Miten teidän lapsellanne on alkanut päiväkodissa?

Lähtötilanne oli meillä jotakuinkin sama kuin teilläkin, erona ehkä se, että myös isosisko 3v aloitti samassa ryhmässa samaan aikaan. Tutustumisjakso kesti meillä n. 2 viikkoa, mutta yksin jäämistä emme sairastumisen takia ehtineet kokeilla ennen varsinaista hoidon aloitusta.

Omat unilelut ja valokuvia perheestä olimme ohjeen mukaan pakanneet mukaan. Aluksi lapsi jäi itkemään perään, mutta hoitaja oli aina paikalla, otti syliin, ja menivät sitten heti tekemään jotakin muuta (esim. aamupalalle, lukemaan kirjaa, tms.). Hoitopäivät menivät heti alusta asti hyvin, heti kun äiti oli kadonnut näkyvistä. Illat kotona olivat aluksi hankalia, lapsi halusi olla koko ajan sylissä ja samassa huoneessa.

Parissa viikossa rytmi löytyi, ja arki alkoi sujua hienosti. Helpot ja vähän haastavammmat kaudet ovat vaihdelleet. Jo muutaman päivän poissaolon jälkeen opettelu alkaa aina alusta, ja kestää n. viikon. Esimerkiksi kesäloman, 6 viikkoa, aikana lapsi ehti kokonaan unohtaa päiväkodin -mutta pian se taas mieleen palautui.

Aluksi oli helpompaa tehdä niin, että isä vei ja äiti haki. Äiti oli helpompi jättää kotiin kuin päiväkodin ovelle.



Mielestäni oli tärkeää, että _vanhemmat_ jaksoivat pysyä reippaina ja rauhallisina, se auttaa parhaiten myös lapsen sopeutumista. Ei siis mitään itkukohtauksia ovella (vaan vasta työmatkalla)! Vuorokausirytmi kannattaa säätää kohdalleen, ja pitää siitä kiinni myös viikonloppuisin. Meille tuli yllätyksenä se, kuinka paljon lapsen unentarve lisääntyi. Onneksi meidän pk:ssa saa nukkua vaikka 2,5 h päiväunet, jos on tarpeen, joskus on nukkunut yli 3 h! Iltaisin nukkumassa on oltava klo 20, jotta aamulla jaksaa herätä klo 7. Samoista nukkumaanmenoajoista pidetään kiinni myös viikonloppuna, aamulla saa tietysti nukkua sitten niin pitkään kuin nukuttaa.

Käytännön vinkkinä vielä: laittakaa kaikki vaatteet, myös ulkovaatteet, jo illalla oikeaan järjestykseen valmiiksi esille. Laita itsesi valmiiksi ja syö, ennen kuin menet herättämään lasta. Aamuihin kannattaa varata 15 min pelivaraa.



Mutta summa summarum:

Tsemppiä! Kyllä te selviätte! Jättäkää nyt aluksi kaikki muut menot vähemmälle, ja viettäkää illat ja viikonloput rauhassa kotona oman perheen kesken. Oman kokemukseni mukaan hoidon aloitus oli lapsille paljon helpompi kuin (helposti syyllistyvälle) äidille.

Eka viikko oli tosi itkuinen ja toinenkin melko. Itki siis jäädessä ja päivän mittaan. En muista tarkkaan missä kohtaa, mutta olisko ollut neljännellä viikolla, kun alkoi hymyillä ja olla oma itsensä päiväkodissa. Siitä saakka jäänyt mielellään ja selvästi tykkää päiväkodista. Aluksi oltiin illat kotona ja leikittiin tosi paljon yhdessä. Hoitopäivät on saatu pidettyä max 7 tunnissa, alussa lyhempinäkin. Hoitajat ovat auttaneet varmasti, aina tuntuu löytyvän syliä ja sympatiaa, kun sitä tarvitaan. Ei siis tarvinnut alussa itkeä yksin.



Alku oli kamala, mutta lapsi tottui nopeasti. Tsemppiä teillekin!

Meidän lasten hoitoajoista on jo aikaa, mutta näin on meillä alkutaipaleet menneet:

Esikoinen aloitti päiväkodissa n. 1,5v ikäisenä. Muuten kaikki meni alusta lähtien ok, mutta tyttö vaan ei päivän aikana syönyt mitään. Siis ei oikeasti yhtään mitään. Kotiin tullessa tietysti oli kiljuva nälkä ja ruoka piti olla heti. Tätä kesti viikon verran, sen jälkeen ei sitäkään ongelmaa ollut.

Keskimmäinen aloitti hoitouransa siskonsa kanssa perhepäivähoitajalla (oli muutto tässä välissä). Hoitaja oli aivan kamala. Sisko aloitti itkun heti aamulla herätessä, ja poika siinä vaiheessa kun auto ajoi hoitotädin pihaan. Kuukauden verran meni aikaa ennenkuin saimme vaihdettua hoitopaikkaa. Vaati melkoisen monta yhteydenottoa kunnan suuntaan. (ja jälkeenpäin kuulimme että tältä hoitajalta oli otettu jatkuvasti lapsia pois hoidosta - hei haloo, miksi sellaista edes pidettiin palkkalistoilla!) Toisen hoitajan kanssa ei ollut mitään ongelmia, molemmat menivät mielellään hoitoon.

Sisarukset siirtyivät päiväkotiin heti kun sieltä vapautui paikat, siirtyminen ei aiheuttanut mitään ongelmia kummallekaan. Se varmaan auttoi paljon että kyseessä oli ns. sisarusryhmä johon pääsivät.

Nuorin meni perhepäivähoitoon alle vuocden ikäisenä. Tarkoituksena oli myös hänen kohdallaan tehdä siirto päiväkotiin niin pian kuin mahdollista. Mutta toisin kävi. Saimme niin ihanan hoitajan että tyttö oli siellä eskarin alkuun asti. Eikä mitään sopeutumisongelmia ollut. Parina aamuna itketti, se oli siinä.

Kaiken kaikkiaan olemme selvinneet näistä aloituksista suht helposti.