Pelkään synnytyskipua, apua!!

On kyllä niin kamalaa, ettei voi etukäteen osata arvata

moni tekee sen toisenkin ja kolmannenkin ja neljännen...



Mulla itselleni toimi kaikki ne puudutteet oikein loistavasti, eikä synnytys sattunut.

enkä kokenut missään vaiheessa pahaa synnytyskipua.



toisessa oli epiduraali, joka oli ihan kauhea, siis ihan kauhea. En tuntenut edes omia käsiäni saati sitten supistuksia



Toisessa oli ponnistukseen asti pelkkää ilokaasua ja kohdunkaulapuudute. Suosittelen tätä muillekkin

ja nyt niin tukala ja paisunut olo kaikkien turvotusten ja lonkkakipujen ym kanssa, ettei pelota enää yhtään.

Ainoa ajatus on että syntyis nyt jo äkkiä.

kaks viikkoa sitten vielä minuakin pelotti, mutta kummasti tää olotila vie voiton ja nyt vaan odottaa että pääsisi tositoimiin.

Neljäs tulossa, ja olen nyt jo vakuuttunut epiduraalin tarpeesta. Aiemmat menneet kohdunkaulanpuudutuksilla ja ilokaasulla. Ja sen verran kipeä olen ollut että ei enää näin heppoisilla.

Mulla auttoi toimiva kipulääkitys, jota kätilöt eivät mitenkään pihdanneet, vaan suosittelivat oikea-aikaisesti minun kanssaan keskusteltuaan ja minun vointia havainnoituaan. Synnytys oli pitkä, mutta ei missään vaiheessa sietämätön. Ponnistusvaihe oli kivuton (niinkin voi olla) eikä mitään pahempia repeämiä tullut. Juttele pelostasi heti kätilön kanssa mentyäsi synnärille, jos vielä silloin pelottaa. Kätilöt ovat siellä sinua ja lasta varten ja haluavat teille pelkkää hyvää!

Eka lapsi syntyi kiirellisellä keisarileikkauksella ja toka lapsi alateitse pelkän ilokaasun turvin ja 3. lapsen LA on tammikuussa.



Haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset, mutta minkäs teet, jos niitä ei vaan ehdi saamaan :(

jomka vuoksi en haaveilekaan kolmannesta lapsesta.



Joillakin synnytys menee ihan siedettävillä kivuilla, toisilla ei. Minulla kaksi kertaa kohdunsuu "räjähtänyt" auki ja tuskat sen mukaiset.



En saanut ekassa kivunlievitystä ja se oli ihan helvetti, lapsi jäi jumiin ja revittiin imukupilla ulos. Sattui niin että taju meinasi mennä.



Seuraavaa synnytystä pelkäsin kivun ja lapsen jumittumisen vuoksi. Pääsin pelkopolille jossa kirjattiin papereihin että erityisesti kiinnitettävä huomiota oikea-aikaiseen kivunlievitykseen. Kuinkas sitten kävikään? Kätilött kämmäsivät ja en saanut taaskaan mitään kivunlievitystä, ja lapsikin jäi jumiin ja taas revittiin imukupilla väkisin ulos.



Kivut olivat niin sietämättömät että olisin ampunut itseni välittömästi jos olisin aseen saanut. En pystynyt iloitsemaan lapsista heidän synnyttyään koska olin niin loppu siitä kivusta.



Anteeksi ap, mutta minulle jäi pahat traumat ja oli pakko kertoa... :)



Ei se kaikilla näin kamalaa ole, suurin osa on suht helppoja :)

että epparit tehtiin imukuppien vuoksi ja kaupan päälle tuli vielä pahat repeämät.

mutta oikeasti se ei ole niin kauheaa. Kivut on ihan hirveitä mutta niiden kanssa pärjää kun on pakko ja kivunlievitystä saa. Lopputulos on aina ollut niin täydellinen että sen on valmis kokemaan uudestaan. Kun ei ole mitään tarkkaa listaa miten haluaa synnytyksen etenevän niin se jo helpottaa eikä tule pettymyksiä.



t. monen äiti

ap halusi kuulla miten kauheaa synnytyskipu on. Hän pyysi apua.



Ehdit vielä paneutua synnytyskipuun. Ota kipu luonnollisena asiana vastaan, se auttaa jo paljon. Synnytyskivulla on merkitys, jokainen kipeä supistus tuo vauvaa lähemmäksi sinua.



Kipu on jaksottaista (yleensä) ja tuon kivuttoman jakson aikana kannattaa rentoutua. Unohtaa mennyt supistus kokonaan eikä ajatella tulevaa. Rentoutusta kannattaa opetella nyt heti.



Kipuun auttaa alkuun liikkuminen ja ylhäällä olo. Kun supistukset käyvät sietämättömäksi, sinulla on oikeus kokeilla erilaisia kivunlievitysmenetelmiä. Kannattaa aloittaa aina lievemmästä päästä edeten spinaaliin/ epiduraaliin.



