miks sanotaan, että pitää kuunnella sydemensä ääntä

ap

toteaisi, että olisinpa jo silloin tajunnut kuunnella sydämeni ääntä.



Kutsutpa sitä sydämen ääneksi tai miksi tahansa, niin kyllä se meissä jokaisessa on: joskus vähän piileskelevä taju siitä mikä on oikein ja väärin (tai paha/vielä pahempi) tilanteessa kuin tilanteessa).

toteaisi, että olisinpa jo silloin tajunnut kuunnella sydämeni ääntä.

Kutsutpa sitä sydämen ääneksi tai miksi tahansa, niin kyllä se meissä jokaisessa on: joskus vähän piileskelevä taju siitä mikä on oikein ja väärin (tai paha/vielä pahempi) tilanteessa kuin tilanteessa).

eli susta en eroaisi, koska lapset voisivat siitä kärsiä...

siis olisin valehtelevan (siis ei kokoajan, mutta ihmeelliistä asioista) miehen kanssa siihen asti kuin itse kestäisin. ap

ap

satuilee omiaan vähäpätöisissä asioissa, niin miksi otat sen niin vakavasti? Miksi et hymähdä koko jutulle ja ajattele, että sulla on vähän hassu mies kun se satuilee omiaan, mutta hällä väliä, kun on muuten ok ja lapsiakin on? Miksi annat sen häiritä itseäsi niin kovin?

Uskon, että sydämen ääni on se oikea. Mutta mistä sen sydämen äänen tunnistaa? Koska päässä risteilee ajatukset. Ja päässä risteilee tunteet, jotka nekin ovat tuuliviirimäisiä. Mistä sen sydämen äänen erottaa tunteesta?



Tätä asiaa olen pohtinut jo 20 vuotta, enkä vieläkään tiedä....



t. rationaalinen yksilö

Hups, isot kirjaimet päällä.



Sydämen ääni on mielestäni se intuitiivinen vastaus joks tulee mieleen ehkäpä ensimmäisenä (ei välttämättä kuitenkaan). Se ääni, vaikka kuinka järkeilisit ratkaisua johonkin kysymykseen, joka pyrkii vahvasti esille jostain taustalta. Ehkäpä vastaus jonka antaisit jos sinulle annettaisiin vain 5-10 sekuntia miettimisaikaa ennen päätöstä. Silloin annat kenties vastauksen joka kertoo sydämesi äänen?