Unohtakaa jo ne "pikkumiehet" ja "prinsessat"!
Järkytyin puistossa kuullessani, miten äiti sanoi kaksivuotiaalle, känisevälle pojalleen, että "Kohta sulle alkaa tytöt nauraa! Ei kukaan halua turhasta itkevää miestä pussailla". Hei oikeasti, KAKSIVUOTIAS!! Traumojahan noin sukupuolittuneesta kasvatuksesta tulee.
Oma lukunsa on nämä "prinsessojen" vanhemmat, jotka rampauttavat tyttäriensä aktiivisuuden ja opettavat nämä olemaan muiden katseiden arvioitavana oleviksi objekteiksi. Erään äidin kommentti tiivisti tämän:
Noin 4v. tyttö oli innoissaan menossa puistossa mukaan pallopeliin, johon äiti tokaisi "anna poikien pelata jalkapalloa rauhassa ja tule tänne kokoamaan palapeliä". Pelaamassa oli kuitenkin tytön ikäisiä ja kokoisiakin poikia..
Kommentit (14)
että sukupuoli on olennainen osa pienen tytön tai pojan identiteettiä ja hän tarvitsee sille vahvistusta. Eli poikia tulee kehua "hurjiksi" tai "rohkeiksi" (jos tämän kaltaista vahvistusta pyytävät, kuten yleensä) ja tyttöjä täytyy kehua kauniiksi ja prinsessoiksi. Tämä on katsokaas ihan geeneistä kiinni. Turha naukua tästä enempää.
Eli poikia tulee kehua "hurjiksi" tai "rohkeiksi" (jos tämän kaltaista vahvistusta pyytävät, kuten yleensä) ja tyttöjä täytyy kehua kauniiksi ja prinsessoiksi. Tämä on katsokaas ihan geeneistä kiinni. Turha naukua tästä enempää.
Terv. lastenpsykologi
mikään psykologi! Tai psykologi ehkä juu (niitähän on joka lähtöön), psykiatri et ainakaan.
mikään psykologi! Tai psykologi ehkä juu (niitähän on joka lähtöön), psykiatri et ainakaan.
sukupuoliroolien ylikorostaminen kertoo kasvattajan epävarmuudesta. Siinä on havaittavissa annos hysteriaa taustalla.
ovat syntyneet aikoinaan, kun maanviljelyksessä ja muissa elinkeinoissa sukupuolten erilaisilla tehtävillä saatiin aikaan parempi tulos kuin muutoin.
Nykypäivänä sukupuolirooleja tarvitsevat lähinnä säälittävät, itsetuntovammaiset naiset, jotka yrittävät lievittää omaa ahdistustaan miettimällä koko ajan erilaisia "naisellisuuksia" ja "miehekkyyksiä" ja asettaa muita ihmisiä sukupuolirooleihin tai tuomita muita niihin sopimattomiksi.
Koko ongelma syntyy naisista, joilla ilmeisesti on jokin biologinen, geenitason mielenterveysongelma näihin juttuihin liittyen.
Naisvihaaja siellä älisee? Kyllä mä ainakin ihan perstuntumalla voin sanoa, että eiköhän ne miehet ja isät ole lähinnä niitä, joille on huomattavasti vaikeampaa hyväksyä naisellisiksi luokiteltuja piirteitä pojissaan kuin äideille vastaavia, tai poikamaisuuksia tytöissä.
Ja sille joka selitti kuinka poikia pitää kehua hurjiksi ja rohkeiksi ja tyttöjä taas ties miksi, syö pääsi! Mä en ole mistään elämässäni niin kärsinyt, kuin siitä jo syntymästä lähteneestä pakottamisesta tyttömuottiin, kun olin ja olen oikeasti jotain ihan muuta.
ja mun ihana vaaleakutrinen, pitkäripsinen 2-v. poika sanoi, että hänen pippelinsä on Suuuri ja Vahva. Madalsi vielä ääntään hienosti. Isi oli kuulema sanonut saunassa... Että tosiaan, ne isät siellä taustalla...
Meidän 4v tyttö on jo yli vuoden ollut sitä mieltä että hänestä tulee isona poika. On oppinut että tytöt eivät voi tehdä jotain mitä pojat voivat ja haluaa siksi olla poika. Ja poikaturtles ja poikaspiderman.
Eli poikia tulee kehua "hurjiksi" tai "rohkeiksi" (jos tämän kaltaista vahvistusta pyytävät, kuten yleensä) ja tyttöjä täytyy kehua kauniiksi ja prinsessoiksi. Tämä on katsokaas ihan geeneistä kiinni. Turha naukua tästä enempää.
