Muistatko millainen olit ja mitä teit

päinvastoin kuin nykyisin.

Kauhea vauvakuume päällä, ja hieman epävarma olin kait kans.



Ja ehkä joissain asioissa naivi ja kokematon.

päiväkodissa olin juuri aloittanut :)

innoissani lukion vaativuudesta peruskoulun jälkeen, rakensin uusia sosiaalisia verkkoja. Peittelin myös huonoa itsetuntoani katsomalla muilta mallia, olisin voinut reippaammin olla rauhassa oma itseni häpeilemättä.

22v ja juuri valmistunut paljonparjatuksi merkonomiksi. Täynnä luottamusta ja toivoa. Nyt olen vanha koppelo.

vaan ei ole enää. Nyt olen ihan eri ihminen. liiankin sosiaalinen välillä.

Olin ihan toivottoman ujo, arka ja epävarma. Onneksi olen nyt 15 v vanhempi ja (työ)elämän vahvaksi ja itsevarmaksi koulima.

joka pelkäsi kouluun menoa niin paljon, että oksensi aamuisin.

ei suuria muistoja juuri nyt tule mieleen.. =)

opiskelemassa, ja erosin avokistani. Sitten vietin villiä poikaimiestyttöelämää. Olin kaunis, hoikka ja hauskaa seuraa. Enää en ole varma, olenko mitään noista... Miestäni ei kannata kuunnella, kommentit ovat puolueellisia :)

Opiskelin ja elimme pienellä budjetilla miehen kanssa. Olin epävarmempi kuin nykyään, et pohtinut omilla aivoillani vaan seurailin hyviä mielipiteitä.

Olin hiljattain eronnut uranainen ja tein pitkiä työpäiviä. Vapaa-aikana kävin kursseilla ja koetin kehittää itsestäni parempaa ja tasapainoisempaa ihmistä. Jossakin määrin se onnistuikin, sillä sittemmin löysin entistä paremmin itselleni sopivan miehen, luovuin stressaavasta työstä ja aloin harrastaa liikuntaa.

Yläasteella, ihastunut erääseen mieheen, tyypillinen kapinallinen teini.

Kiltti ja nuori vielä silloin. Ihanaa aikaa. Nyt en ole enään kuin kiltti :)

välivuosi lukion jälkeen. Au pairina siis, arkena hoisin muksuja ja kaikki vapaa-ajat Pariisissa. (EI ole niin hohdokasta kuin luulisi. Yksi yksinäisimmistä kokemuksistani ikinä oli joulunalusaika ja varsinkin jouluaatonaatto, kaverit ja perhe Suomessa ja yksin sateisessa pimeässä Pariisissa...)



Luonteeltani sulkeutunut, synkkä, naiivi, sinisilmäinen, neitsyt...



Siellä löysin osan itsestäni, loput kun tulin äidiksi.



Nyt puhelias, sosiaalinen, optimisti.

Pieni tupa ja perunamaa. Onneksi kaikki muuttui.

Elin sumussa, kävin läpi läheisen menetystä ja opiskelin. Skippasin usein luentoja ja jäin kotiin lukemaan romskuja ja itkemään. Melkoisen onneton olin.

tokaluokkalainen, ujon puoleinen joka harrasti taitoluistelua ja telinevoimistelua :)

olin 6.luokkalainen,ihastunut tummaan komeaan poikaan.asuin sijaisperheessä kolmatta vuotta.

Kapinoin kovasti ja odotin pääseväni pois kotoa. Osittain kotiolojen vuoksi seurustelin väkivaltaisen alkoholistin kanssa, jonka luona oli kuitenkin parempi olla kuin lapsuudenkodissa. Olin silloin ja nyt sinnikäs taistelija, ja nykyään olen saanut elämänkin kuntoon.