Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
inhoan illalliskutsuja
01.10.2009 |
ja tätimäisyyttä. Mieheni haluaa usein meidän menevän tuttavapariskuntien kanssa viettämään iltaa: laittamaan ruokaa, juomaan pari lasia punaviiniä tai vastaavaa. Jokainen kerta on aina sellaista jäykistelyä ilmassa, että alkaa kypsyttämään.
Itse olen varmaan lapsekas ja kapinallishenkinen, kun en 35-vuotiaanakaan taivu tuollaiseen.
Olemme joskus riidelleet asiasta, ja minusta on alkanut muutenkin tuntumaan, että mieheni on vähän nousukasmainen, ei ennen ollut samanlainen. Nykyään pitää hienostella, katsoo minua kieroon kun en jaksa aina välittää ylihyvistä tavoista, vaan olen oma itseni.
Sitten kutsuilla tai illanvietoilla tätimäiset, jopa alle 30v naiset kertovat hienoilla nimillä tekemistään ruokalajeista(maistuvat muuten aika tavanomaisilta, nimet ovat aina hienoja, sekä raaka-aineet haettu jostain muualta kuin siwasta), miehiensä ansioista, pienistä matkoistaan ja kaikenlaista muusta, mikä ei vaan kiinnosta minua.
Olen itse enemmän, miten sanoisi - rock-henkinen ja raisu, pidän erilaisista ihmisistä, mutta tuntuu että joutuu nyt miehen vierellä tekemään tälläistä. Olen kuullut monen miehen valittavan samaa aikoinaan, mutta en koskaan kenenkään toisen naisen. Onko teitä?
Sen harvan kerran kun otan ylipäänsä mielelläni alkoholia, haluan juoda itseni humalaan ja istua baarissa omien kavereitteni kanssa.
Kommentit (31)
nyt ihan pikasella lukaisulla tulee mieleen, että sinä et baarityyleinesi sovi edes miehesi nousukasmaiseen elämään. Oliskohan aika keskustella parisuhteen tilasta ja päätyä siihen, että "olette kasvaneet erillenne".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä ei ole vielä lapsia miehesi kanssa niin kannattaa jutella vakavasti suhteenne laadusta ja toiveista ja luultavasti päätyä siihen että viihdytte paremmin erillään. Miehesi on nimittäin aikuistunut.
istua kavereiden kanssa iltaa, syödä hyvää ruokaa ja juoda pari lasia viiniä, niin olen mielellään nousukastäti. Onneksi miehenikin on.
Itse rakastan illalliskutsuja, mutta ei meidän ystäväpiirin illalliskutsuilla puhuta rahasta tai jäykistellä, ja juomiakin kuluu yleensä enemmän kuin sen viinilasillisen verran (paitsi kuskeilla). Ruuan kanssa kyllä hifistellään, mutta kun hyvä ruoka on niin ihanaa!
Tykkään käydä baareissakin, mutta siihen on käytännössä harvemmin enää tilaisuutta kun kaikki kaverit (ja me itse) ovat perheellisiä. Puolensa ja puolensa.
hyvä niin.
Ei tällä ole mitään tekemistä aikuisuuden kanssa, tiedän olevani hyvin vastuuntuntoinen ja teoistani vastaava aikuinen. Myös kasvattajana.
Kysyinkin, onko täällä samankaltaisia, en haukkunut muita, mutta jotenkin taas selittelyn maku paistaa joiden "aikuismaisista" viesteistä läpi.
Ainoa järkevä kommentti oli tuosta erilleen kasvun mahdollisuudesta.
Mikä paha siinä on, jos ei halua moista elämäntapaa? Voin toki joskus käydä kutsuilla, mutta kun nämä ihmiset eivät vaan osu samalle aaltopituudelle kanssani. Ei sillä ole edelleenkään lapsellisuuden kanssa tekemistä.
Ja olen hyvin mielelläni nuori mieleltäni, ainakin niillä osa-alueilla, jotka eivät osu kasvatuksen, vastuun ja lasten hyvinvoinnin tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos kaikki muut ovat omituisia, niin kannattaa katsoa peiliin.
hyvä niin.
Ei tällä ole mitään tekemistä aikuisuuden kanssa, tiedän olevani hyvin vastuuntuntoinen ja teoistani vastaava aikuinen. Myös kasvattajana.
Kysyinkin, onko täällä samankaltaisia, en haukkunut muita, mutta jotenkin taas selittelyn maku paistaa joiden "aikuismaisista" viesteistä läpi.
Ainoa järkevä kommentti oli tuosta erilleen kasvun mahdollisuudesta.
Mikä paha siinä on, jos ei halua moista elämäntapaa? Voin toki joskus käydä kutsuilla, mutta kun nämä ihmiset eivät vaan osu samalle aaltopituudelle kanssani. Ei sillä ole edelleenkään lapsellisuuden kanssa tekemistä.
