Kuka teillä päätti lapsen nimen?

Ollaan yleensä kaikesta erimieltä, mutta minun suustani Nelli-nimi raskausaikana pääsi ja isä oli heti samaa mieltä :) Ja niin tuli pieni Nelli maailmaan, tietämättämme jatkoimme suvun perinteitä nimeämällä isän isoisomummun mukaan :)

Kommenttia tuohon että ei ymmärrä miksi nimet valitaan ennemmin..Mun mielestä ihan normaalia koska nimen valintaan voi mennä kauan ja tottakai nimen voi vaihtaa jos ei lapsi vaikka siltä ainolta näytä..meillä lapsen syntymään on vielä pitkä pitkä aika mutta pojalle ja tytölle on jo nimet ja toki ne muutetaan jos ei lapsi nimen mukaiselta yhtään näytä:)Ja meillä siis minä päätin kun ei mihellä ollut yhtään ehdotuksia ja toki miehellä hyväksytin nimet eikä kyllä pojan nimen kohdalla heti ekat menny läpi mutta hyvä nimi on nyt tulossa jos sitten yhtään siltä näyttää:)

toisia nimiä ennen ristiäisiä. Kysyin kyllä mieheltä että onko ideoita ja koska hänellä ei ollut, päätin lapsen nimen yksin. Isä sai päättää sukunimen;-).

Esikoisen nimen päätin kokonaan, suostuttelin miestä siihen hyvissä ajoin. Toisen kohdalla päätin puhuttelunimen, toinen ja kolmas valittiin yhdessä miehen ehdokeista.

tapahtui jotain suoraan sadusta ja silloin päätettiin jos me joskus saadaa poika, hänen nimeksi tulee tämä.

Toisena nimenä ei miehelläni ollut paljon mielipiteitä, oli niin tyytyväinen etunimen yksimielisyyteen. Mä olin aina pitänyt yhdestä nimestä. Pidin niin paljon, kun tapasin tämän nimisen ihmisen, pidin hänestä jo valmiiksi. Lisäksi tämä nimi kiertää mun suvussa.

nimen puskin väkisin läpi! Tai siis minull aoli 3 versiota samasta nimestä enkä pystynyt kuvittelmaan muita nimiä lapselle. Miehellä ei ollut asiaan niin vahvaa mielipidettä ja nimiehdokasta joten lopulta hän suostui "vaatimukseeni". Pojan kohdalla minulla ei ollut yhtä selkeää kuvaa nimestä ja ehdokkaita oli useampi, joista ei mikään ylitse muiden. Ne nimet siiten "tarjoilin" miehelle ja päätös saatiin aikaiseksi. Joskus myöhemmin tuli puhe että mitkä lapsemme nimet olisivat jos mies olisi saanut päättää, niin mies totesi että poika olisi se mikä nyt onkin ja tyttöllä olisi nimi joka papin vierailuun asti piti tulla toiseksi nimeksi mutta muuttui viime metreillä erinäisistä syistä. Eli hyvä että mies tuntee saaneensa edes pojan nimen osalta äänensä kuuluviin koska nimet ovat minulle todella tärkeä juttu enkä pystyisi nimeämään lasta "periaatteideni" vastaisesti (=liian yleisellä nimellä).

ne tulivat suvuista. Etunimi oli vaikea. Puoli vuotta sateli ehdotuksia puolin ja toisin ja aina toinen tyrmäsi. Kun sitten ajeltiin vauvan kanssa sairaalasta kotiin, kattelin sitä nyyttiä ja sanoin miehelle, että tää on kyllä ihan XXXXX:n näköinen. Mies sanoi huomanneensa saman:)

molempien lasten nimet. Nimet eivät kulje kummankaan suvussa, mutta ovat aika perinteiset suomalaiset nimet.

että mies ehdotti etunimeä, minä suostuin, ja minä ehdotin toisen ja kolmanne nimen, ja mies suostui:)

muutaman hyvän nimen, näytin ne miehelleni ja hän sitten päätti kolmen ensimmäisen lapsen etunimet, itse olen valinnut toiset ja kolmannet nimet...neljäs lapsi sai nimensä kun isoveli (silloin 3.v.) alkoi kutsumaan maha-asukkia tietyllä nimiyhdistelmällä. Ja hyvä nimi pojalle tulikin:)

tytön toisen nimen jo teini-ikäisenä. Ensimmäistä ja samalla kutsumanimeä etsittiin pitkään ja hartaasti. Yhdessä ja erikseen mietittiin vaihtoehtoja ja päädyttiin sellaiseen joka kolahti molempiin. Minä, eli äiti, sitä ekana ehdotin.

molemmille sukupuolille oli nimet valmiina ennen synnytystä, suvun nimiä käytettiin, kun haluttiin sukuun liittyä ja käyttää samalla vähän vanhahtavia hyvän kuuloisia nimiä, joita ei jokaisella ole vastassa.

että nimet päätetään ennen lapsen syntymää. Nimi on henkilökohtainen, persoonasta kertova, joten miten voi päättää että syntyvä lapsi on aivan ainon näköinen ja oloinen?