Jos et itse osaa sanoa mitä kipulääkettä voisit ottaa, kätilö osaa tilanteesi mukaan suositella.



Luota itseesi synnyttäjänä. Luota siihen että osaat synnyttää ja kaikki menee hyvin. Sinä synnytytät, sinä tiedät missä mennään.



Olet saanut aika pahoja kokemuksia vain avunannoksi. Älä välitä niistä. Lue positiivisia synnytysjuttuja. Itselläni on kuusi lasta ja kuusi erilaista, hyvää synnytyskokemusta.



Onko sinulla mahdollisuutta keskustella kivun pelosta vielä ennen synnytystä esim. synnytyssairaalasi kätilön kanssa tai neuvolan hoitajan kanssa. Hanki asia tietoa synnytyskivusta, olen itsekin siitä vasta lukenut netistä. Tieto auttaa hallitsemaan ja hyväksymään kivun.



Mutta voi olla niinkin että sinulla on nyt pelkovaihe. KUn lapsi sitten alkaa syntyä, olet kaikkeen valmis. Yleensä näin käy. JOssain vaiheessa loppuraskautta kaikki menettää merkityksensä, äiti ajautuu kuin sisäiseen majaansa odottamaan synnytystä. Sinne ei enää silloin mahdu pelkoa. Mutta juttele asiasta asiallisesti, ei pelkokokemusten kautta vaan myönteisten sellaisten.



Itselläni olisi paljon sanottavaa, mutta kiireessä en osaa auttaa tarpeeksi. Kaikilla noillakin edellä olleilla kertomuksensa julki antaneilla on mahdollisuus hyvään synnytyskokemukseen huonon jälkeen. sen olen myös itse kokenut. Oma periaatteeni oli etten voi selvitä traumaattisesta synnytyksestä kuin hyvällä synnytyskokemuksella. Melkoinen riski, mutta onnistui.

Oikein hyvin meni, pienet repeämät tuli ja muutama tikki laitettiin. Menin heti suihkuun ja pystyin istumaan ihan normaalisti.

Mutta se hormonihumala synnytksen jälkeen, wau! Jää kuule kaikki huumeet siinä toiseksi. ; )



Tuo rentoutumisen opettelu on hyvä idea. Vältä myös synnytyksesi suunnittelua! Siinä tulee kuitenkin kaikenlaista, joka muuttaa suunnitelmiaisi, joten unohda ne. Elä hetki kerrallaan ja kuuntele vartaloasi ja päätä sitten, mitä haluat tehdä esim. kivinlievityksen kanssa.



Itse menisin vaikka huomenna taas synnyttämään, ei jäänyt mitään traumoja.

Annan ap:lle vain yhden vinkin; kun sulle tarjotaan epiduraalia, ota se HETI! Itse sanoin, ettei vielä ole niin kovat kivut, että tarvitsis. Sitten kun tarvitsi, ei ehtinyt enää vaikuttamaan. Siinä kohtaa pystyi jo sanomaan, että "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis" :D

Kuvittelin, että epiduraalin laittaminen sattuu, joten mielummin kärvistelin tuskissani. Sen laittaminen ei ollut MITÄÄN. Omalla kohdallani ilokaasusta ei tullut kuin paha olo. Toki pää meni sekaisin sen verran, ettei aina ymmärtänyt, että supistaa ja sattuu, mutta toisaalta kun on paha olo supistuksista jo muutenkin, niin ei se ilokaasun tuoma huono olo oikeastaan helpottanut... :)



Itse koitin ajatella, että melkein kaikki siitä hengissä selviää, joten miksen minäkin. Voihan se olla, että sun synnytys on ihan helppo! Itselläni itse syntyminen ei tuntunut miltään, se oli todella helppo osio... tikkejäkin laitettiin vaan 3. Mutta ne supistukset oli pahoja... yllättävänkin pahoja, varsinkin loppuvaiheessa, kun niitä vaan tuli ja tuli (ehkä se epiduraali olisi auttanut.. ;D).

pelkäsin äitin synnytykset olivat olleet kamalia, joten ajattelin että minunkin tulee olemaan1



Mietin synnytystä, muutamana iltana ennen h-hetkeä. Lopulta tajusin, että mitä sitä ajattelemaan se mikä tulee eteen tulee joka tapauksessa. Synnytyksestä ei voi tehdä "käsikirjaa"



Synnytys alkoi olin kipeä, mutta kipu suht siedettävää: kätilö ehdotti epudiraalipuudutusta, sain sen ja sen mukana kamalan päänsäryn. Poika syntyi puolentunnin päästä puudutuksen antamisesta, tuon ajan olisin kestänyt ilmankin...



Kokonais kesto oli hieman alle 4 h, ei mitään ikävää muistoa.



Kakkosella olikin sitten koppi synnytys alle 2 h josta sairaalassa 20 min, kerkesin kuitenkin saamaan ilokaasun...



