Lue keskustelun säännöt.
Miksi lastenhoitoon suhtaudutaan kuin suoritukseen?
13.10.2009 |
Ymmärrän että vauvan ja alle 1,5 vuotiaan hoito vaatii tiettyä säntillisyyttä, mutta eikö sen jälkeen olisi aika jo löysätä vannetta?
Onko tosiaan lapselle hyväksi että kaikenmaailman rutiineja suoritetaan kellontarkkuudella? Että jokainen päivä on pilkulleen samanlainen. Päiväkotilapsille tämä nyt on selvä, mutta kotihoidossakin.
Meillä mennään illalla nukkumaan joka päivä samaan aikaan. Se on ainoa täsmällinen asia meillä, voi kauheaa. Silti meillä luistaa päivät kivasti, ihmettelen kun kaikki sanoo että on niin raskasta. Helppoahan tämä on.
Muuten sitten syödään joka päivä ateriat suunnilleen samaan aikaan, päiväunet nukutaan suunnilleen samaan aikaan (isompi nukkuu ne halutessaan vain jos nukuttaa). Suunnilleen tarkoittaa että joustoa on parikin tuntia. Ulkoilemme kerran päivässä vähintään ja silloin kun mieli tekee. Siihen ei ole mitään tiettyä aikaa, joskus aamulla, joskus iltapäivällä, joskus illalla tai kaikkina näistä joskus riippuen siitä käymmekö kerhoissa ym. Siitä pidetään kyllä kiinni että kerta päivässä ulos mennään.
Meillä ei pidetä kiintiötä kuinka paljon lastenohjelmaa katsotaan tai tietokoneella ollaan. Lapset katsovat vain niitä kilttejä ohjelmia ja pelaavat kehittäviä pelejä. Ja minusta saavat niin halutessaan tehdä jos kotona ollaan. Pääasiassa nuo kotona kuitenkin leikkivät itsekseen, erilaisilla leluilla. Päiväerhoissa, pyhäkoulussa, liikuntakerhoissa käymme erittäin aktiivisesti ja melkein joka päivä jossain ihan siksi että me kaikki tykätään niin tehdä.
Itse koen että olen LOMALLA. Ja lapset ovat kanssa. Nautitaan. Sitten kun töihin on taas palattava niin sitten taas pitää alkaa asioita kellottamaan.
Kommentit (2)
ruoka-ajoista pidetään aika pitkälle kiinni kuten myös nukkuma-ajoista illalla. Muuten päivän tekemiset ja tekemättä jättämiset vaihtelevat päivästä toiseen. Ruoka-ajoissakin on joustonvaraa jos olemme vaikka kylässä jossain tms, mutta ihan kotioloissa ruoka on tarjolla ruoka-aikoina. Tämä ihan siksi, ettei lasten tarvitse kiukutella nälkää tai väsymystä. Myös reissuissa ruoka-ajoista huolehtiminen ehkäisee kiukuttelua ja matka sujuu huomattavan paljon kivemmin kaikkien osapuolien mielestä.
Itselläni on kolme lasta; 6, 4,5 ja 2,5 -vuotiaat. Vauvojen kanssa minulla on ollut aina tosi tarkat rutiinit, nykyisin ei enää niin. Olen hiljattain palannut töihin ja lapsillani ei ole ollut mitään ongelmaa päiväkotiin sopeutumisessa. Lapseni ovat kuulemma iloisia ja tyytyväisiä lapsia, joista näkee, että heidän tarpeisiinsa on vastattu ja että he ovat viettäneet turvallista kotielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuosta lastenohjelmien katselusta, että kun sitä ei alusta asti alettu määräilemään koska katsotaan ja kauanko, niin usein ohjelma jäi lasten siirtyessä leikkimään. Joskus voi olla ninkin että kun oikein tehdään numeroa jostakin, silloin ainakin saa vastakaikua.
Meillä myös joustetaan ap, yleensä katsonkin missä vaiheessa leikki on tai askartelu jne. jolloin tarjoan ruokaa. Siirtymäaikaa on, tässä lasten kanssa oppii huomaamaan yhtä ja toista kuinka itse toimii ettei aina tarvitse olla jahkaamassa ja jankuttamassa.
Lapset ovat syöneet, nukkuneet ja kehittyneet ihan "maalaisjärkeä" käyttäen osin lasten ehdoilla muistaen myös rajat sekä rakkauden.