Uusperheen plussat ja miinukset?

miinuksia

-Miehen ex, joka valittaa, valittaa ja valittaa. Mikään ei ole koskaan hyvin. Jos lapsen vierailusta ei ole oikeaa valitettavaa, hän keksii omasta päästään ties mitä. Ja vaatii rahaa, rahaa, rahaa ja lisää rahaa. Mikään summa ei riitä. Jos mies ei maksa, nainen ei päästä lasta meille.

-Lapsi, joka ei usko mitään, huutaa aina, että " sä oon vaan huora, en mä sua tottele" (äiti opettanut hyvin jo 4 vuotiaalle..)

-Edellämainituista asioista kertyvä paha mieli, koska teen oikeasti töitä, jotta lapsella olisi kaikki hyvin meillä ollessaan



plussia

-minun lapsellani on nyt sisaruspuoli, siis sisarus, jota on halunnut pitkään

Minusta hyvää on:

kaksi aikuista jakamassa arjen ilot ja surut. Voimia riittää paremmin. Meillä rahat yhteiset, joten riittävät paremmin. Yhteisiä lapsiakin tullut, yhdistävät perheen selvästi eheämmäksi. Minun on ollut helpompi hyväksyä lasten vierailut isänsä luona, ei tule enää samanlaista tyhjyyden tunnetta. Lapsille tullut hyvät ja laajat suvut molempien vanhempien uusien avioliittojen kautta. Paljon aikuisia välittämässä lasten hyvinvoinnista.



Minusta huonoa on:

olen menettänyt paljon oikeudestani päättää lasten elämästä. Joudun hyväksymään itselleni vieraiden aikuisten tulemisen lasten elämään, kaikenlaiset järjestelyt rasittavat joskus.

Uuden mieheni on ollut aluksi vaikea sopeutua meidän perheen sääntöihin, aiheuttanut paljon riitoja teini-ikäisten ja isäpuolen välillä. Vanhin tytär muutti ovet paukkuen isänsä luo, ja jäi sinne. Minulla meni vuodeksi välit lähes poikki häneen, mutta ovat nyt jo aika hyvät.

se, ettei lasten läheisyys ole itsestään selvää.



Muttamutta, vaikka joissakin tapauksissa varmaan se puolison ex ihan oikeesti kärsii oman elämän puutteesta, sitä ihmettelee kuinka usein se ex mustamaalataan. tietenkin lapset tarvii rahaa ja heidän eteensä on tehtävä kaikenlaista..



Ja kun on kyseessä lapset ja heidän oikeat vanhempansa,niin siinä kuviossa ex on aina kakkosena. tietenkin.

ja jos lasten esim. isällä on uus perhe, lasten ydinperhe on joka tapauksessa altavastaajana, vailla, vaikka sen miten selittäisi..



Jos perustaa uusperheen, on kai hyväksyttävä että sulla ei voi olla " yhtä paljon" perhettä kun ydinperheessä. Kun on niitä muita perhekuvioita mukana.

+ lapsella paljon aikuisia, jotka välittävät

+ kun lapsi on sairas, niin on kolme laillista hoitajavaihtoehtoa hälle

+ monta aikuista tärkeää ihmistä lapsen elämässä, jonka myötä lapsen elinpiiri on hirmuisen laaja ja saa kosketuspinta-alaa monenmoisiin koulutuksiin, harrastuksiin ja mielenkiinnonkohteisiin

+ meillä kaikki tulevat hyvin toimeen ja siten esimerkiksi esikoulun vanhempainillassa oli minun lisäksi sekä lapsen isä että mieheni



- lapsi on usein väsynyt tultuaan isältään, sillä siellä kaksi lasta naisen edellisestä liitosta juuri samat ajat tapaamisissa, kun kaikki lapset ovat etäperheessä ja vain kaksi kertaa kuussa, niin ovat toisilleen sen verran outoja, että esim. yöt saattaa mennä kurkistellessa, mitä toisessa sängyssä tapahtuu ja sitten on mustat silmänaluset kun tullaan takaisin kotiin, kaikki ongelmat kyllä häviävät yleensä yhden ruuan ja yksien kunnon yöunien jälkeen

- kasvatusasiat eivät ole enää yksin minun hallinnassa, en voi sille mitään, jos lapsen isä ostaa joka päivä uuden lelun tai jonkun vempeleen (kuvaavaa oli, että viisivuotiaalla oli kännykkä, oikeat silmälasiliikkeestä ostetut silmälasit, jotka tummenevat aurinkolaseiksi (ei tarvetta silmälaseille), mp3 soitin, lähes kaikki lego-kirjasta löytyvät isoimmat legosarjat), osasta asioista olen kuitenkin oikein iloinen (kuten oikeat soittimet yms.), mutta itse en haluaisi opettaa lasta siihen, että joka päivä saa jotain ja että on normaalia, että joka iltatapaamisella ostetaan vaikka kymmenien eurojen lelu tai vempele



Plussia on kyllä tässä ihan hirveästi enemmänkin. En osaa sanoin kuvailla sitä onnea, mitä meidän perheessä on ja miten vedet silmissä katselen mieheni ja lapseni toimivaa suhdetta. On hyvin vaikeaa uskoa, että mieheni ei ole ollut lapsen elämässä ihan alusta alkaen, kun heitä katsoo. Samoin olen oikein tyytyväinen siihen, minkälaiset välit ovat exän kanssa ja miten antaumuksella hän hoitaa lapsen asioita. Silloin jos olen itse vaikka sairaana, niin tiedän, että aina jompikumpi miehistä ottaa vetovastuun lapsesta.

eikä mulla ainkaan lapsuudesta ole pahaa sanottavaa. Koskaan en ollut tekemisissä isäni exän kanssa ja sisarupuolet oli meillä harvakseltaan.



Itse kumminkin karsastaisina jatusta sun isä tuli hakeen ja sun äiti tuli hakeen ja ai kallen mummo tuli ja penan pappa tuli.. jne.. mutta siis tosiaan itellä ei kumminkaan ole mitään pahaa sanottavaa omasta lapsuudenkodista.



Ja toisaalta parempi toimiva uusperhe, kuin ei toimiva kokonainen perhe...

+ oikea perhe-elämä lapsettomalle, lapsi tuo valtavasti uutta elämänsisältöä

+ jos lapsi asuu perheessä ja kiinnittyy äitipuoleen, häneltä saa samanlaista ihanaa palautetta kuin äiti saa

+ lasten maailmankuva avartuu

+ lapset saavat entistä laajemman turvaverkoston, kun mukana ovat äiti- ja ehkä myös isäpuolen sukulaiset



- ero on lapselle aina valtavan iso kriisi, erolapsi perheessä on iso, iso, iso riski, koska hän on kokenut vanhempiensa huonon avioliiton ja siihen päälle vielä sen rikkoutumisen. Häneltä on luottamus aikuisiin saattanut mennä ikuisiksi ajoiksi.

- äidit ovat luvattoman usein valtavan mustasukkaisia lapsistaan

- eronneet isät luulevat luvattoman usein, että äitipuoli voi jatkaa lapsen kanssa siitä mihin äiti jäi - ja suorastaan korvata äidin laiminlyönnit lapselle

Kummallakaa ei ole nokan koputtamista mistään, tapaamiset on sovittu paperille samoin rahat ja muut ja näistä ei voi luistaa eikä toista kiristää etten tuo lasta jos et tee sitä ja sitä. Suosittelen.

miinuksia en ole vielä kymmenen vuoden kokemuksella keksinyt yhtään.