ehkä vain 10 prosentissa eroperheistä ja silloinkin he yleensä tapaavat äitiään säännöllisesti. Joten unelmasi on kyllä melkoisen epärealistinen. Leskikin on helpompi löytää kuin mies, jonka lapset ovat äidin hylkäämiä.

Olis ollut ihanaa harjoitella valmiilla lapsilla ja sitten kasvatella perhettä biologisillakin.



Nyt itse yksinhuoltajana en haluaisi tapailla minkäänlaista isää. En osaa selittää.

En olisi ottanut, kun olin lapseton, enkä ota, jos joskus miehestäni eroan.

Ensinnäkin pelkkä ajatus yhdessäasumisesta toisen naisen lasten kanssa on minulle käsittämätöntä. Tämä on tullut varmaan siitä, että itse sain "äitipuolen", joka oli ensinnäkin vain 10 vuotta minua vanhempi ja jonka kanssa olikin monia erimielisyyksiä. En haluaisi ikinä joutua samaan tilanteeseen kuin hän, enkä haluaisi myöskään lapsille sellaista kiusallista elämää ikään kuin "kahden äidin" välissä.

En vain voi kuvitella itseäni uusioperheen äidiksi.

Halusin vain ja ainoastaan OMAN perheen eli omat lapset. En osaa perustella, ehkä olen niin itsekäs ja omistushaluinen...ja lievästi mustasukkainen :)