Lastani syytetään kiusaamisesta, v*ituttaa.

tosi mutkikas tilanne :(

Lastasi ei voida siistää toiselle luokalle pelkästään jonkun tiden lapsen vanhemman pyynnöstä.

Olisi hyvä, että koulussa opettaja ja rehtori sekä kyseisten lasten vanhemmat kokoontuisivat ja keskustelisivat avoimesti, mistä on kyse. Usein tällaisissa tilanteissa totuuden selvittäminen ei ole ihan helppoa. Vanhempi automaattisesti suojelee omaa lastaan ja näkee totuuden lapsensa kautta.



Aluksi voit ottaa yhteyttä lapsesi opettajaan ja rehtoriin ja kertoa näkemyksesi. Sitten selvitetään, miten muut tilanteen näkevät, miten asia oikeasti on ja miten se hoidetaan.



Toivon, että kaikilla on ensi vuonna kivaa koulussa ja kaikkien kanssa on kiva leikkiä reilun pelin hengessä!

Ja että kaikki otetaan aina leikkeihin mukaan. Mutta jos/kun tulee tilanne että rikkoo sääntöjä, niin se kerrotaan _jokaikinen_ kerta opettajalle ja tietysti myös muut osallistujat noudattavat sääntöjä ihan yhtä pilkun tarkasti.



Tästä olisi hyvä sopia opettajan kanssa, jotta olisi yhteinen linja. Näin opettajalle kertyy käsitys tytön toiminnasta, hän voi kirjata tapahtumat ylös ja olla ehti samana päivänä yhteydessä tytön äitiin ja mikä tärkeintä, tyttö saa heti opettajalta samantien palautteen (tietysti kahden kesken ko. tytön kanssa, ei muiden kuullen) siitä että näin ei voi toimia vaan yhteisiä sääntöjä on noudatettava jos yhteistä leikkiä leikitään.



No, nyt varmaan huolestut, että tässähän oppii kantelijaksi ja että tuo työllistää opettajaa. Se, mitä lapset oppivat on, että epäkohtiin kaikinpäin puututaan ja aikuiset ovat tasapuolisia ja reiluja ja kaikille teroittuu mikä on oikein ja mikä väärin. Kun joku tekee väärin, on viidakonlain mukaista ottaa oikeus omiin käsiin ja sysätä tyttö ulos leikeistä. Ulos jättäminenkin on väärin ja väärä teko ei korjaudu toisella väärällä teolla. Mitä tulee opettajan työllistymiseen tästä, niin menee viiksota kahteen ja tilanne on hoidettu noin 4vkoksi, sitten se palaa ja taas viikko-pari ja menee pari kuukautta rauhassa jne. ja lopulta tilanne on tasoittunut ja unohtunut kun ope siihen nyt kunnolla puuttuu.



Tätä minä suosittelisin luokanopettajana, kun kerran tilanne on mennyt noin kärjistyneeksi ja sitä on jo kovasti puitu.



Vastaavassa tilanteessa äitinä neuvoisin aivan alussa tällaisessa ongelmassa, että jos kaikki muut leikkijät fuskaamisen katsovat läpi sormien, niin sitten katsot sinäkin tai sitten lähdet itse yksin pois ryhmästä ja etsit muuta seuraa ja muuta tekemistä. Ei ole hyväksi olla suunapäänä tuomassa esiin toisten mokia ja virheitä ja fuskaamisia jos muutkaan eivät tuo. Jos taas tasaisen varmasti muut puuttuvat asiaan, niin sittenhän juuri minun lapseni ei tarvitsisi. Jos taas lapsi etsisi muuta tekemistä ja fuskaus olisi räikeää, niin joku muu lapsi lähtisi seuraavana jne. ja lopulta tyttö huomaisi kantapään kautta että muut eivät viihdy seurassaan jos käyttäytyy ikävästi.

Voisiko tyttöäsi ja kavereita opastaa kertomaan aikuiselle aina kun tämä toinen tyttö kiristää tai rikkoo niitä leikkien sääntöjä? Ja niin, että ei ainoastaan yksi käy kertomassa vaan kaikki pyytävät opettajalta ohjausta tilanteeseen? Onpa vähän kurja tilanne kaikkien kannalta.

tosi mutkikas tilanne :(

Lastasi ei voida siistää toiselle luokalle pelkästään jonkun tiden lapsen vanhemman pyynnöstä.

