Kerro minulle kaikki mitä tiedät huulihalkioista.

leikkauksen jälkeen. Ensin on totutellut halkioon ja sitten lapsi onkin ihan erinäköinen ja tuntuu jopa vieraalta.

Vauva joutuu nukkumaan "lepositeissä" selällään ettei koske haavaan. Tuntuu ensin pahalta, mutta vauvaa saattaa nukkua jopa paremmin niissä, kun on tukevaa ja turvallista.

Huuli jää tietty hieman erilaiseksi, mutta ei ulkonäöllisesti oikestaan haittaa isompana. Riippuu tietty onko molemminpuolinen vai ei ja onko suulaessa myös vikaa. Pelkkä (toispuoleinen) huulihalkio on hyvin pieni haitta! =)

Meidän perheessä on kahdella halkio. Mielestäni molemminpuolinen huulihalkio on oikeastaan jopa huomaamattomampi korjattuna kuin toispuoleinen. On usein symmetrisempi.



Halkiot tuovat monenlaista tullessaan. Asioista on hyvä tietää, mutta vauvan ollessa ihan pieni (tai vielä mahassa) ei vanhemmat yleensä jaksa kaikkea tulevaa (ainakaan kovin pitkälle) vielä edes miettiä.



Suosittelen hankkimaan Avoin hymy - kirjan.

Munkin läheiselle syntyi huulihalkiovauva. Vauva-aika oli hänelle kovin vaikeaa: vauvaa piti syöttää letkulla, oli useampia leikkauksia yms. Ja hän oli kovin nuori äiti ja pelästynyt varmaan.



Nyt ko. lapsi on 11-vuotias ja ulkonäöstä huomaa kyllä edelleen, että on ollut halkio. Suu ja nenä on sillälailla "vinossa". Ei kuitenkaan mitenkään ruma tai oudon näköinen minusta. Ehkä suurin "vika" jäljellä on hampaissa, jotka ovat kasvaneet kovin vinottain ja päällekkäin, ja joita tietenkin suoristellaan. Hänellä on ollut leikkauksia ainakin parin vuoden välein, ja lisää on vielä luvassa.

Tällä lapsella oli koko suulaki myös auki, ja nenän ja suun väli korjattiin vasta lapsen ollessa jo suht iso, ehkä n. 6-vuotias.