Olen tullut siihen tulokseen, että suurimman säästön meille tuottaa se
ettemme yksinkertaisesti pidä shoppailusta kovin paljon. Mies on tässä ihan ääritapaus (tjaa, ainakin vaatteiden kohdalla - kirjoja ja levyjä kyllä hankkii) Minulla ehkä asiaan vaikuttaa se, että opiskeluaikojen rahankäyttö on pikkuisen jäänyt päälle. Jotenkin myös tavarapaljous, uutuusvimpaimet ja -vempaimet jne. ahdistavat. Mieluummin vietämme vähän nukkavierua, mutta rauhallista ja mukavaa elämää.
Lapsellemme ostelemme mielestäni ihan riittävästi ja laadukasta, mutta hänelläkään ei ole koskaan ollut ns. hienostelutakkia tai toisia talvikenkiä.
Kommentit (7)
rahaa millä ostaa? Mihin sitä rahaa pitäisi sitten säästää? Meillä ostetaan sitä mikä on tarpeellista, mutta välillä myös ihan sellaista, mitä on kiva omistaa. Esimerkiksi viiniharrastus kaipasi viinikaappia, joten sellainen laiettiin. Mökki laitettiin kun sellaista monta vuotta kaivattiin.
Jos rupeaa elämään elämäänsä niin, ettei vain vahingossa ärsyttäisi kiusaajia, niin huomaa pian ettei voi tehdä tai sanoa yhtään mitään. Kiusaaminen kun voi alkaa ihan mistä tahansa...
Jos äiti ja isi eivät tykkää shoppailla. En minäkään tykkää, enkä koskaan ole ajatellut että joku sen takia kiusaisi lapsiani kun niiden äiti ei tykkää pyöriä kaupoissa tuntitolkulla.
Pakkohan sitä aina on jotain ostaa, mutta ei kai sitä tarvitse tehdä vain siitä ostamisen ilosta.
Suurin syy siihen, miksi minä pystyn olemaan kotona lasten kanssa (osa koululaisia) on juuri se, ettemme kumpikaan tykkää shoppailusta tai kodin sisustamisesta. Lapsilla on hyvä ja laadukkaat vaatteet joka säähän mutta kaapit eivät pursua ylenpalttisesta valikoimasta. Sama juttu meillä aikuisilla. Kotimme on nätti ja tyylikäs mutta sisustusta ei vaihdeta vuoden välein, ei ehkä kymmenenkään vuoden välein :)
Meillä on laaja tuttavapiiri ja väitänpä, että miltei jokaisessa taloudessa olisi mahdollista, että äiti olisi jäänyt kotiin (kaikkien miehet tienaavat kohtuullisesti) jos kulutustottumukset olisivat maltillisemmat. Mutta he haluavat ostella ja onpa muutama myöntänyt olevansa shoppailuholisti. He elävät kiireisintä aikaa elämässä: käyvät töissä, hoitavat kodin, lapset, harrastukset ja huokailevat, kunpa olisi ihanaa voida olla kotona niin kuin minä. Olen yrittänyt hienovaraisesti puhua, että meillä se on mahdollista, sillä emme käytä rahaa kovinkaan tuhlailevasti. Suoraan en ole vielä kehdannut sanoa, että jättäisitte ne kymmenennet housut ostamatta tai viidennet keittiönverhot laittamatta, niin olisi ehkä teilläkin mahdollisuus olla kotona...
Valintakysymyksiä siis, mitä elämältään haluaa.
Minäkin pystyin olemaan pitkään kotona ja vieläkin teen töitä vain puolipäivää juuri sen takia ettemme osta turhuuksia. Tykkään kyllä sisustaa mutten ostele jatkuvasti jotain uutta. Samat verhot pidän kauan. Vaatteita en osta itselleni kuin harvoin. Jos haluamme jotain hankkia niin säästämme siihen, emme ota kulutusluottoja.
Jos rupeaa elämään elämäänsä niin, ettei vain vahingossa ärsyttäisi kiusaajia, niin huomaa pian ettei voi tehdä tai sanoa yhtään mitään. Kiusaaminen kun voi alkaa ihan mistä tahansa...
Ap, sinunlaisia tarvittaisiin enemmän. Ei se materia tuo onnellisuutta, päinvastoin. Satsatkaa edelleen niihin oikeasti tärkeisiin asioihin.
Ja 2, ne kiusaajat ovat niitä omaan elämäänsä tyytymättömiä. Niiden valtaan ei tarvitse alistua.