Terv. lastenpsykologi
Mun tyttö myös huokaisi kerran päiväkodista tultuaan, että haluaisi olla poika. Kun kysyin syytä, hän totesi että pojat saavat pelata jalkapalloa ja ne saa batman-tavaroita, tyttöjen pitää vaan pukea barbeja.
halusin lapsena pojaksi koska halusin olla astronautti tai tutkimusmatkailija ja tytöt ei kuulemma voi
mutta kasvatan tyttöni tytöksi ja naiseksi. hänellä on kyllä leluina tyttö-juttujen lisäksi jalkapallo, kuorma-auto jne. mutta ei ne tunnu häntä kiinnostavan ainakaan vielä. nukkeja hoitaa mieluummin ja "leipoo kakkuja". kai ne roolit opitaan vanhemmilta.. siis että tutkailevat vieressä mitä isi tekee ja mitä äiti tekee.
meidän perheessä on kyllä havaittu erittäin toimivaksi perinteiset sukupuoliroolit. eli minä kokkaan, siivoan ja silleen ja mies hoitaa auton ja sellaiset miehekkäämmät puuhat. ei tarvi aina tapella siitä kuka tiskaa kun toinen tekee sen automaattisesti. tämä siis toimii meillä, muissa perheissä ei välttämättä.
en ole kyllä itse mikään avuton prinsessa, osaan kyllä tehdä autoon perushuollon ja korjailla ja nikertää, mutta mieheni ei tykkää siitä :D eli leivon siis kakkuja, se on mielekästä puuhaa ;)
mutta kasvatan tyttöni tytöksi ja naiseksi. hänellä on kyllä leluina tyttö-juttujen lisäksi jalkapallo, kuorma-auto jne. mutta ei ne tunnu häntä kiinnostavan ainakaan vielä. nukkeja hoitaa mieluummin ja "leipoo kakkuja". kai ne roolit opitaan vanhemmilta.. siis että tutkailevat vieressä mitä isi tekee ja mitä äiti tekee. meidän perheessä on kyllä havaittu erittäin toimivaksi perinteiset sukupuoliroolit. eli minä kokkaan, siivoan ja silleen ja mies hoitaa auton ja sellaiset miehekkäämmät puuhat. ei tarvi aina tapella siitä kuka tiskaa kun toinen tekee sen automaattisesti. tämä siis toimii meillä, muissa perheissä ei välttämättä. en ole kyllä itse mikään avuton prinsessa, osaan kyllä tehdä autoon perushuollon ja korjailla ja nikertää, mutta mieheni ei tykkää siitä :D eli leivon siis kakkuja, se on mielekästä puuhaa ;)
sinä siis tykkäät niistä perinteisistä naisten jutuiksi luokitelluista asioista, ja mies taas niistä perinteisistä miesten jutuiksi luokitelluista asioista. No mikäs siinä, hyvä, että molemmilla on mielekästä tekemistä, ja teillä kotona homma toimii, ja hyvä, että teillä lapset saa mallin siitä, että hommat voi hoitaa ilman ainaista riitaa :)
Mutta enemmän mua huolestuttaa juuri se, että pakotetaan tytöt tekemään tai olemaan tekemättä jotain, koska he ovat tyttöjä, ja samoin pojat pakotetaan johonkin koska ovat poikia. Se on niin väärin lapsia kohtaan, en voi käsittää ollenkaan! Mulla on 4-vuotias prinsessatyttö, joka tykkää pikkuautoista, legoilla rakentamisesta, kiipeilystä ja pallopeleistä siinä missä niistä prinsessojen hepenistä, koruista ja muusta sen sellaisesta. Poikani on vasta 6kk, ja toistaiseksi hänen lempilelunsa on telkkarin kaukosäädin - mutta ei tuosta silti ole tarkoitus mitään sohvaperunajunttia ruveta kasvattamaan. Eipä onneksi ole isäkään sellainen, joten tuskin pojastakaan sellaista kovin helposti saisi :)
Meillä kotona kotityöt tehdään hyvin tasaisesti yhdessä, koska mies itse on alusta asti niitä tehnyt. Tästä ei ole ollut mitään vääntöä, hän tiskaa siinä missä minäkin. Toisaalta, tajusimme ihan vastikään itsekin, että jos meillä yhtäkkiä päätettäisiin jakaa kotityöt niiden perinteisten sukupuoliroolien mukaan, mä tekisin kotitöitä 16 tuntia vuorokaudessa, ja mies istuisi sohvalla katsomassa telkkaria suunnilleen kaiken aikaa - meillä ei ole autoa, kuljemme julkisilla, asumme kerrostalossa, huoltoyhtiö auraa lumet, leikkaa nurmikot, haravoi lehdet, korjaa rikki menneet tavarat/asiat yms., eli tekee kaikki "miesten" työt.
ovat syntyneet aikoinaan, kun maanviljelyksessä ja muissa elinkeinoissa sukupuolten erilaisilla tehtävillä saatiin aikaan parempi tulos kuin muutoin.
Nykypäivänä sukupuolirooleja tarvitsevat lähinnä säälittävät, itsetuntovammaiset naiset, jotka yrittävät lievittää omaa ahdistustaan miettimällä koko ajan erilaisia "naisellisuuksia" ja "miehekkyyksiä" ja asettaa muita ihmisiä sukupuolirooleihin tai tuomita muita niihin sopimattomiksi.
Koko ongelma syntyy naisista, joilla ilmeisesti on jokin biologinen, geenitason mielenterveysongelma näihin juttuihin liittyen.