Mitä jos oma vauva onkin ruma ja siihen on vaikea kiintyä millään tavalla?

mahdottomuus. Näin on ihmisen mieli evoluution myötä kehittynyt; oma lapsi on aina kaunis.

Mutta asiahan on niin että useinkin vastasyntyneet eivät ole mitenkään söpöjä/kauniita. Lutuisia vastasyntyneen näköisiä kyllä mutta myös usein ryppyisen rumia joilla ei ole kasvossa vanhemman vauvan kaltaista "persoonallista" söpöyttä. Vastasyntynyt toljottaja saattaa näyttää hieman tyhmältä (no, voiko ihan pieneltä odottaakaan vielä kovin älykästä katsetta ;-)).



Minä voin suoraan myöntää että kun lapseni oli ihan vastasyntynyt olin todella ihmeissäni että miten ihmeessä olemme miehen kanssa onnistuneet tekemään niin mitäänsanomattoman näköisen lapsen, joissain kuvissa suorastaan ruman näköisen. Katsoin omia taaperokuviani ja miehen taaperokuvia (ja lapsikuvia meistä kummastakin) ja mietin että miten tämä on mahdollista. Lapsi tottakai oli kyllä rakas (kyllä siihen lapseen kiintyy vaikka hän ei niin kaunis olisikaan) mutta tosiaan ei kyllä söpöyttä ollut missään.



Kunnes päädyttiin 4-5kk paikkeille. Lapsen kasvojen vivahdeikkuus muuttui radikaalisesti, niihin tuli ilmettä, niihin tuli söpöyttä. 1v ikäisenä lapsi oli syötävän kaunis (vanhemmilla kun on oikeus liioitella asioita ;-)). Nyt 2v ikäisenä hän on vieläkin upeamman näköinen.

pelkäsin samaa. En vain ilennyt sanoa sitä kenellekkään ja oli huono omatunto. Ihana tyttö kuitenkin syntyi ja varmasti sinullekkin.:)

et minkä näköinen vauva on ku se syntyy. Mun mielestä "rumia" tai oudon näköisiä vauvoja todellakin on olemassa! Meillä oli tosi kaunis prinsessa, kaikki ovat kehuneet!

ovat olleet todella suloisia heti alussa.. Ja muuttuvat vain parempaan suuntaan :)



Kuopuksen vauvakuvia katsellessani olen kyllä katsonut välillä, että "tuonko näköinen se olikin" ;D

vauva ulkonäköön liittyy. Vauvathan yleensä ovat melko rumia palleroita. taustalla voi olla vaikea synnytys, tuskat ynnä muut jotka aiheuttaa negatiivisia tunteita lasta kohtaan. Elleivät häviä muutaman viikon kuluessa, saattaa olla vaikka masennusta tai muuta psyyken vaivaa.

Ryppyisiä, irtonahkaisia, laihoja, alienien ja vanhojen miesten näköisiä. Siitä ne sitten pikkuhiljaa kaunistuvat kyllä. : )



Itse olen kolmen rumeluksen äiti, joista on myöhemmin kehittynyt oikein viehättäviä ja kaikin puolin rakkaita yksilöitä.



Äidinrakkaus ei välttämättä syty heti, vaikka vauva olisi miten kaunis. Joillain kestää muutama kuukausi, ennenkuin vauva tuntuu täysin omalta ja rakkaalta. Se on ihan normaalia.

Onko elämäsi jotenkin ulkonäkökeskeistä? Sääli jos äiti ei rakasta lastaan ehdoitta.

Onko elämäsi jotenkin ulkonäkökeskeistä? Sääli jos äiti ei rakasta lastaan ehdoitta.

Miksei rumaa lasta(kin) voisi rakastaa ehdoitta?

voi kait sita sanoa ääneen:

"mun lapsi on tommonen ruma pallopää mut rakastan sitä siitä huolimatta"



siis jos lapsi on ruma, onhan niitäkin olemassa?

Ryppyinen iho josta suonet kuulsivat läpi, hiuksia ei ollenkaan, nenä liian iso.



Ja oli maailman ihanin vauva! Osasin nauttia vauvasta vielä paremmin kuin esikoisen kanssa, kun ei elämänmuutos tuonut enää stressiä.



Nyt 4-vuotiaana kuopus on todella söpö lapsi. Ja siltikin rakastan ;-)

omaan lapseen tottuu vaikka hän olisi miten kummallisen näköinen! Jopa niin että esim. epämuodostuma alkaa omissa silmissä näyttää viehättävältä tai normaalilta, ja normaali kummalliselta.



Mutta muiden lapsista: olen huomannut, että rumista vauvoista kasvaa kauneimpia lapsia!

se vaan pitäis antaa pois.

Niin käy aina väillä. :(

Mutta eihän ne ihan vastasyntyneet kovin kauniita ole. etköhän sä siihen kiinny, oli se minkä näköinen tahansa.