Vituttaa

kun kukaan ei vastaa. ap

Noista asioista jotkut vituttaa kyllä täälläkin joskus ja monet muut. Mutta..voisko sen ajatella niin, että jes, mulla on terveet jalat kävellä, vapaus olla kodissani niinkuin haluan (ilman miestä) ei isoa taloa riesaksi siivottavaksi ja vahdittavaksi, rahaa tulee ehkä joskus, yksinäisyys voi olla väliaikaista (jolloin kannattaisi nauttia siitä, kun saa ja ehtii tehdä mitä haluaa) Kirjasto esim. on ilmainen, sieltä saa lainattua ajankulua ja luettua lehtiä.

Ettei ole autoa,ei nättejä vaatteita,ei hienoa taloa,ei ylimääräistä rahaa,ei mallin vartaloa,ei miestä... Ja niin äärettömän tylsä ja yksinäinen olo.

ja tylsä ja yksinäinen olo. Usko huviksesi, onnellisuus tulee ihan muista asioista kun siitä että on ulkoiset puitteet kunnossa.

Ettei ole autoa,ei nättejä vaatteita,ei hienoa taloa,ei ylimääräistä rahaa,ei mallin vartaloa,ei miestä... Ja niin äärettömän tylsä ja yksinäinen olo.

ja tylsä ja yksinäinen olo. Usko huviksesi, onnellisuus tulee ihan muista asioista kun siitä että on ulkoiset puitteet kunnossa.

Ja rahaakin vois enemmänkin.

Ja en mäkään mäkään voi sanoa kovin onnellinen olevani. Eli aivan samaa mieltä, että onnellisuus tulee aivan muista asioista kuin noista ulkoisista puitteista. Kaiken ilon, mitä mulla on, saan lapsistani :)

Mutta sen sijaan mulla on pakko-oireinen häiriö ja kilpirauhasen vajaatoiminta..jes.

Mitä enemmän on, sitä enemmän voi menettää. Jos ei ole paljoa, voi tulevaisuudessa vain

voittaa :-) Näin itse sen nykyään ajattelen. Noh, ehkä mallinvartaloa ei 90% ihmisistä voi saada vaikka päällään seisoisi, mutta liikunnasta tulee "kaunis olo" ja sillä saavuttaa ennenpitkää ainakin mukiinmenevän kivan kropan :-D

-En jaksa opiskella tutkintoa loppuun (tuntuu ihan mahdottomalta tällä hetkellä).

-Se projekti, johon mä oon tehnyt tuntitöitä, lopetetaan.

-En oo mikään megaläski, mutta mulla on jenkkakahvat, iso perse ja "thunderthigs" (ei kovin kaunista).

-Lohdutan itseäni ajatuksella, että voin aina tappaa itseni

-En ole tullut raskaaksi ja nyt on yritys sikalenssun takia jäissä (en haluaisi otta raskauden aikana rokotetta, voitte rauhassa kivittää mut).

-En oo koskaan ollut mikään kaunis, oikeastaan on varmaan aika ruma.

-En jaksa harrastaa itsekseni liikuntaa (muutin pienelle paikkakunnalle, eikä täällä ole sellaista ohjattua liikuntaa, jota haluaisin harrastaa).

-Tunnen itseni nykyään muitten ihmisten seurassa rumaksi läskiksi ja saamattomaksi ihmiseksi (Tyhmä en ole, mutta mitä väliä sillä nyt sitten on, kun en näytä saavan tuota tutkintoakaan tehtyä?).

-Mies on aika huono kommunikoimaan, joten en voi oikein puhua sille mun asioita. Onneksi meillä on sentään ihania eläimiä, joista saan voimaa.

-Meillä on taloudellisesti aika tiukkaa, koska teen aika vähän töitä.

Minä en jaksanut tehdä gradua loppuun ja tiedän, että vaikka olisinkin sen tehnyt, niin sillä maisterin tutkinnolla en olisi töitä saanut. Nykyään katsotaan työkokemusta, ja jos sitä ei ole, niin jokin vuosikymmenen aikana kasaan haalittu tutkinto ei tilannetta pelasta.



Jäin haahuilemaan vuosikausiksi ja nyt on vaikea hakea töitä ja yrittää selittää hukkaan heitettyä aikaa. Tiedän kuitenkin, että voisin alkaa tekemään alan töitä vaikka huomenna, sen verran kokemuksia on freelancer-hommista vuosien varrella kertynyt, ja luottamus omiin taitohin on tallella.



Ongelmana on vain tämä nykyinen työkulttuuri, jossa katsotaan näköjään vain sitä, että on katkeamaton opiskeluputki takana ja työkokemusta heti valmistumisen jälkeen. Työntekijän pitää joustaa työehdoissa, mutta työnantajat eivät jousta asenteissa.



Itse lohduttaudun sillä, että minulla on mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia, joihin voin tarttua, vaikka olisin muuten kuinka toimettomana. On myös pari ystävää, joilla on samanlaisia intressejä, joten en hautaudu harrastamaan mitään ihan yksinäni (ns. crazy cat lady-ilmiö).



Olen todella onnellinen esimerkiksi siitä, että jaksan olla kiinnostunut historian lukemisesta ja kaunokirjallisuudesta, vaikkei niistä työuraksi olekaan. Kirja on todella lohduttava asia. Sitä voi lukea vaikka mielisairaalassa, jos semmoiseen paikkaan joskus päätyy.