Voiko rakentamiseenkin jäädä koukkuun?

Av-mammalle pukkaa parisuhdekriisiä jo tiskikoneen täytöstä, joten yhden tai jopa useamman talon rakentaminen ei kuulu av-mamman perheen repertuaariin.

jo 2 taloa (niin paljon itsetehtynä kuin mahdollista) ja vaikka saimme päätettyä että kolmatta ei tule niin nyt haaveilemme vanhan talonrotiskon entisöinnistä ulkomailla:) Viimeisiä viilauksia tehdään nykyiseen 3 vuotiaaseen taloon ja varmaan vuoden kuluttua myydään. Myymme talon siksi että meitä on kohta enää 3 asuttamassa lähes 300m2 taloa, ei enää tarvita näitä ihania tiloja.

Olemme tehneet erittäin mittavan remontin kahteen peräkkäiseen asuntoon ja nyt ottaa päähän, kun ei ole mitään tekemistä jäljellä. Sormet syyhyten kierretään jo asuntonäyttöjä katsomassa ja kaikkia röttelöitä. Näin päiväunia taas toisenlaisesta remonttikohteesta... Onhan se rankkaa työtä, mutta meidän parisuhde ei siitä kärsi vaan tehdään yhdessä lapset jaloissa pyörien. Jompi kumpi tietysti tekee vaan puoliteholla ja vahtii lapsia, ja toinen sitten keskittyy itse työhön. Ja lapset rakastaa mm. maalaustöitä ja ovat maalanneet esimerkiksi nykyisestä keittiökaappien taustat oikein mielenkiintoiseksi.:)

Naapurissamme asuu perhe, jolla ainakin 4. itsetehty talo myynnissä, ehkä jopa 7.???



Aikuisikää lähestyvät lapset, mies kuulemma kärsii tekemisen puutteesta muuten, on yrittäjä :O Rahaa tekevät, on veneet, mökit, mönkijät, etelänmatkat jne.



Me olemme rakentaneet yhden talon, miehelle riitti, mulle ei. Rakennusaika oli järkyttävää mutta lopputulos sitäkin ihanampi ja rahaa säästyi kun itse teki. Toinen varmaan vielä tehdään. En sanoisi että koukussa olen rakentamiseen, suunnittelu ja uutuuden viehätys ovat kyllä ihania hetkiä. Mutta rankkaahan se on. Mulla pitää olla tavoitteita elämässä ;)