Aloitin tänään Cipralex-lääkityksen:(

Miksei niitä saisi syödä? Pöh. Älä syyllistä itseäsi moisesta!

Miksi et voisi kertoa miehellesi? Kyllä sinäkin varmaan haluaisit tietää jos hän söisi masennuslääkkeitä vai..?



Ja miksi ei terapiaan mahdollisuuksia? Loppupeleissä se on se, joka todella auttaa. Lääkkeet auttavat kyllä, mutta eikö ongelmien syy kannattaisi selvittää?



Kyselen ihan hyväntahtoisesti, sillä itsekin olen syönyt kahteen otteeseen masennuslääkkeitä ja vasta terapian läpikäyminen auttoi.

Itse olen saanut kolme lasta tuon lääkkeen käytön aikana. Lääkettä olen siis syönyt jo 5v... Muakaan ei olla huolittu terapiaan eikä minnekään mielenterveystoimistoon, mutta nyt vihdoin tänä syksynä pääsin kun piti annosta taas nostaa. Nyt mulla 15mg. Minkälaisella annoksella sinä aloitit?

meillä on 2kk vanha vauva.

Mieli on maassa ja ahdistaa koko ajan..

Ennen raskautta söin fluoxetin lääkettä mutta sitä voi käyttää imetyksen aikana.

ottaa ensin 5mg annosta. Nostan sitten vähitellen annosta isommaksi. Olis varmaan pitänyt aloittaa lääkitys heti synnytyksestä. Olin silloin alkuun ihan zombie. Nyt vauva on jo vuoden vanha. Varmaan kerron miehelle kun jaksan... On hän ollut aiemmin tietoinen lääkityksestä ja on sen tarpeesta puhuttu nyt vauva-aikanakin. Terapiaan haluaisin mutta ei ole varaa. Yths:llekin on niin pitkä jono. Kyselin sieltä joskus kesällä mutta eivät antaneet aikaa.



ap

vuosia, joten lapsia ei tehty. Lopulta pääsin eroon kaikista lääkkeistä ja kun oli mennyt vuosi lääkkeiden lopetuksesta aloitettiin lapsen teko.

Koska sehän auttaa. Itse en enää epäröi aloittaa, kun masennusjakso alkaa. Tietysti olisin mieluummin loppuikäni ilman lääkkeitä, mutta parempi näinkin kuin toimintakyvyttömänä. Jaksaa paljon paremmin, kun ottaa vastaan hoidon. Masentuneenahan tuntuu ettei edes ansaitse apua.

vähän myöhemmin. Ovat jo isompia, joten ymmärtävät ainakin jotenkin. Ajattelin, että avoimuus on parasta. Nyt löytyy aikaaja tilaisuuksia minunkin levolleni ja virkistykselleni.



Oli todella vaikeaa ennen lääkkeitä. NÄistä on ollut paljon apua eikä käytännössä mitään sivuvaikutusta ajoittaista korvien vinkumista lukuun ottamatta.



Millaistakohan terapiaa jostain voisi saada. MInulel sanottiin, että omassa elämässäni on perusasiat kunnossa ja voimavaroja parantumiseni tukemiseen löytyy lähipiiristä ja perheestä, joten terapiaa ei erikseen tarvita. Saan toki halutessani ottaa mielenterveystoimistoon yhteyttä, mutta uutta aikaa ei annettu, annos kumminkin nostettiin 15 mg:een.



En pienessä kaupungissa kehtaa mennä vertaisryhmään, joita niitäkin täällä toimii. Välillä tuntuu, että keskusteluapu voisi olla hyväksi, vaikka lääkkeistä tosiaan iso apu onkin.