Meillä on nimet päätetty joitakin viikkoja syntymän jälkeen, sitten kun vauvaan ollaan tutustuttu ja makusteltu mikä nimi juuri tälle lapselle sopisi. Ja siksi meidän kolmella lapsella on aika eri tyyliset nimet, ei mitään sarjaa jossa kaikki nimet rimmaa toisiinsa. Nimien ei tarvitse rimmata toisiinsa, vaan nimen kertoa kantajastaan ja sen persoonasta.

Molemmat pohdittiin yhdessä ja erikseen nimiä. Selailtiin eri maiden nimipäivä kalentereita yms. Oli ehkä 3-4 nimeä joista kumpikin sitten tykkäsi ja sitten kun neiti tuli, nii oli aika selvä mikä niistä valittiin.

Tyttärellämme on 3 nimeä. Yksikään ei ole ihan lähisuvusta... ja se, että ne on ollu suvussa kuultiin vasta jälkeen päin...

1. = kutsumanimi, josta halusimme hieman harvinaisemma, mutta hyvin suomalaiseen ja ulkomaalaiseen suuhun sopivan... 2 seuaravaa on perinteisiä, jotka vaan jotenkin tuntui kivalta siihen perään.

tyttömme syntyi hätäsektiolla. Vauva oli kapaloituna pienenä pakettina päätynyt isänsä syliin. Isä availi paketin ja löysi sieltä pienen tyttärensä, jolla oli sukat makkaralla! Hän oli silloin päättänyt, että tytöstä tulee Magdalena! (itse olin tehohoidossa, näin tytön vasta vrk kuluttua syntymästä) Yritin turhaan kääntää miehen päätä, tyttöstä tuli siis Magdalena ja muut nimet ovat suvusta! Mies lupasi jopa olla puhumatta minulle vuoteen, jos vauva saa muun nimen!



terkkuja tutuille!

Eri sukunimillä mennään, vaikka olemmekin naimisissa. Mieheni halusi lapsille oman sukunimensä, joten minä varasin oikeuden päättää etunimistä :)



Oikeasti yhdessä päätettiin kutsumanimi, joka sopii kummallekin. Toiset nimet keksin minä. Nimistä on osa suvuista, osa niihin sopivia perinteisiä nimiä. Nimet olivat valmiina ennen lasten syntymää, ja hyvin tuntuivat sopivan lapsille.

Esikoisen ensimmäinen nimi tuli oikeastaan mun enon ehdotuksesta. Kutsuin masuasukkia pojan nimellä, kun enoni kysyi että mitäs jos tuleekin tyttö ja sanoi nimen. Nimi jäi =) Toinen nimi oli jo pitkään ollut mun suosikki ja halusin sen nimenomaan toisseksi nimeksi.



Kakkosen nimi on tuo esikoisen masuasukki -nimi, koska tulokas oli poika. Toinen nimi kulkee mieheni suvussa.



Kummallakaan kerralla mies ei ole onnistunut antamaan yhtään nimivaihtoehtoa, joten kai se minä sitten olen äitinä nimet päättänyt =) Ja ovat miehelle kelvanneet. Ihan perinteisiä suomalaisia nimiä ovat kaikki.

Toiset nimet olivat valmiina molemmille sukupuolille suvusta. Etunimi päätettiin yhdessä molempien lasten kohdalla. Ekan kanssa oli hankalampaa, sillä en saanut tahtoani läpi mutta onneksi kakkosvaihtoehto kelpasi molemmille. Toisen kanssa ei juuri pyöriteltykään kuin sitä yhtä nimeä.



Molempien nimiin olen edelleen erittäin tyytyväinen.

Sitten listat vaihdettiin ja kumpikin viivasi yli ne, joista ei pitänyt. Jäljelle jäi n. 5 nimeä, joista neuvoteltiin sopivin kutsumanimeksi, yksi nimi otettiin toiseksi nimeksi ja kolmas tuli suvusta.

Asiasta ei edes keskusteltu. Esikoisen nimi oli tiedossa jo vuosia ennen raskautta ja kuopuksen nimi tuli isosiskon kanssa sointuvaksi.



Esikoisen nimet ovat iso-mummun ja äitini nimet, kuopuksen syntymäkuukausi ranskaksi sekä vanha perinteinen nimi kutsumanimeksi.