Tosi surullinen olo lapseni puolesta :'(

:(

ja valitettavasti et tule pääsemään siitä koskaan eroon.



Ihmisissä on myös järkeviä ja hyvinkäyttäytyviä ja erilaisuuden ymmärtäviä. Tulet huomaamaan eron. Löydät heitäkin ympäriltäsi.



Lapsesi kannalta on tärkeää, että hän pääsee yhteiskunnan jäseneksi ja se taival alkaa päiväkodista jossa ryhmän jäsenyyttä saaa opetella. Jos pidät lapsesi kotona ja suojaat kaikelta siksi että hän on erityinen, eristät ja syrjäytät häntä itse. Vie vain lapsesi päiväkotiin, edes osapäiväisesti, ja pidä sitten hänen puoliaan kun ongelmia tulee. Opeta lastasi selviämään niistä ja välttämään niitä jatkossa. Vaadi hoitajilta asiallista otetta niihin. Käy itse kaikki mahdolliset ensitieto-ja sopeutumiskurssit ja koulutuspäivät tietääksesi itse, mitä se asiallinen ote on. Tarvitse sitä tietoa - ja tietoa siitä,e ttä sinulla on tuo tieto.



SUrullistahan tämä usein on, mutta ei sureminen auta. Ja hyviäkin puolia on. Sitä esimerkiksi oppii näkemään, ketkä ihmiset ovat oikeasti sivistyneitä!

ja minua oksettaa nämä aikuiset, ammattikasvattajat ja vanhemmat, jotka eivät kestä erityislapsia! Pinnallisuus ja suvaitsemattomuus on muotia.



Olet sydämessäni ap ja toivon sinulle, lapsellesia ja perheellesi kaikkea hyvää!

kohtelu on ollut kamalaa! Neurobiologinen vamma, jolle ei löydy mitääm selitystä. Tarkempaa diaknoosia tässä en kerro. Pienet lapset ja vanhemmat nauraa räkättivät tien poskessa kun 10-v. ajoi apupyörien kanssa!



Omat lapseni eivät koskaan käyttäydy noin, koska heidät on kasvatettu näkemään muutakin kuin "normaalit" ihmiset!

Itkuhan tässä meinaa tulla... :) No, tämä asia on nyt vaan todella pinnalla, ensi viikolla on ensimmäinen käynti psykologilla ja päivähoidonkin aloittaminen käsillä. Mutta eiköhän tämä mamma saa taas aamuun mennessä itseään niskasta kiinni.

Mulla myös erityislapsi nyt menossa kolmannelle luokalle ja aina saa olla sydän syrjällään lapsen puolesta. On todella kiltti eikä osaa kunnolla pitää puoliaan ja kokee usein jäävänsä ulkopuoliseksi. Surettaa monet asiat niin että usein yöllä herään valvomaan asioita joille en mahda mitään. Voimia sulle!

Sinä et ole yksin, vaikka nyt siltä tuntuisikin.

Hakeudu vertaistukiryhmiin, esim.ad/hd-yhdistyksellä on vertaistukiryhmiä useilla paikkakunnilla.

Lapseni puheterapeutti sanoi viisasti, että tällaiset erityislapset, joissa ei ole päällenäkyvää "vikaa", ovat vanhemmille rankkoja.

Tai eivät ehkä lapset, vaan ympäristön nurja suhtautuminen.

Jotenkin huvittavaa, kun oma autistinen lapseni oli jokin aika sitten joutunut pyörätuoliin jalan murtumisen takia, saimme tuntemattomiltakin ystävällistä kohtelua.

Onpa käsittämätöntä että aikuisetkin käyttäytyvät tuollain!! Terapian yksi tarkoitushan pitäisi olla että mm.keskittymiskyky paranee!! Ammattitaidoton terapeutti sanon minä!

Meillä on ilmeisesti asiat ihanasti koska meillä päiväkoti-ja eskarihenkilökunta sekä terapeutit ovat olleet aivan ihania.Ainakaan minun tietääkseni poikaa ei ole kiusattu kotona,hoidossa eikä eskarissa. Saa nähdä miten nyt kun aloittaa koulun, mutta uskon että menee hyvin koska poikani aloittaa koulun sellaisessa luokassa jossa on muitakin erityislapsia mutta koulu on kylläkin yleinen ala-aste.

Rohkeasti vain lapsi hoitoon ja näyttäkää yhdessä poikasi kanssa että adhd-lapset eivät ole mitään hirviöitä kunhan heidän kanssaan vain osaa olla!(eivätkä ole siltikkään.He itse kun eivät asialle voi mitään,olivat he minkälaisia tahansa)

Etkö voi hommata jotain lääkitystä sille lapselles, että se käyttäytyisi vähän rauhallisemmin!!?? Jos on adhd, niin luulisi lääkityksen löytyvän!! Jestas.



Lapsi voi saada kavereitakin jos on vähän rauhallisempi. Ei kaikki välttämättä jaksa sellaista touhotusta eikä lapsen elämästä tule mitään jos kaikki on päässä yhtä myllerrystä.

...samalla tavalla kiusausta voi joutua kohtaamaan kuka tahansa.



Minulla on 4-vuotias tyttö, joka on kaikkien kriteerien mukaan varsin normaali. Kuinka ollakaan hän joutui kuitenkin päiväkodissa kahden tytön syrjimäksi. Tässä ei ollut kyse fyysisestä kiusaamisesta vaan ulkopuolelle jättämisestä sekä sanallisesta (tyyliin: sulla ei ole ketään kaveria ja sun äiti ja isä kuolee ja sä jäät ihan yksin, aina yksin, kukaan ei ole koskaan sun kanssa). Onneksi asia tuli tietoomme ja sitten yhdessä pk:n henkilökunnan sekä kyseisten tyttöjen vanhempien kanssa saatiin juttu selvitettyä ja kuntoon.



Yrittäkäämme jokainen opettaa lapsiamme kohtelemaan toisiaan asiallisesti.

Etkö voi hommata jotain lääkitystä sille lapselles, että se käyttäytyisi vähän rauhallisemmin!!?? Jos on adhd, niin luulisi lääkityksen löytyvän!! Jestas. Lapsi voi saada kavereitakin jos on vähän rauhallisempi. Ei kaikki välttämättä jaksa sellaista touhotusta eikä lapsen elämästä tule mitään jos kaikki on päässä yhtä myllerrystä.

Etkö voi hommata jotain lääkitystä sille lapselles, että se käyttäytyisi vähän rauhallisemmin!!?? Jos on adhd, niin luulisi lääkityksen löytyvän!! Jestas. Lapsi voi saada kavereitakin jos on vähän rauhallisempi. Ei kaikki välttämättä jaksa sellaista touhotusta eikä lapsen elämästä tule mitään jos kaikki on päässä yhtä myllerrystä.

et osoittaisi tyhmyyttäsi näin. adhd-lääkkeitä ei kokaan käytetä alle 6-vuotialla, mieluiten ei niinkään nuorilla.

Sitten olla sen kanssa aktiivinen.



Minä jonotin vuoden paikkaa päiväkotiin, jonka tiesin hyväksi. Ja se kyllä kannatti.