Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen uupunut, todella uupunut
30.09.2009 |
Viime päivinä on hiipinyt tajuntaan sellainen asia, että tällä naisella on elämänhallinta kadonnut. Havaitsin olevani aivan puhki. Tämä on vaikea asia käsitellä. Minulle, joka olen aina jaksanut, tehnyt kaikkea, pitänyt kymmenen rautaa tulessa samaan aikaan, opiskellut ja tehnyt paria työtä, perustanut perheen, rakentanut talon, hoitanut kodin ja saanut pari lasta. Tämä kaikki lyhyen ajanjakson sisällä. Nykyään olen unelmaduunissani, mies on ihana, onni kukoistaa, elämä on tasaantunut.
Nyt sitten kroppa petti ja ei taida olla kaukana ettei mielikin. En vain enää jaksa, olen uupunut joka ikistä lihasta myöten. Havaitsin, etten ole avannut postia melkein kuukauteen, enkä edes muista milloin olen viimeksi siivonnut. Mies tekee reissutyötä ja on kotona viikonloppuisin. Kuljen kuin unessa, teen pakollisen eli ruoan ja pyykit, hoidan lapset kouluun ja harrastuksiin. Milloin olen jaksanut lukea iltasadun tai kunnolla leikkiä haukottelematta samalla? En muista. Taitaa olla parasta mennä työterveyslääkärille. Kertokaa mulle jotain positiivista, ihan mitä vain.
Kommentit (6)
Jos sitä ei huomaisi, voisi todella olla isompi romahdus edessä.
Olet varmaan sairausloman tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja fiiliksiä täällä. Kaiken olen saanut, mitä olen halunnut. Nyt pitäisi osata nauttia...mutta kun on aina tehnyt ja tehnyt, niin tämä "pysähtyminen" nauttimaan on ihan ylivoimaisen vaikeaa ja luulenpa, että jotain yleistä keski-iänkriisiäkin on pukkaamassa.
Olen ajatellut asian niin, että nyt sitten vaan nautitaan vaikka hampaat irvessä...ja sitä se hyvin pitkälti on. Kun ei ole tavoitteita, niin ei jaksa edes innostua mistään.
Mielestäni lääkärillä poikkeaminen on hyvä idea, ei siitä ainakaan haittaa ole. Olet jo tiedostanut tilanteen ja tapasi mukaan etsit siihen ratkaisun. Kyllä se siitä: joskus pitää mennä huonommin, että osaa nauttia hyvistä hetkistä! Iloista syksyä!
myös itsestäsi, muuten perheesi tulee kärsimään. Pystyisikö miehesi järjestämään sinulle jotain apua arkeen, jos on kerran itse reissuhommissa? En ainakaan itse jaksaisi, jos mies olisi aina poissa. Työterveydessä otetaan ensin normaalit verikokeet, joissa poissuljetaan anemia, kilpirauhashäiriöt tms. Itse olin taannoin niin uupunut, että minulla oli myös kipuja sydämessä. Sydänfilmikin oli ok, joten sain terveen paperit ja oli vain jaksettava. Jos ei mitään muuta apua löydy, niin miehen on vaan joustettava töistään ja oltava enemmän apuna. Meillä on ainakin näin nykyään.
nyt olisi tärkeintä pysytellä alkoholista kaukana. ota siis rennosti ja muista rusinat!
Onneksi alkoholi ei ole ongelmani. Kiitos ihanista viesteistä vastanneille.
Alue: Aihe vapaa
Se on positiivista, että tuosta voi vielä nousta. Taidat olla masentunut tai burnoutissa. Hae pikaisesti apua niin toipuminenkin tapahtuu nopeampaa,mitä enemmän avun hakemista pitkität, sitä enemmän lapset kärsii. Olen kokenut saman. Hanki kotiin kotiavustaja joka siivoaa yms ni saat itse keskittää voimasi lapsiisi.