Älkää miettikö etukäteen, koska se on turhaa luonto hoitaa hommansa ja lääkärit ja kätilöt auttavat!

Aika ikäviä vastauksia suurin osa.... Onneksi Nro.14 antoi todella hyviä neuvoja.



Itse pelkäsin myös, mutta otin asioista selvää. Mitä enemmän luin synnytyksestä ja tajusin mistä on kyse, sitä vähemmän myös pelkäsin. Synnytyksessä en mennyt paniikkiin vaan tiesin koko ajan missä mennään. Tajusin että kivulla on merkitys, se ei ole vaarallista vaan vie kohti päämäärää. Niin mahdottomalta kuin se kuullostaakin, yritä rentoutua!!! Mitä enemmän jännität kipua vastaan, sen pahemmalta se tuntuu.

Jos sairaalassa on amme, koita sitä. Itselläni se rentoutti hyvin ja vedessä lilluminen helpotti kipua loistavasti. Muita itselläni hyvin toimineita kikkoja oli liikkuminen, pystyasento ja se että keskityin syvään hengittämiseen aina supistuksen tullessa. Sängyssä makaaminen ja erityisesti selällään olo (parin tutkimuksen ajan) oli helvettiä! Mutta heti kun taas pääsin pystyyn, kipu oli helpommin hallittavissa.



Soita synnytyssairaalaan ja pyydä että voit tulla juttelemaan kätilön kanssa. Se helpottaa jo kummasti kun saat etukäteen purkaa pelkoasi ja kertoa toiveistasi kätilölle.

Tsemppiä!

nyt se lähinnä naurattaa. On se synnytys minkälainen hyvänsä, se kestää pahimmillaankin vain muutamia kymmeniä tunteja. Mihin en ollut valmistautunut on se vuosien vuosien tuska, kipu ja huoli, jota lapset aiheuttavat. Synnytys on vaan yks mitätön sivuseikka. (Siis tietenkin jos äiti ja lapsi siitä hengissä ja vammoitta selviävät. Ja yleensä selviävät.)



Niin ja ne mun synnytykset ei olleet sen kummempia kuin hammaslääkärissä käynti.

ja ihan suotta. Kipuja oli vain vähän aikaa käynnistyksen jälkeen, ja sitten sain epiduraalin. Joka vaikutti mukavasti ilman haittavaikutuksia ponnistamiseen saakka, ja minua ei ainakaan ponnistusvaiheessa koskenut.



Älä pelkää! Hyvin se menee! Minä olisin ollut valmis synnyttämään uudestaan vaikka seuraavana päivänä. Suotta pelkäsin 20 vuotta, että miten kukaan suostuu synnyttämään...

Mulla takana kaksi "helppoa" synnytystä. Avautumisvaihe toki sattuu paljon, mutta kivun kestää supistus kerrallaan. Mua on auttanut ilokaasu - siinä saa ajatukset suunnattua pois supistuksesta ja sitten se onkin jo ohi. Kun on mennyt sietokyvyn rajoille, olenkin ollut jo tarpeeksi auki epiduraalia varten. Sen jälkeen ei juuri mitään kipuja, nopea avautuminen, muutaman minuutin ponnistus ja se oli siinä. Kokonaiskesto 5-6h molemmissa. Ekassa tuli pieni repeämä, toisessa ei mitään.



Näinkin se voi mennä. Ap, sinunkin kohdallasi kaikki voi mennä helpommin kuin uskotkaan. Tietysti toisinkin voi olla, mutta turha sitä on etukäteen murehtia.

Minäkin kärsin kovasta kipupelosta ja silti uskalsin synnyttää toisenkin kerran. Kivut olivat kovat, mutta kaikki meni silti hyvin ja kipu unohtuu heti, kun vauva on tullut ulos. Toisella kerralla epiduraali ehdittiin antaa ajoissa ja pahin kipu jäi pois. Epiduraali on ainoa, joka minulle on oikeasti auttanut, suosittelen pyytämään sitä. Petidiinistä tuli minulle vain huono olo, samoin ilokaasusta, ja lisäksi se ilokaasun jatkuva hengittäminen esti rentoutumisen supistusten aikana.



Kaikille synnytyskivut eivät tunnu erityisen pahalta, ehkä sinunkin synnytyksestäsi tulee helppo.

jos pelkäät kipua, niin voit jo nyt päättää että otat epiduraalin, jos se vain on mahdollista. Epiduraali vei minulla kaiken kivun pois, en tuntenut edes ponnistaessa kipua. Älä huoli, kun synnytyksen aika lähenee, niin pelkokin yleensä vähenee. Toivoo vain että tulispa se jo tänään:) Ja kun synnytys käynnistyy, niin yleensä silloin ei enää pelota. Kaikki menee hyvin. Luota itseesi. Vauvan syntymä on ihmeellinen ja hieno kokemus.