olen toipumassa vaikeasta masennuksesta..

ilmeisesti elämäsi on menossa parempaan suntaan. voimia toipumiseen!

-nuku tarpeeksi- se on kaiken a ja o

-Lue jos et ole lukenut; tommy hellstenin kirjoja, daniel colemannin tunne- ja sosiaalinen äly, tony dunderfeltin kirjat (uusimmat- alkupäässä ei niin selkeitä ajatuksia)tms

-liiku, ulkoile- etsi hyvä olo omasta kropastasi. Myös erilaiset hengitysharjoitukset auttaa sua elämään omaa elämääsi ja pitämään itsestäsi.

-iloitse lapsista jos sulla heitä on=pydähdy katsomaan silmiin, kuulemaan heidän jutut, ole, katso ja nauti:)

-luo itse kontakteja muihin- yksin asiat vääristyy

-mieti MITÄ HALUAT elämältäsi, millaisia haaveita, tavoitteita vois sulla olla. Masentunut ei iloitse eikä haaveile, joten pikku hiljaa houkuttele esiin paras mahdollinen olo, hetki, unelma- saat konkreettisia hyviä fiiliksiä.

-usko hyviin asioihin ja jaksa elää ne.

Pikku hiljaa sun kroppa ja mieli alkaa vahvistua, saat enemmän energiaa ja pikkuhiljaa sä haluat elää sun omaa elämää.



Muista että jokaisella naisella on oma energia, oma voima- joka vain usein on muiden, suorittamisen, masennuksen tai jonkun muun palveluksessa. Sun pitää etsiä, missä se sun juttu on.

Tajusin vasta nyt että olen ollut masentunut. Palasin hoitovapaalta töihin ja oloni kirkastui. Kuopuksen synnyttyä ja oikeastaan jo ennen, muutuin kiukkuiseksi ja huusin lapsilleni ja en ole jaksanut yksin ollessa heidän kanssaan touhuta mitään, vain välttämättömät kotiaskareet. Kuopuksen ollessa aivan vauva olin itkuinenkin ja neuvolassa "jäin kiinni" masennustestissä. Sain siis kohtuu korkeat pisteet, mutta ohitin sen olankohautuksella ja että menee ohi. Mutta nyt kun palasin töihin, tajusin, että olen tainnut oll masentunut jo pitkään. En kaiketi vakavasti mutta kuitenkin. Nyt tunnen itseni parempi vointiseksi ja toivottavasti suunta pysyykin samana.