Mies ja vapaa-aika

Pakko purkaa jonnekin, jos hieman helpottaisi ja ehkä jollain on ollut vastaavaa..

Esikoisen syntymän jälkeen mies pysyi hieman enemmän kotona ja opetteli hienosti hoitamaan



lasta, joka onneksi syntyi metsästyskauden ulkopuolella ;) Ei siis haitannut miehen



harrastusmenoja tuolloin. Pikkuhiljaa kuitenkin mies alkoi kyllästyä(?) lapsenhoitoon,



koska eihän noin pieni vielä ole hirveän seurusteleva ja mielenkiintoinen kun ei osaa vielä



puhuakaan, tai kunnolla edes leikkiä. Ja saattaa välillä alkaa itkemäänkin, vaipanvaihdot



ym. Menot lisääntyi, kaverit tartti apua iltaisin tai mitä milloinkin. Sitten tuli syksy ja



alkoi harrastusmenot, kaikki viikonloput ja monet arki-illat, jos ei harrastus vie niin



sitten on jotain muuta. Jos on kotona niin puhuu puhelimessa ihan koko ajan.

Olemme yrittäneet toista lasta ja eilen aamulla kävimme toteamassa että joko keskenmeno tai



kohdunulkoinen raskaus, seurataan arvoja.., ihan alkuraskaudessa kyllä, mutta olin ihan



rikki, itkin päivällä paljon eikä oikein olisi jaksanut lapsen kanssa.. mahakipua ja vuotoa



on edelleen. toivoin että mies olisi edes kotona illalla.. no ei, täytyi lähteä kaveria



auttamaan jonkin osan asentamisessa, kysyin kauan siellä menee, ei osannut yhtään sanoa,



sanoi että "katsotaan". Suuttui vielä "kun pitää jotain ihme aikatauluja olla". Arvelin



mielessäni että tunnin verran, no meni sitten kolme tuntia. Kun mies tuli kotiin ysin



jälkeen olin jo saanut pojan nukkuu, ruoka oli odottamassa, koirat ruokittu ym ajattelin



että voinkohan ikinä olla miehen asemassa että voisin itse mennä miten tykkää kyselemättä



lapsenvahtia ja kotona kaikki sujuisi kuin tanssi, tai siltä se vissiin vaikuttaa. Itkin



myös illalla paljon, ruoka paloi kerran pohjaan ja pojan kanssa sattui pieni vaaratilanne



kun oli hieman liian monta rautaa tulessa kerralla, niin sanotusti.. Pyykkejä en ehtinyt



saada koneeseen ja illalla olin liian väsynyt, suututin vielä miehen uudestaan vaikka hän



oli niin hyvällä tuulella kun tuli kotiin. Sanoin et minusta hänel on liikaa menoja ja



vielä kuulemma vittulin jotain, en muista tarkalleen olin jo niin "pyörryksissä" silloin..

Ai niin ja seksiä en tietenkään anna tarpeeksi.

Vielä pitää lisätä että on todella hyvä isä silloin kun joskus on pojan kanssa ja minulla



on myös yksi vapaailta viikossa jolloin isä katsoo poikaa. Tosin nuo vapaaillat ei aina



kovin hyvin toteudu kun en aina jaksa lähteä ulos ja sitten se menee siihen että "katsotko



sen hetken kun käyn tupakalla" tai "laitatko pojan valmiiksi jos lähden sen kans ulkona



käymään" jne.

Sanoin kerran että mitäs jos minäkin noin lähtisin vaan kun hän tulee töistä ja huikkaisin



että moido tulen joskus, jättäisin lapsen hänelle kyselemättä mitään. Sanoi kyllä että



siitä vaan mutta kuitenkin suuttui jo ajatuksesta. Ei jaksaisi enää kiukkuista miestäkin



vielä kaiken lisäksi. Välillä oikein toivoo ettei näkisi koko äijää kun ei siitä mitään



apua ole, saa vaan kuunnella puhelimessa naureskelua ja hänen harrastusjuttuja. ja en



ymmärrä miksi hänen ainaisesta hyväntuulisuudesta tulee itselle paha mieli, onhan se



varmasti kivaa kun saa elää "omaa elämää" niin kuin tykkää, saisipa vaan itsekin. Mutta on



tuo lapsi..vaan ihan kuin se olisi pelkästään minun vaikka pitäisi olla yhteinen.

Pahoitanko mieleni turhasta, meneekö se muillakin näin? Onko se niin että kun mies käy



"oikeassa työssä" ja tuo enemmän rahaa kotiin niin hän ansaitsee enemmän vapaa-aikaa, vapaamman elämän?