Kuinka pitkällä Pitää olla raskaana että ei saisi enää palautetta että

Kunhan noista kommenteista päästään, niin alkaa "odotahan vaan kun.."-alkuiset kommentit..

raskauteenne reagoidaan tuolla tavalla. Kehottaisin hankkimaan ympärillenne ihmisiä, jotka oikeasti välittävät, myötäelävät ja innostuvat toisen elämän positiivisissa muutoksissa.



Ja toiseksikin, jos on omasta raskaudestaan heti alkumetreillä kaikille kertonut ja intoillut, ei voi sanoa, että eikö "keskenmeno ole yksilön suru". Millä logiikalla raskauden ilo on jaettava, mutta keskenmenon suru yksityinen asia?



Ja onko sinulle, ap, tullut mieleen, että ehkä nämä ihmiset ihan oikeasti haluavat yrittää suojella sinua? Entä jos heillä on kokemusta asiasta, josta puhuvat? - Tottahan alkuraskaudesta on hyvä hieman suojella omiakin tunteitaan. Jos heti rv 3+2 käy ostamassa yhdistelmävaunut ja maalauttaa lastenhuoneen ja suunnittelee tulevat perhelomat kolme vuotta eteenpäin, on varmasti henkisesti vähemmän valmistautunut siihen mahdollisuuteen, ettei raskaus jatkukaan...

kaipasikohan ap just sua tänne aukomaan päätään? Mietippä sitä hetki ja häpeä!

kaipasikohan ap just sua tänne aukomaan päätään? Mietippä sitä hetki ja häpeä!

Mitä ilkeää oli kolmosen kommenteissa? Minsta ei mitään pään auontaa vaan ihan asiallinen kommmentti siitä, mistä tuo "varoittelu" voi johtua. Ap taitaa olla nyt pikkasen yliherkkä...

kompaan vahvasti kolmosta.



Keskenmeno on tottakai yksilön suru, mutta kaikki kenelle on raskaudestaan kertonut kuulee myös keskenmenosta, jos sellainen tapahtuu.

kaipasikohan ap just sua tänne aukomaan päätään? Mietippä sitä hetki ja häpeä!

Itse ajattelen juuri samoin kuin kolmonen.

Ne on vain elämän kylmiä realiteettejä, että keskenmenot ovat varsin yleisiä, ja nää jutut varmasti ymmärtää sitten, jos se kurjuus osuu omalle kohdalle. Tietysti aina toivotaan, ettei osu.

vaihda tuttavapiiria katkerista mukavempiin!

jos realisoidaan. Parempi vähän pitää jalkoja maanpinnalla kuin kuulla kommentteja, miten pitkällä on, voiko vielä keskeyttää... Tuosta viisastuneina ei kerrottu esim miehen vanhemmille toisen tulosta ennenkuin raskautta ei voinut enää löysilläkään paidoilla pitää piilossa. Vältettiinpähän abortti ehdotukset.

Keskenmenot ovat yleisiä, samoin sääli kyllä fataalit kehitysongelmat sikiöllä (yhdellä naisella sadasta sikiöllä on fataali kehityshäiriö) jotka joko aiheuttavat myöhäisen keskenmenon tai ovat niin vaikeita että raskaus keskeytetään useinmiten. On vain ymmärrettävää että tosiaan jos rv4+5 hehkuttaa kaikille raskauttaan ja sitä että "9kk kuluttua meille tulee vauva ja me ollaan menossa ostamaan ens viikonloppuna jo kaikki tarvikkeet kotiin" niin tulee vastaan ihmisiä jotka haluavat varovaisesti huomauttaa että kaikki ei aina menekään niin hyvin.



Rv7 on vielä 20% mahdollisuus keskenmenolle. Joka viides raskaus menee siis kesken viikolla 7 (rv7+0 - rv7+6). Rv8 eteenpäin riski on enää noin 10%. Kun pääsee rv13 asti niin riski tippuu 4%:iin.

Ja todellakin intoilin sillon liian aikasin...toisella kerralla en sit enää intoillutkaan enää....

luuletteko te sen itse kokeneet varoittelijat, että se sitten jotenkin vähentäisi ap:n tai jonkun muun raskaana olevan tuskaa jos se osuu kohdalle. Että sitten jos keskenmeno tulee niin sitten ajattelisi, että juu kyllähän se "liisa ja leenakin" sanoi että näin voi käydä.

Eiköhän jokainen ne riskit tiedä... omasta mielestäni sellainen negatiivisten asioiden esiin tuominen on puhtaasti ihmisen itsekkyyttä, negatiivisuutta ja toisten tunteiden huomioon ottamattomuutta.

Itsellä menossa rv40 ja olen KOKO raskauden ajan törmännyt ihmisiin jotka kertovat omista negatiivisista kokemuksistaan ja ihan pyytämättä... tai jos ei omista niin tutun tutun tuttujen jne.

jos sitä "pahinta pelkäöä" niin ei niitä vaunukja voi ostaa edes vikalla viikolla, kyllähän "vauva voi kuolla kohtuun loppu metreilläkin"

Ensin sai kuulla alkuraskauden keskenmenoista (ei olisi kerrottu ennen rv 12 mutta kun alkoi näkyä niin vaikea oli salatakaan) sitten sai kuulla kuinka oli ultrissa löytynyt jotain kamalaa, niin ja tietty kaikki synnytys kauhutarinat alkoi jo silloin heti alusta ja tätä rataa jatkunut koko ajan. Aina on joku jonka on pakko tulla kertomaan kuinka on käynyt sitä ja tätä kamalaa itselle tai tutuille, tekisi mieli huutaa että MIKSI SÄ MULLE SITÄ KERROT.

