Ahdistaako muita isän- ja äitienpäivät yms. " turhat juhlat"

Ei meilläkään mitenkään suureellisesti juhlita, enkä tunne muitakaan jotka tekis näistä numeroa.



Ja lohduksesi... iso osa noista muiden ketjujen juhlamenuista ym jutuista on köyhien fantasioita : )

Meillä ostetaan täytekakku ja ehkä joskus joku pieni lahja isälle ja äidille, muttei hersytellä sen ihmeemmin.

Eihän ketään pakoteta juhlimaan? Valitse juhlista ne mitäkä haluat ja jätä juhlimatta ne, jotka eivät kiinnosta. Ja juhlikaa teille sopivalla tavalla, eikä niin kuin oletatte, että pitäisi juhlia. Niin me tehdään. Ei siitä mitään rangaistusta tule, jos jättää isänpäivän juhlimatta :-).

Eli ei se ehkä ihan kotipiirissä niinkään ahdistaisi. Miehelleni riittää mainiosti ne lasten kortit. Mutta, sitten ne pappat, ukit, vaarit.. Joka paikassa pitäis käydä.



Ja kaupat pursuaa isänpäivälahjoja tms.



t.ap

Vaikka olen itsekin äiti, en erityisemmin välitä äitienpäivästä. Jos arvostusta ei muina vuoden 364:na päivänä tule niin ei se paljoa lämmitä, jos äitienpäivänä joku keittää minulle kahvit.

ja nyt ahistaa toi isänpäivä, mun eropäätös taas lykkääntyy kun en tohdi ottaa asiaa esille....

Ei ahdista isänpäivä. Musta on ihana kun lapset antaa omatekemiä lahjoja ja kortteja isälle ja minulle äitien päivänä. Muuten ei vietetä mitenkään erikoista päivää. Enemmän stressaa lasten synttärit, kun mummot ja kummit ryysää kylään. Ei vois vähempää kiinnostaa, mut en raaski lapselle sanoa, että äiti ei nyt jaksais laittaa ja nähdä niitä " tekomummoja" , jotka muuten ei pidä mitään yhteyttä lapsen lapsiinsa.

minusta spontaani muistaminen silloin tällöin on paljon ihanampaa!!!!!!!!!!!

... lääkitys kohdallaan ;)

vähän ahdisti isänpäivä. Oma isä kuoli 38-vuotiaana ja ukkikin jo ennen syntymääni.

Nykyisin on ihan kiva lasten kanssa järjestää isänpäivää, miettiä lahjaa, tehdä korttia ja kakkua :)

Ajatella, minä huono tyttö ja miniä unohdin miehen ensimäisenä isänpäivänä lahjoa papat. Olin niin innoissani siitä, että olimme vihdoin isä ja äiti etten huomannut, että olisi pitänyt papoillekin laittaa kortit ja lahjat ja käydä siellä jne...

Sain sitten kuulla sisaruksilta jälkeen päin, että oma isänikin oli vikissyt sitä kun enhän minä hänestä välitä kun en ollut muistanut jne...



Argghh..silloin päätin, että kun omat lapset saavat lapsia, he saavat keskittyä oman perheen juhliin. Eli eivät raahaudu katsomaan minua äitienpäivänä, koska tärkeämpää on että saavat juhlia oman perheen kesken nämä perhejuhlat.



Todella ärsyttävää, että äitienpäivät ja isänpäivät menee monessa perheessä samalla kaavalla. Ensin juotetaan äidille/isille äkkiä kahvit ja lapset antaa lahjat. Sitten kauhealla kiireellä ajamaan mummojen ja pappojen ja anoppien ja appien luo lounaalla ja kahville yms.

Eli eikö ne aikuiset ihmiset ymmärrä, että aikuiset lapset haluaisi ehkä sen juhlan viettää oman perheen kesken.

turha pakkopäivä - eri asia olisi muistaa silloin pikkuihmien iässä. sitten kuten omat äiditkin lopettavat sen muistamisen, kun pesästä ulos potkittu.. niin mitä sitä tällaisia hapatuksia ylläpitämään. tekohengitystä suhteille, joita ei ole edes olemassa. kauppiaiden juhlaa.

pitäisi todeta kun lapsi täyttää 19 ei tarvi muistella. niinhän nuo mudetkin sanoo lapsilleen.

koiTA pärjätä.

Mua ahdistaa isänpäivä,kun kaikki,joita haluaisin silloin muistaa,ovat mullan alla.Äitienpäivä on ihan jees.

tämä on muuten yli 11 vuotta vanha ketju.

Olen onnellinen kun saan viettää äitienpäivää. Itsellä kolme lasta. Äiti on kuollut mutta anoppi ja isän vaimo ovat rakkaita ja tapaamme taas äitienpäivänä. Myös isänpäivää juhlitaan yhteisellä aterialla. Tuntuu että olen etuoikeutettu kun on hyvät välit omiin ja miehen sukulaisiin.

