Ilkeät lapset puistossa -eilen ja tänään

Eikä se mitään ilkeyttä ole vaan tapahtuu ihan luonnostaan. Tietenkin lapsille pitää sanoa että käyttäytyvät tyhmästi, mutta ei siitä pidä mieltään pahoittaa.

No meillä pihalla tommosta tapahtuu aika useinkin. Ei siinä muu auta kuin komentaa muidenkin lapsia. Aika nopsasti sitä harjaantuu karjumaan niille mukeloille, alussa sitä jäi vähän suu auki katsomaan, että eikö noiden vanhemmat pidä mitään kuria...

Esimerkiksi eilisen satoa:

- menkää muualle pelaamaan sitä palloa, se voi osua mun lapseen!

- jos jätätte lelut hiekkikselle niin niillä saa kaikki leikkiä!

- heti alas sieltä kiikkumasta!

- älä heittlee niitä kiviä!

- nyt menette tonne toiseen päähän pihaa pelaamaan sählyä!

-keinut sitten kun on sun vuoro, nyt on xx-lapsen vuoro!



Ja tää on ihan normaalia kanssakäymistä. Meillä on pihan lasten kanssa hyvät välit, tuossa ojentamisen välissä kun kuitenkin jutellaan ja he kertovat omista asioistaan. Ei nää pojat ainakaan ole moksiskaan. Mitään anteeksipyyntöä en ole koskaan niiltä odottanut, pääasia että lähtevät siitä helkutin vikkelään muualle, jos mun lapsi on vaarassa saada hiekkaa silmille tai kiven päähänsä.

Ei niitä voi eikä saa kasvattaa. Jari Sinkkonenkin on tätä mieltä...

Ikinä tuollaista käytöstä ei saa hyväksyä mutta niin se vaan on että noin käyttäytyy hyvin iso osa lapsista, ainakin joskus. Lapsillakin voi olla huono päivä, nukuttu huonosti jne. Ihan niinkuin meillä aikuisillakin. Sitten on niitä pellossa kasvatettuja joilla ei ole mitään tapoja.



Älä ota itseesi vaan opeta omallesi paremmat tavat. Mutta älä järkyty siitäkään jos omasi joskus käyttäytyy myös samoin.

ihmislapsi on luonnostaan aggressiivinen. Siitä kasvatetaan empaattinen ja ymmärtäväinen sosiaalistamalla se yhteiskuntaan ja opettamalla.



Aina ei pidäkään ajatella, että "mitähän tollekin on tapahtunut, kun siitä on tullu tollanen" - vaan paremminkin miettiä, että mitä sillä ei ole ollut, kun siitä on tullut tollanen.



Lapsethan on ihan täysiä barbaareja oikeesti!!!

Aha. Jos tyttö toimii samalla tavalla, häntä saa (täytyy) torua, poikaa siis ei

Mikäs pikkuneiti Aamu AlaVirkeä 3v siellä on?

näitä on näitä kausia, ainakin meillä tuntuu molemmilla olleen kaudet, jolloin omaa reviiriä on testattu just käymällä käsiksi muiden tukkaan, tönimällä tai viemällä lelut. Ei siis tietty koko ajan, mutta välillä. Siinä on sitten istuttu vieressä valmiustilassa puuttumaan. Mutta se menee ohi, kun jaksaa valvoa...



Tietty aikuisen homma on pyytää anteeksi lapsen puolesta niin kauan kun lapsi ei sitä itse tajua (30 v asti?). Kyllä se siitä. Ihan oikeasti, lapset on aika raisuja luonnostaan, jollei niitä sit hakata hiljaisiks kotona jolloin ne ongelmat seuraa myöhemmin vasta perässä.

Mutta varmaan jokainen lapsi ja vanhempi siihen joskus törmää.

Mun mielestä myös tytöt osaa ihan yhtälailla tehdä kiusaa toisille. Itselläni on tyttö ja poika, molempien kanssa olen puistoillut. Poika ei ikinä kiusaa toisille tehnyt ja vetäyty tilanteesta jos joku oli sitä kohtaan ilkeä tai teki kiusaa. Tyttökään ei koskaan itse aloittanut, mutta osasi kyllä puolensa pitään jos jotain tuli vastaan.

minä "hakkasin" (no en oikeesti, mutta huusin ja raivosin ja pitelin poikaa kiinni) esikoisen ns. hiljaiseksi kun hän oli aika raisu otteissaan kavereidensa kanssa, ja hänelle jäi siitä ujous, joka iski vasta myöhemmin. Häntä ilmeisesti pelottaa vielä koululaisenakin että satuttaa kavereitaan vahingossa tai ajattelemattaan. Eli ehkä on parempi antaa poikien vaan riehua.