Kertokaa tositarinoita, miten tarina on päättynyt, kun esiteini
on alkanut sekoilemaan oikein kunnolla?
Mulla on lähipiirissä tapaus, jonka sekoilut alkoivat n. 11-vuotiaana, ja ovat jatkuneet nyt pari vuotta. Kyseessä on suht tavallisen perheen perusluonteeltaan kiltti ja symppis poika, johon kukaan ei saa enää oikein mitään kontaktia.
KErtokaa te joilla on kokemusta vastaavasta, mistä on saatu apua, vai onko saatu, ja mikä on ollut se käänne parempaan tai pahempaan.
Surettaa kovin, kun olen tuon pojan vauvasta asti tuntenut (en kovin läheisesti kuitenkaan), ja on todella vaikea ylipäätään ymmärtää mikä hänelle on tullut.
Kommentit (8)
Poika siis alkoi sekoilla tuossa samassa iässä. Kuvioihin mahtui alkoholia, huumeita, väkivaltaa (siis pahoinpiteli muita), näpistyksiä jne. Poika joutui vaihtamaan koulua moneen kertaan ja muutti välillä jo toiselle paikkakunnalle sukulaisten luokse, jotta tilanne saataisiin normalisoitua. No siitä ei ollut apua. Kaikki tahot olivat aivan voimattomia. Pojan äiti piti poikansa puolta joka asiassa. Hän perusteli kantaansa sillä, että hänen on oltava oman lapsensa puolella, koska kukaan muu ei ole. Lopulta poika jotenkin selvisi koulun läpi, oli työttömänä ja teki välillä jotain hanttihommia. Lopulta jäi kiinni huumeiden salakuljetuksesta ja joutui vankilaan. Istuttuaan neljä vuotta (joutui istumaan vain puolet ajasta ensikertalaisena) linnassa, pääsi töihin ja nyt elää normaalia elämää omassa talossaan avovaimonsa kanssa.
Jälkiviisautena voisi todeta, että poika sai kyllä varmasti rakkautta äidiltään, mutta olisi kaivannut myös niitä rajoja jo pienestä pitäen.
Tällä pojalla on kyllä ollut ne rajatkin koko ajan.
Hänellä on myös pari isoveljeä ja pari pikkuveljeä ( kokonaisia ja puolikkaita), eikä kenelläkään vastaavaa ongelmaa. Väkivaltaisuutta en usko tästä pojasta löytyvän, ellei haksahda huumeisiin ja persoonallisuus muutu.
huonoon seuraan ja kaikenlaisiin ongelmiin yläasteen alettua. Poltti tupakkaa, joi ja kokeili erilaisia huumeita ja teki useita rikoksia.
Lopulta jäi yhdestä rötöksestä kiinni ja hänet laitettiin vähäksi aikaa nuorisokotiin. Sieltä palattuaan alkoi laittaa elämäänsä kuntoon, lopetti huumeet ja rötökset ja lopulta tupakankin, nyt opiskelee hyvällä menstyksellä eikä kukaan uskoisi menneitä juttuja todeksi!
millaisesta nuorisokodista oli kysymys? Kuinka läheltä kotia?
Mä en näistä asioista paljoakaan tiedä, tällä ap:n tapauksellakin on kohta edessä lähtö laitokseen, jos ei saa elämän syrjästä kiinni tällä hetkellä käytössä olevilla tukitoimilla, ja tämä kyseinen paikka olisi todella kaukana lapsen kodista.
Eli kaukana, eikä sieltä normaalisti kotiin tultu viikonloppuja viettämään kuin harvoin.
Tiedän samoin 11v sekoilemaan alkaneen lapsen, jonka äiti teki huostaanottopäätöksen kun lapsi oli 13v. Tämä piti tehdä, ja tehtiin sossujen ehdotuksesta mutta yhteistyöllä, jotta muut voisivat yrittää saada teiniin järkeä kun äiti eikä mitkään tukitoimet vaikuttaneet. Oli kova paikka äidille tehdä tämä, mutta ei ole katunut ikinä. Virallisen "huostaanoton" jälkeen teini oli ensin sairaalakoulussa ja sitten nuorisokodissa kauempana kotoa, ja on nykyään elämässä hyvin pärjäävä, omillaan asuva, fiksu nuori aikuinen. Ei osaa itsekään selittää, mitä hänelle varhaisteininä tapahtui ja miksi toimi niinkuin toimi. Tietää myös äidin toimineen oikein tilanteessa, ja on kiitollinen, kun hänelle saatiin järki päähän laitoksessa, kun muualla ei saanut.
valitettavasti sellaisia, että opit lisää huonoja tapoja siellä.
jotkut poliisit puhuvat niistä rikosAMK:na
poikakoteihin, vierotukseen, putkaan, vankilaan, myllyhoitoon, taas kaikki alusta. Tällä hetkellä istuu ryöstöstä huumenostotarkoituksiin Konnunsuolla.
Poika siis alkoi sekoilla tuossa samassa iässä. Kuvioihin mahtui alkoholia, huumeita, väkivaltaa (siis pahoinpiteli muita), näpistyksiä jne. Poika joutui vaihtamaan koulua moneen kertaan ja muutti välillä jo toiselle paikkakunnalle sukulaisten luokse, jotta tilanne saataisiin normalisoitua. No siitä ei ollut apua. Kaikki tahot olivat aivan voimattomia. Pojan äiti piti poikansa puolta joka asiassa. Hän perusteli kantaansa sillä, että hänen on oltava oman lapsensa puolella, koska kukaan muu ei ole. Lopulta poika jotenkin selvisi koulun läpi, oli työttömänä ja teki välillä jotain hanttihommia. Lopulta jäi kiinni huumeiden salakuljetuksesta ja joutui vankilaan. Istuttuaan neljä vuotta (joutui istumaan vain puolet ajasta ensikertalaisena) linnassa, pääsi töihin ja nyt elää normaalia elämää omassa talossaan avovaimonsa kanssa.
Jälkiviisautena voisi todeta, että poika sai kyllä varmasti rakkautta äidiltään, mutta olisi kaivannut myös niitä rajoja jo pienestä pitäen.