Lue keskustelun säännöt.
Miten tästä eteenpäin?
02.10.2009 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kohta 10v, lapsia ei ole. Olen viimeiset 5 vuotta odotellut kosintaa ja kaikki kaverit+sukulaiset ovat asiasta miehelle vihjailleet. Mutta mies ei vaan kosi! Olen perinteinen tyttö ja haluaisin että mies kosii. Hän on minua 8v vanhempi.
Olimme taannoin matkalla ja ehdotin ennen matkaa miehelleni että menisimme matkalla naimisiin. Mies ei innostunut, sanoi vaan että haluaisi sukulaisten olevan paikalla. Muuta keskustelua aiheesta ei virinnyt, eikä siis riitaakaan. Sanoin vaan että itse en haluaisi mitään isoa karnevaalia koko asiasta.
Jos mies ei aiemmin ollut varma haluanko naimisiin, luulisi että nyt olisi. 10v päivä lähestyy ja olen kyllä vähän pettynyt jos asia ei edelleenkään etene. Olen päättänyt etten enää ota puheeksi tai kosi vaan mies saa hoitaa asian. Olin mielestäni rohkea kun sain ehdotettua ylipäätään mitään.
Onko muita samassa tilanteessa olevia tai saman läpi käyneitä? Miten pääsen tästä eteenpäin tekemättä tästä nyt mitään numeroa? Saatan olla raskaana emmekä ole missään tapauksessa eroamassa mutta tämä asia nyt mietityttää minua.
Tytteli
Kommentit (4)
hömpötyksen ja sanot miehelle, että haluat olla naimisissa kun lapset tulevat. Jos ei miehelle sovi, niin se on sitten varmaan ulkoruokinnan paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, että olet tässä odottanut jo viisi vuotta, että mies etenisi avioitumisen suhteen, koska sinusta kosiminen kuuluu miehelle.
Meillä asia meni valitettavasti niin, että viiden vuoden seurustelun jälkeen ja paljon meidän jälkeemme seurustelleiden aloittaneiden (useamman pariskunnan) häiden jälkeisen kesän lopussa "kyrvähdin" naimattomuuteemme totaalisesti. Olin koko kesän antanut vihjeitä siihen, että miehen tulisi älytä kosia minua. Järjestin kävelyjämme romanttisiin paikkoihin ja mahdollisuuksia oli pilvin pimein.
Mies ÄÄLIÖ ei vain tajunnut kosia. Aloin tunte itseni riittämättömäksi ja vialliseksi. Viimein tilanne ajautui siihen, että saimme asiasta aikaan kunnon perheriidan. Minä kerroin reilusti, että en aio enää odottaa ja tuntemukseni siitä, mitä koin kun ympäriltämme ihmiset menivät naimisiin, vaan me emme.
Minullekaan suuret häät eivät olleet itseisarvo, olisin kaikkein mieluiten halunnut naimisiin kahdestaan jossain maistraatissa. Mieheni kuitenkin halusi isot juhlat.
Tämän hirvittävän riidan päätteeksi mies sitten sanoi, että mennään sitten naimisiin.
Oikeesti: olin todella pettynyt tapaan jolla minua kosittiin, vaikka avioitumiseen se sítten johti.
Vielä nyt kymmenen vuoden jälkeenkin itken tätä kirjoittaessani. Mies on ihana, mahtava kumppani ja isä lapsillemme, Mutta ol,i se SAATANAN saamaton ÄÄLIÖ tuon kosimisasian kanssa.
ja kosittiin reilun kuukauden päästä ensi treffeistä. no, häiden jälkeen meni kyllä yli kaksi vuotta ennen kuin prinsessa syntyi =)
Mutta sulla tietty jo myöhästä, kun ehkä oot raskaana.
Mitä tekee parisuhteella, jossa ei voi puhua noin tärkeästä asiasta?
vaan haudo sitä itse ja katkeroidu samalla.
Sitten ilman ironiaa: kerro nyt hyvä ihminen sille miehellesi, että sinusta naimisiinmeno on tärkeää. Hän voi sitten kertoa oman mielipiteensä. Miten voi olla 10 vuotta yhdessä, jos keskusteluyhteys on tuota luokkaa? Ei mies ole mikään ajatustenlukija.