Olen nyt vaan jotenkin irrationaalisen huolissani kun tuo toisen äidin sähköposti tuli pilaamaan loppulomaa ja kevät ei näyttänyt kovin lupaavalta...

Voiko rehtori päättää siirrosta yksin, vaikka luokanopettaja ei olisi samaa mieltä? Onko kenelläkään kokemuksia tai tietoa siitä, miten asia käytännössä hoituisi?

Pelkään siis sitä, että rehtorilla on nyt joku tarve näyttää, että kiusaamiseen puututaan (asiasta tuli siis koululle pyyhkeitä muutama vuosi takaperin, kun vanhemman lapseni rinnakkaisluokalla oli rajua kiusaamista ja koulu ei puuttunut) ja tyttärelleni lävähtää tästä jotain sanktioita.

ap

vaan olisit vain sanonut lapsellesi, että leikkikää tytön kanssa, mutta vaatikaa häntä leikkimään oikein ja opettakaa hänelle, miten leikitään. Olisit myös voinut jo tuossa vaiheessa puhua henkilökunnan kanssa ongelmista.



Mistä tiedät itsekään takuuvarmasti, mikä tilanne on. Jokainen äiti suojelee omaansa.

Ei ole hyväksi olla suunapäänä tuomassa esiin toisten mokia ja virheitä ja fuskaamisia jos muutkaan eivät tuo. Jos taas tasaisen varmasti muut puuttuvat asiaan, niin sittenhän juuri minun lapseni ei tarvitsisi.

Tuo luokanopettaja neuvottu keino on minustakin paras tapa puuttua. Mutta tuo äitinä neuvottu särähti korvaan. Tälläistä kutsuisin toisten selän taakse piiloutumiseksi- ei puututa, vaan odotetaan ensin mitä muut tekevät. Juuri tuollainen asenne usein mahdollistaa kiusaamisen. Samoin lapsi saa mallin että epäkohtiin ei puututa ja tärkeämpää on olla yksi joukosta.

aikuisena neuvot lastasi jättämään jonkun leikkien ulkopuolelle. Oli syy mikä tahansa. Sen sijaan sinun tulisi rohkaista lastasi puuttumaan siihen, että leikit pitää leikkiä sääntöjen mukaan, ja ne ovat kaikille samat.

Vaan tässä ehkä kohtaavat lasten kotikasvatukset. Molemmat tytöt ovat aika itsepäisiä ja ongelma tiivistyy siksi nimenomaan heidän välilleen.



Toisen tytön äiti on opettanut, että muiden pitää olla kivoja, ja jos ne eivät ole, pitää kertoa aikuiselle, joka laittaa ne olemaan ja tyttö väärinkäyttää tätä.

Minä olen opettenut omalle tyttärelleni, että ei saa kiusata, ei saa antaa muiden kiusata, mutta ei myöskään tarvitse leikkiä sellaisten kanssa, jotka ovat ilkeitä tai käyttäytyvät huonosti. Olen siis sanonut, että jos ei leiki jonkun kanssa, pitää pystyä sanomaan miksi ja jos tuo käytös loppuu, pitää leikkiä taas. Jos ei osaa perustella fiksusti, miksi ei leiki, pitää aina leikkiä.



Huvittavinta koko jutussa onkin se, että tytöt tulevat keskenään ihan hyvin juttuun (varmaankin juuri sen takia, etteivät saa pomotettua toisiaan), emmekä me sen äidinkään kanssa ole missään hirveissä riidoissa ainakaan nyt kesällä.



Syksyllä alkaa siis kolmas luokka. Iso osa luokkakavereista asuu naapurustossa, joten lapset leikkivät väistämättä keskenään myös ilman aikuisen aktiivista valvontaa ja tilanne pitäisi kyetä ratkaisemaan myös silloin. Jostain syystä nyt kesällä, kun lapset ovat usein keskenään pihalla ilman selkeää aikuisauktoriteettia homma on pysynyt paremmin kasassa.



Tilannetta on siis käyty läpi jo vanhempien kesken, yhdessä opettajan kanssa ja toinen äiti on myös käynyt rehtorin pakeilla, joka sitten on ilmoittanut opettajalle ja minulle, että kiusaamisen pitää loppua.



Syy siihen, että opettaja ja koulunkäyntiavustaja ovat ikäänkuin tyttäreni puolella enkä minäkään epäile lastani mistään kummoisesta on nimenomaan se, että toinen tyttö ei ole mitenkään diskreetti vaatimustensa kanssa ja vastaavaa ongelmaa on esiintynyt myös muiden lasten kanssa.



