Tuttuni (en edes tunne hyvin) on töissä päiväkodissa ja kiroaa, ettei jaksa kotona lastensa kanssa

Omiin on paljon monimutkaisempi suhde.

Minä taas koen että omia just jaksaakin sen työpävän jälkeen.

Ne kun on niitä omia, ihania aarteita.

Mutta jos on koko ajan vain lastensa kanssa, asia voi olla eri.

töissä nainen jonka oma lapsi meinattiin ottaa huostaan. Onneksi lapsen isä sai luokseen asumaan. Tätäkin äiti vastusti henkeen ja vereen.

Olen töissä tarkkaavaisuus- ja käytöshäiriöisten lasten parissa. Silti ne "normaalit" omat lapseni ovat minusta raskaimpia hoitaa ja kiristävät eniten hermojani.

Sattumoisin vielä samassa kuin oma lapseni on hoidossa (ei onneksi samassa ryhmässä).

Päiväkodissa tämä tuttuni on lapsille aivan ihana ja hymyileväinen. Toista on kotona omien lasten kanssa, omia hänellä on 2. Kotiovi kun napsahtaa selän takana kiinni, niin alkaa kamala karjuminen lapsille. On ihan kuin eri ihminen, kyllä käy niitä hänen omia lapsiaan sääliksi.