Ahdistaa joo. Ajatus on kaunis, vaan todellisuus on se, että hikihatussa saa vääntää kortteja, kakkuja ja kukkakimppuja ja sitten ajella ympäri ämpäri, että tulee jokaisen juhlakalun luona käytyä. Jos kaikki meidänkin lähipiiristä odottavat äitienpäivä käyntejä, niin käytävä on kolmen isoäidin, kahden äidin ja yhden äitipuolen luona. Kaikki asuvat vielä eri paikkakunnilla. Isänpäivänä on vähemmän kyläpaikkoja, mutta silti - sairasta vouhutusta. Sama hullunmylly ja ähkyksi syöminen on käynnissä myös esim. jouluisin. Joka paikkaan on ehdittävä tai muuten joku loukkaantuu verisesti. Näin kolmenkympin kynnyksellä olen tosin uskaltanut jo ruveta vastarannan kiiskeksi - viime jouluna ei käyty missään, tulevana äitienpäivänä menkööt mies äidilleen ja minä omalleni, lopuille saa riittää kortti. Mä en jaksa enää mitään hullunmyllyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Eli ei se ehkä ihan kotipiirissä niinkään ahdistaisi. Miehelleni riittää mainiosti ne lasten kortit. Mutta, sitten ne pappat, ukit, vaarit.. Joka paikassa pitäis käydä.

Ja kaupat pursuaa isänpäivälahjoja tms.

t.ap

Ehkä näissä pitää olla vähän itsekäs, ja sanoa, että vietämme isäin/äitienpäivää ihan meidän perheen kesken eli emme vieraile missään. Laittaa kortit etukäteen. Eihän näissä ole virallisia pakkoja, miten on juhlittava. Mummot ja papat osaavat olla myös erittäin itsekkäitä ja syyllistää todella tehokkaasti jälkipolveaan mm. aina siitä, että "kun ette käy". Oman kokemukseni mukaan koskaan ei voi käydä tarpeeksi - sama paska tulee niskaan joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa joo. Ajatus on kaunis, vaan todellisuus on se, että hikihatussa saa vääntää kortteja, kakkuja ja kukkakimppuja ja sitten ajella ympäri ämpäri, että tulee jokaisen juhlakalun luona käytyä. Jos kaikki meidänkin lähipiiristä odottavat äitienpäivä käyntejä, niin käytävä on kolmen isoäidin, kahden äidin ja yhden äitipuolen luona. Kaikki asuvat vielä eri paikkakunnilla. Isänpäivänä on vähemmän kyläpaikkoja, mutta silti - sairasta vouhutusta. Sama hullunmylly ja ähkyksi syöminen on käynnissä myös esim. jouluisin. Joka paikkaan on ehdittävä tai muuten joku loukkaantuu verisesti. Näin kolmenkympin kynnyksellä olen tosin uskaltanut jo ruveta vastarannan kiiskeksi - viime jouluna ei käyty missään, tulevana äitienpäivänä menkööt mies äidilleen ja minä omalleni, lopuille saa riittää kortti. Mä en jaksa enää mitään hullunmyllyjä. 

Ihan sama: rupeatte edes hiukan itsekkäiki ja sanotte, että vietätte juhlapäivän omassa perheessä. Noi mummot ja papat nyt vain syyllistää teitä - ikuinen tuhma lapsi, joka ei tottele. Ei ole pakkoja - itse teette ne. Pistäkää kortit etukäteen ja sillä sipuli. Muuten otatte vain mallia ja myöhemmin teette ihan samaa pakotusta ja syyllistystä omien lapsienne perheille - edes säälistä tulevia kohtaan katkaiskaa kierre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa joo. Ajatus on kaunis, vaan todellisuus on se, että hikihatussa saa vääntää kortteja, kakkuja ja kukkakimppuja ja sitten ajella ympäri ämpäri, että tulee jokaisen juhlakalun luona käytyä. Jos kaikki meidänkin lähipiiristä odottavat äitienpäivä käyntejä, niin käytävä on kolmen isoäidin, kahden äidin ja yhden äitipuolen luona. Kaikki asuvat vielä eri paikkakunnilla. Isänpäivänä on vähemmän kyläpaikkoja, mutta silti - sairasta vouhutusta. Sama hullunmylly ja ähkyksi syöminen on käynnissä myös esim. jouluisin. Joka paikkaan on ehdittävä tai muuten joku loukkaantuu verisesti. Näin kolmenkympin kynnyksellä olen tosin uskaltanut jo ruveta vastarannan kiiskeksi - viime jouluna ei käyty missään, tulevana äitienpäivänä menkööt mies äidilleen ja minä omalleni, lopuille saa riittää kortti. Mä en jaksa enää mitään hullunmyllyjä. 

Ihan sama: rupeatte edes hiukan itsekkäiki ja sanotte, että vietätte juhlapäivän omassa perheessä. Noi mummot ja papat nyt vain syyllistää teitä - ikuinen tuhma lapsi, joka ei tottele. Ei ole pakkoja - itse teette ne. Pistäkää kortit etukäteen ja sillä sipuli. Muuten otatte vain mallia ja myöhemmin teette ihan samaa pakotusta ja syyllistystä omien lapsienne perheille - edes säälistä tulevia kohtaan katkaiskaa kierre.

Siinäpä se, kun olemme lapsettomia, niin meillä ei ole kenenkään mielestä mitään pätevää syytä jättäytyä pois mistään kissanristiäisistä. Mutta mä olen niin kypsä jo tähän touhuun, että vähät enää aion välittää kenenkään papatuksesta.