Muut eivät katso tytön toimintaa läpi sormien vaan yleensä syntyy lyhyt nahistelu, jonka aikana esimerkiksi valitaan uusi hippa, että leikkiä voidaan jatkaa, koska ko. tyttö ei suostu jäämään, vaikka haluaa leikkiä hippaa. Viime vuoden aikana se tilanne, jossa tyttäreni on muiden puhemies, kun loput kyllästyvät touhuun on vaan jotenkin muuttunut peruskuvioksi eli muut luottavat siihen, että tyttäreni puhuu heidän puolestaan.



Tyttö myös tulee takaisin leikkiin mukaan pienen murjottamisen jälkeen tai viimeistään sitten, kun vaihdetaan leikkiä, eli hän ei varsinaisesti jää yksin.



Aikuisen väliintulo ratkaisee tilanteen, mutta aikuinen nyt sanoo käytännössä saman kuin lapsetkin: et voi leikkiä, jos leikit noin, leiki siis sääntöjen mukaan. Tämän kesän perusteella tuntuu lisäksi siltä, että tyttö kokeilee aikuiskorttia ikäänkuin huvikseen, jos nyt vaikka aikuinen sanoisikin, että hänen pitää antaa heittää noppaa kolme kertaa peräkkäin tai olla koskaan jäämättä tai jotain. Kun lapset ovat keskenään, tyttö ilmeisesti uskoo toisten lasten puhetta paremmin.



Tulipa pitkä sepustus.



Mutta perusongelma on siis mun mielestä tytön äiti, joka ei ensinnäkään kuuntele mitään, mitä sanotaan tytön käytöksestä, koska se on hänestä uhrin syyllistämistä ja joka on opettanut tyttärensä hyödyntämään aikuisia, jos muut eivät tee niin kuin tämä tahtoo. En usko, että tytön käytöksessä tapahtuu muutosta, jos äiti sanoo, että teet ihan oikein.



Tämä on nyt tällaista valitusta, mutta helvetti kun tuntuu, että tässä taotaan päätä seinään ja ongelma on nyt jossain ihan muualla kuin niissä lapsissa! :(



ap

Mutta vanhempansa ei sitä ikinä suostu näkemään.

Sun ei ois kannattanut lähteä tuolle "tätä tyttöä ei tarvitse ottaa mukaan leikkeihin..." -linjalle vaan olisit vain sanonut lapsellesi, että leikkikää tytön kanssa, mutta vaatikaa häntä leikkimään oikein ja opettakaa hänelle, miten leikitään. Olisit myös voinut jo tuossa vaiheessa puhua henkilökunnan kanssa ongelmista.

Mistä tiedät itsekään takuuvarmasti, mikä tilanne on. Jokainen äiti suojelee omaansa.

nimenomaan tätä: jos joku ei suostu vaikka nyt jäämään siinä hipassa, sille pitää kertoa, ettei ilman hippaa voi leikkiä, ja sen jonka, vuoro on, pitää jäädä. Jos toinen ei silti halua leikkiä jäädä, sen kanssa ei tarvitse leikkiä hippaa.

Tulehtuneen tilanteen tiedän juuri siksi, että tuo kuvio toistuu niin, että minä vahdin lapsia pihalla tai lapset pelaavat samassa huoneessa. Opettajan kertomana kuvio on myös identtinen.

Oma tyttäreni ja toinen tyttö ovat myös täysin johdonmukaisia ja yhteneväisiä tarinoissaan ja olen puhunut tästä kummankin tytön kanssa.

Kukaan muu kuin toinen äiti ja rehtori eivät näe tapahtumien kulussa mitään epäselvyyttä.

Ja valitan vielä: mä kuvittelin, että tällaiset juupas-eipäs-pihaleikkikuviot olisivat olleet tarhamurhe!



Mutta varmaan ihan hyvä sitten, ettei mitään ton sofistikoituneempaa nimittelykuviota ole käynnissä tai muuta.



ap

aikuisten ei tulisi kovin paljoa puuttua lasten leikkeihin. Kyllä lapset huomaa, millainen kukin on, ja saattavat pitää toista ihan kivana kaverina, vaikka jotain tuollaista vääntöä olisikin. Siinäpähän oppivat toimimaan toistensa kanssa. Tietysti ihan oikea kiusaaminen on eri asia, mutta hätiköiden ei sovi niitäkään juttuja selvitellä. Asioissa on aina monta puolta.