Valmistaudun synnytykseen, kerään positiivista voimaa ja mielen tyyneyttä ja ei en todellakaan kaipaa kuulla yhtään kauhutarinaa.



Ap:lle tsemppiä. koita sulkea ne negatiiviset puheet pois mielestäsi ja jos joku tietty henkilö niitä kertoo niin vedä väliä, eli älä pidä siihen ihmiseen yhteyttä. Näin olen itse tehnyt yhden kaverin kohdalla. Hän vaan joka kerta jaksaa jauhaa samoista tuttujen kauhukokemuksista ja mä en jaksa kuunnella.

mun työkaveri, kenen kanssa en ollut ikinä missään tekemisissä, istuttiin samassa isossa huoneessa, tapasi miehen, tuli heti sen jälkeen raskaaksi ja heti sen jälkeen tuli keskenmeno. Kaikki tapahtui 3 kk sisällä.

Olihan se ikävä asia, mutta tuntui vähän oudolta kuunnella lähes tuntemattoman ihmisen vuodatusta keskenmenosta, kun ei parisuhde ollut edes koskaan alkanut, ikinä en ollut miestä tavannut jne.

Yleisesti keskenmenot tapahtuu sen takia että alkiossa / sikiössä on vikaa ja tällöin luonto pitää huolen kuka saa syntyä ja kuka ei.



Jos alat plussan jälkeen hehkuttamaan onneasi, miten sitten jos tapahtuu keskenmeno. Jaksat oikeesti jutella kaikkien niitten ihmisten kanssa, joille olet plussasta sanonut, missä nyt mennään. Tai jos joku puhuu näin aikaisessa vaiheessa, tarkoittaa että ihmiset puhuvat eteenpäin, yhtäkkiä miten sulla menee -kysyjiä voi olla vaikka 100. Haluatko sitä ????



Tai asian toinen puoli, mitä jos ilmenee että lapsella on dawn ja haluat tehdä abortin ? Kerrotko siitäkin avoimesti ja uskoisin että 50 / 50 % tuomitsee sinut tunteettomaksi siaksi, joka ei ajattele lasta yhtään.



Sinun elämäsi eikä lapsen elämä yhtään siitä muutu, jos odotat sen ekan 3 kk. Kyllä se lapsi syntyy aikanaan.

mutta miksi ei silti saisi iloita raskaudesta alusta asti? Kyllä minä olen iloinnut, no en ole kertonut, ja huudellut asiaa heti kenellekkään, enkä ole ostellut vauvalle mitään heti, mutta olen kyllä alkanut ostella jo ennen puolta väliä, kaikilla kolmella kerralla.



Raskaudet on selvinnyt muille ennen 12 viikkoa, koska maha on tuolloin jo erottunut selvästi, enkä näe mitään syytä miksi en voisi kertoakin esim. rv 7-8 tienoilla. Jos olisi keskenmeno silloin tullut, en olisi voinut salata sitä surua läheisiltä. Tietenkään ei tarkoita, että joka vastaantulijalle tuossa vaiheessa kerron.



Muutenkin en ymmärrä tuota asennetta, mikä toisilla on, miksi pitää turhaan pelotella keskenmenoilla jne. voihan vauvan menettää vielä raskauden loppumetreilläkin, tai vaikka syntymän jälkeen, mutta ei se tarkoita etteikö saisi iloita, ja olla onnellinen!



Tuhra stressi ja huoli ei ole hyväksi!

erittäin toivottu raskaus, 3½ vuoden hoitojen jälkeen aikaan saatu. Silti vielä toisen ultran jälkeen yksi kuuden lapsen äiti kommentoi että kyllähän tuo voi vielä kesken mennä. Tuntui pahalle. Kaikki on mennyt loistavasti.

Minulla on erittäin toivottu raskaus, 3½ vuoden hoitojen jälkeen aikaan saatu. Silti vielä toisen ultran jälkeen yksi kuuden lapsen äiti kommentoi että kyllähän tuo voi vielä kesken mennä. Tuntui pahalle. Kaikki on mennyt loistavasti.

Hoitoja viisi vuotta takana ja 4 IVF hoitoa niiden aikana (kevyempiä sitä ennen). Kohtukuolema rv32+1. Onneksi seuraava hoito onnistui "loppuun asti".

Ja saa siitä puhuakin muille jos halauaa. Mutta keskenmeno on todella vaikea asia, etenkin muille. Kun raskaus menee kesken viikolla 7 itse on kerennyt jo asennoitumaan että "meille tulee vauva". Ja ei kukaan voi ymmärtää sitä surua, jota äiti kokee "solumöykyn" takia.



Muut ei koe keskenmenoa kovin vakavaksi asiaksi, etenkin jos se tapahtuu alkuraskaudesta.