Lue keskustelun säännöt.
Miksi tokaluokkalainen ei erota todellisuutta tarinoista?
27.08.2010 |
Lapseni kaveri satuilee. Aikaisemmin pidin sitä normaalina, mutta en enää, koska lapsi on jo toisella luokalla.
Kun meille ostettiin trampoliini, hän selitti, että hänelläkin on kaksi. Tai kun hän näki meidän hienon junaradan, niin hänelläkin on niitä kaksi. Okei, tämä on toiveajattelua.
Mutta tällä viikolla tapahtui näin: ko lapsi oli meillä hoidossa koko viikon. Sitten hän yksi iltapäivä sanoi, että huomenna hoitovuoro on sitten heillä. Soitin äidille, eikä semmoista ole puhuttu.
Tämän lapsen kohdalla siis on koko ajan olo, ettei tiedä, onko asiasta sovittu vai ei, onko heillä jotain vai ei ole. Mistä tämä johtuu? Meidän lapset eivät ole koskaan tarinoineet, ei edes pieninä, siksi ihmettelen.
Aivan normaali poika on. Vanhempien taustoista päätellen tuo poika tulee kyllä menestymään.
Kommentit (10)
Jotain on vinksallaan pojalla, hän ei erota edes tv:n piiretyistä (!) ohjelmista, mikä on totta ja mikä ei. Ja keksii näitä juttuja: "Sytytin päiväkodissa pöydän palamaan.", "Hyppäsin katolta ja meinasin kuolla." Tätä siis ollut jo vuosia, nyt 2. luokalla ja jatkuu.. Nyt jo meidän lapset jättää liian paksuilta kuulostavat jutut uskomatta, mutta alkuun... olipa homma selvittää, että ei asiat ole aina niin kuin "Mikael" sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja osa myöhemmin.
Ei muuta kummmempaa
niin huomaa ettei erota moni aikuinenkaan.
Ja, kun salkkareissa joku hahmo aikanaan kuoli, kuvauspaikalle oli viety kynttilöitä ja olikohan kukkiakin.
Ai että nykyisin valehtelukin pitää sallia, ettei Nico-Petteri saa traumoja?!
Muistaakseni ap puhui TOKAluokkalaisista, eikä 3-5 vuotiaista lapsista...Siinä on jo aika iso ero.
Ja osa myöhemmin.
Ei muuta kummmempaa
vielä 5-vuotias satuilee, mutta ei kai tokaluokkalainen enää?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen ollut vain iloinen hänen lapsellisuudestaan. Esikoisen kohdalla olin, hölmö, vielä huolissani kun hän tokalla vakaasti uskoi joulupukkiin, mutta ei häntä siitä edes kiusattu koulussa; taisivat olla koko porukka sen verran lapsellisia. Ja ihan fixu nuori siitäkin tuli.
Tuossa iässä lapset ovat vasta tajuamassa sadun ja toden välisen eron. Jotkut tajuavat sen vähän aikaisemmin ja jotkut vähän myöhemmin kuin toiset. Ihan normaalia tuollainen on.
Tätä palstaa, kun lukee niin huomaa ettei erota moni aikuinenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja keksii lähestulkoon mitä vain jotta myös saisi sitä osakseen. Vaikuttaa huomionhakuiselta lapselta joka on oivaltanut, miten sitä (huomiota) saa parhaiten osakseen omassa arkipäivässä.
sittemmin se väheni, kunnes on lopahtanut kokonaan. Nyt ovat seiskalla, eikä enää epäilytä sen jutut, kuten joskus vuosia sitten.
Mielikuvitus lie niin vilkas ja samalla kova tahto, että itse, perhe, isi tms on ne parhaat maailmassa, niinkuin moni lapsi onneksi joskus on ajatellutkin :)
on myös vastaavanlainen kaveri, joka saattaa väittää kivenkovaan saavansa joka päivä vanhemmiltaan lahjoja tai että heillä on koira tai että hänen isänsä on futisvalmentaja tms.
Onneksi oma poikani ei usko tarinoita, mutta on selvästi ahdistunut kaverinsa jatkuvasta valehtelusta.
Epäilen itse, että kaverilla on ongelmia itsetuntonsa kanssa. Ehkä poika ei saa riittävästi hyväksyntää omalta isältään?