Ja olen hyvin mielelläni nuori mieleltäni, ainakin niillä osa-alueilla, jotka eivät osu kasvatuksen, vastuun ja lasten hyvinvoinnin tielle.
ovat jotenkin tätimäisiä ja sinä ah niin rebell... Eli etsit vikaa muista etkä mieti olisiko itsessäsi jotain muokkaamisen aihetta?
Mitä tulee viiniin ja ruokaan; rakastan itse kokkailua ja uusien ruokien tekemistä ja musta on kiva kutsua ihmisiä meille niitä maistamaan. Meillä yleensä on ihan pirun hauskaakin siinä ruokapöydän ympärillä ja joskus jopa lähdetään baariin saakka, mutta harvemmin ihan siitä syystä että siirella osalla on jo lapsia, eikä lapsenlikkaa niin vain saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos kaikki muut ovat omituisia, niin kannattaa katsoa peiliin.
Kun sanot siinä, että illalliskutsut ovat nousukasmaisia, tätimäisiä ja hienostelevia :) Se vaan kuulostaa teiniltä, ei mahda mitään.
Ei siinä sinänsä mitään pahaa kyllä ole, jos et itse välitä illallisista, paitsi tietysti sulla on ongelma, jos miehesi haluaa niissä käydä. Kannattais ehkä keskustella miehen kanssa, mutta suosittelen vähemmän loukkaavaa puhetapaa, jos et halua saada riitaa aikaiseksi.
hyvä niin.
Ei tällä ole mitään tekemistä aikuisuuden kanssa, tiedän olevani hyvin vastuuntuntoinen ja teoistani vastaava aikuinen. Myös kasvattajana.
Kysyinkin, onko täällä samankaltaisia, en haukkunut muita, mutta jotenkin taas selittelyn maku paistaa joiden "aikuismaisista" viesteistä läpi.
Ainoa järkevä kommentti oli tuosta erilleen kasvun mahdollisuudesta.
Mikä paha siinä on, jos ei halua moista elämäntapaa? Voin toki joskus käydä kutsuilla, mutta kun nämä ihmiset eivät vaan osu samalle aaltopituudelle kanssani. Ei sillä ole edelleenkään lapsellisuuden kanssa tekemistä.
Ja olen hyvin mielelläni nuori mieleltäni, ainakin niillä osa-alueilla, jotka eivät osu kasvatuksen, vastuun ja lasten hyvinvoinnin tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siinä me ollaan erilaisia, etten pidä ollenkaan pahana silloin tällöin mennä "hienostelemaan". Osa miehen kavereista vaimoineen on tällaisia ap:n kuvailemia tyyppejä, mutta hienoista tavoistaan huolimatta ;) ihan mukavia ihmisiä. En jaksaisi heitä jatkuvasti ja enkä tunne tarvetta tutustua kyseisiin vaimoihin heiheimitäkuuluu -tasoa pidemmälle, mutta on virkistävää jutella sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka ei ole omalla aaltopituudella. Pysyy oma mieli avoimempana, eikä ala kuvitella, että oma tapa elää on ainoa mahdollinen.
En ymmärrä, miksi ap:n pitää tehdä näistä kynttiläillallisista niin iso juttu. Menet miehen kanssa ottamaan pari lasia viiniä ja keskustelemaan Pariisin keväästä ja lähdet seuraavana viikonloppuna vetämään perseet kavereiden kanssa. :)
kuvittele muiden olevan kummallisia, enkä vihaavani varsinaisesti illalliskutsuja. Joskus voi katsoa riven väliinkin, tosin se ei tullut ehkä hyvin esille tässä.
Pidän kokkailusta ja punaviinistäkin, mutta en jäykän nousukasmaisista ihmisistä, on vain vaikea olla tälläisten kanssa kauhean kauaa keskustelussa, kun olemme eri galakseissa.
Kärkkäys on vikana, se tuli esille aloitusviestissänikin. Erilaisuus on hieno asia...
...mutta edelleenkin kysyin, onko samoin tuntevia. Ei ole vielä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miten ihmiset täällä onnistuvat yhdistämään juomisen (enemmän kuin pari lasia!), musiikin, illalliskutsut, keskustelun ruokalajeista, nousukasmaisuuden, pulppuilevan keskustelun ties mistä aiheesta, nauramisen, aitouden, pönöttämisen ja rentouden kummalliseksi, mutta nautittavaksi sopaksi. Loppuillasta otetaan ehkä soittopelit esiin ja aletaan laulamaan railakkaasti.Itse olen 11 vuodenkin jälkeen ihan pihalla. Kai se on näillä geeneissä.
totta, asuin opiskeluaikana 2 vuotta Irlannissa, loistava paikka. Harmi vaan, kun ei nyt pystyisi muuttamaan sinne, sairas isä ym täällä.
No, tuo äskeinen oli haaveilua, mutta totta, että siellä on usein rennompi meno, ei sitä kauheaa kakanjauhantaa, mitä itkinkin alussa.
Ja kyllä täältäkin parempaa seuraa ja hauskoja juttuja löytyy, mutta kuten sanoin, olen tavallaan joutunut olemaan noissa itselleni ei kivoissa seurueissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän, olen itsekin tavannut miehen työn kautta pariskuntia jotka ovat täysin toisella aallonpituudella, mutta toisaalta olen saanut myös todella hyviä ystäviäkin joistakin. Tätimäisyyttä olen havainnut lähinnä päälle 40v naisissa, mutta ei siinäkään kohdassa sovi yleistää. Kaipa se on niin, että kun istutaan vähän oudommassa porukassa niin jututkin tuppaavat olemaan melko yleisellä tasolla liikkuvia, mutta kun istutaan iltaa ystävien kanssa, niin on paljon vapaampaa ja rennompaa.
No minä olen ollut Irlannissa cocktaililla country clubilla. Aika lailla ap:n kuvailemaa jäykistelyä, tosin itse pidän formaalisesta juhlinnasta.
jäykkiä ja tylsiä tilaisuuksia - meillä enemmänkin sellaista italialaistyylistä la famiglia hässäkkää koko ruokailu:) Harrastetaan sitä todella paljon, viime vl oli 3 sukulaisperhettä tekemässä yhdessä ruokaa ja syömässä pitkän kaavan mukaan. Kaveriperheiden kanssa yritetään järjestää 3-4x vuodessa , omat aikuiset lapset ja appikset käy syömässä 1-2 x kuukaudessa. Eli hulinaa riittää.
Eikä nuo ruokailut tarkoita lihapullia ja muusia, vaan kokeilemme yhdessä hienojakin ruokia, maistelemme uutuuksia ja nautimme hyvistä viineistä. Yleensä pöydässä hujahtaa 3-4 h, jopa pidempäänkin jos nuorimmat lapset ei ole mukana.
Me taas emme viihdy baareissa mutta muutama lasi viiniä hyvässä seurassa ruuan kanssa - la dolce vita:D
samoin kuin ap jos kokisin että jokainen pöydässä yrittää vain nostaa omaa häntäänsä, ovat nousukkaita ja puheet liittyy vain siihen mitä on viimeksi ostettu tai tehty. Asioita voi esittää monellakin tavalla - ei ole aina tökeröä kertoa matkoistaan tai vaikka purjehdusreissusta, mutta senkin voi tehdä monella tapaa.
Viimeksi kärsin tuskanhiestä lounaalla Lontoossa missä tapasimme sielläasuvan kaveripariskunnan ja em miehen alaisen (johtotasoa tosin hänkin) vaimoineen. Tämä alainen yritti tosi kovasti "nuolla" kaverin ukkoa ja lopputulos oli suorastaan nolo. Kehuskeli vielä uudella Bemarillaan yms kunnes kaverin mies tokais: kyllä mulle ainakin tuo vanha Volvo on vielä kelvannut. Hieman hymyilytti kun tukki alaisensa suun...
...toisiaan niin hyvin tuntemattomat naiset kokoontuvat niin keskustellaan esim. matkoista ja muusta yhdentekevästä. Ei kai voi olettaakaan että keskustelu menee kovin henkevälle tasolle - varsinkin jos muut kokevat että ap halveksii heitä. Ja ihan varmasti pystyvät sen huomaamaan.
Mä en kanssa siedä mitään "turhan puhumista" vaan puhuisin ja vaikka väittelisin värikkäästi jostain mielenkiintoisesta aiheesta, olkoon se vaikka jotain politiikkaa tai muuta syvällisempää kuin matkustelu ja erikoiset ruoka-aineet.
Arvaa mitä tuskaa on kuunnella töissä kahvipöytäkeskusteluja televisio-ohjelmista tai puutarhanhoidosta!
Mieluiten mä viettäisin iltaa hyvien ystävien kanssa, niiden, joiden kanssa voi puhua lähes kaikesta, eikä voi teeskennellä. Ja jos me puhutaan ruuista ja matkoista, ei me brassailla tai kilpailla siitä kuka on kohdannut mitäkin hienompaa, vaan vaihdetaan ajatuksia ja vinkkejä.
Mä en ymmärrä ihmisiä jotka nauttivat näistä pinnallisista illallisbileistä. Mitä nautittavaa voi olla siinä ettei voi olla oma, aito, ehkä jopa haavoittuva itsensä, vaan pitää esittää jotain parempaa kuin on?
Alue: Aihe vapaa
kun ei juurikaan ole kavereita ei mulla eikä miehellä.